Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
208
Gösta vaikeni, mutta kankirauta-vasara jatkoi
yhä puhettaan. Kaikki äänet, jotka olivat
puhuneet hellästi ja ystävällisesti majurinrouvalle, yh-
— tyivät nyt väkivasaran helskeessä. Niin katosi
jännitys vähitellen hänen kasvoiltaan. Ne raukenivat,
ja näytti kuin kuoleman varjo olisi langennut häneen.
Brobyn papin tytär tuli sisään, ja ilmoitti,
että Högforsin herrat olivat tulleet. Majurinrouva
antoi heidän mennä. Hän ei tahtonut laatia
testamenttia.
»Oi, Gösta Berling, monien sankaritöiden miess,
sanoi hän, »niinpä olet vielä kerran voittanut.
Laskeudu tuohon ja anna minun siunata itseäsi.»
Kuume palasi nyt kaksinkertaisella voimalla.
Kuolonkorahtelu alkoi. Ruumista laahattiin
raskaassa tuskassa, mutta sielu ei pian tiennyt mitään
siitä. Se alkoi nähdä niihin taivaihin, jotka
kuoleville avautuvat.
Niin meni tunti, ja lyhyt kuolontaisto loppui.
Hän lepäsi siinä niin rauhallisena ja kauniina,
että ympärillä seisovia liikutti syvästi.
»Minun rakas, vanha majurinrouvani», sanoi
silloin Gösta, »tuollaisena näin minä sinut kerran
ennen. Nyt on Margareta Celsing taas palannut
eloon. Nyt hän ei koskaan enää väisty Ekebyn
majurinrouvaa.»
* *
Kun kavaljeerit tulivat pajasta, saivat he kuulla
majurinrouvan kuolleen.
»Kuuliko hän vasaran paukkeen?» he kysyivät.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
