Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
298
Kyllä oli kuullut, ja he voivat olla tyytyväisiä.
Sittemmin he saivat tietää, että vainaja oli
aikonut lahjoittaa Ekebyn heille, vaan ettei
testamentti tullut tehdyksi. Tätä pitivät he suurena
kunnianaan ja ylpeilivät siitä sitten niinkauan kuin
elivät. Mutta kukaan ei koskaan kuullut heidän
valittavan sitä, että he olivat kadottaneet ne rikkaudet.
Kerrotaan myöskin, että sinä jouluyönä Gösta
Berling seisoi nuoren vaimonsa rinnalla ja piti
viimeisen puheensa kavaljeereille. Hän oli heidän
kohtalostaan surullinen, kun heidän kaikkien nyt piti
lähteä Ekebystä. Vanhuuden raihnat heitä
odottivat. Kylmän tervehdyksen saa vanha ja juromielinen
vieraiden luona. Köyhän kavaljeerin päivät, joka
on pakotettu rupeamaan täysihoitoon
talonpoikaistaloon, eivät ole hauskat: erillään ystävistä ja
seikkailusta hän nääntyy yksin.
Ja niin hän puhui heille, suruttomille, kaikkia
onnenkeikauksia kestämään karaistuneille. Vielä
kerran kutsui hän heitä vanhoiksi jumaliksi, jotka
olivat syntyneet tuomaan iloa raudan maahan
ja raudan aikaan. Kumminkin hän nyt valitti,
että se huvitarha, jossa perhoissiipinen ilo parvii,
on täyttyvä hävittävillä toukilla ja että sen
hedelmät turmellaan.
Hyvin hän tiesi, että ilo oli maan lapsille hyvä
ja että sen täytyi olla olemassa. Mutta raskaana
arvoituksena lepäsi yhäti maan päällä kysymys,
miten voisi mies olla sekä iloinen’että hyvä.
Helpoimmaksi asiaksi, ja kumminkin vaikeimmaksi, hän sitä
arvoitusta sanoi. Sitä ennen eivät he olleet
taitaneet ratkaista sitä. Nyt hän sanoi uskovansa heidän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
