Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
205
»Elkää panko ukkoja sellaiseen kiusaukseen,
majorska. Sehän tekisi heistä taaskin laiskureita
ja juoppoja. Taivaan Herra, kavaljeerit rikkaita!
Mitä meistä silloin tulisi!»
»Minä anna sinulle Ekebyn, Gösta, mutta silloin
täytyy sinun luvata, että päästät vaimosi vapaaksi.
Katsos, sellainen hieno, pieni nainen ei ole luotu
sinua varten. Hän on saanut kärsiä liiaksi täällä
karhujen maassa. Hän ikävöi valoisille
synnyinseuduilleen. = Sinun täytyy antaa hänen mennä.
Senvuoksi minä annan sinulle Ekebyn.»
Mutta nyt tuli kreivitär Elisabet
majurinrouvan luo ja laskeutui polvilleen sängyn viereen.
»Minä en ikävöi enää, rouva. Tämä, joka on
mieheni, on ratkaissut arvoituksen ja löytänyt elämän,
jota minä voin elää. Fi minun enää tarvitse käydä
ankarana ja kylmänä hänen sivullaan ja muistuttaa
hänen mieleensä katumusta ja parannusta.
Köyhyys ja hätä ja kova työ tekevät sen tehtävän.
Teitä, jotka johtavat köyhien ja sairaiden luo,
voin kulkea synnittä. Minä en pelkää enää elämää
täällä pohjolassa. Mutta elkää tehkö häntä
rikkaaksi, rouva, sitten en uskalla jäädä tänne.»
Majurinrouva kohosi kyynäröisilleen:
»Kaiken onnen te vaaditte itsellenne», huusi
hän ja uhkasi heitä nyrkeillään, »kaiken onnen ja
siunauksen! Ei, olkoon Ekeby kavaljeerien, että he
tuhoutuvat. Erotkoon mies ja vaimo toisistaan, että
he tuhoutuvat. Velho minä olen, noita-akka minä
olen, pahaan usutan minä teidät. Sellainen kuin on
maineeni, tahdon minä olla itsekin.»
Hän tempasi kirjeen ja heitti sen CGöstalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
