Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 6. Kuplahyle ja kuplahylkeenpyynti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SOTAVIEKKAUTTA.
129
Äkkiä, pyssymiehen antamalla merkillä, rupeavat venemiehet
kauheasti ulvomaan. Hyle säpsähtää, kurkottaa taas kaulaansa
ja kuuntelee hämmästyneenä tätä kummallista ääntä. Vaan
sitte vetäytyy se kokoon, työntyy vielä kerran jäänreunalle ja
on juuri katoamassa, kun veneestä kuuluu uusi huuto, vielä
pahempi, vielä äkäisempi ja kamalampi kuin edellinen. Hyle
kurottaa taas kaulaansa, kuuntelee taas hämmästyneenä ja
tuijottaa venettä, joka täyttä vauhtia karkaa kohti.
Vaan nyt hyle asettaa etu-uirnuksensa jäänreunan
ulkopuolelle, kyyristää selkänsä ja kurottaa kaulansa veteen.
Välittämättä kauheasta ulvonnasta, joka kuuluu veneestä, ajattelee
se nyt todella syöstä veteen, eikä vielä olla luodin kantamalla.
Nyt ei ole muuta neuvona: pyssymies asettaa pyssyn silmälle
ja lähettää luodin jään reunaan aivan hylkeen eteen, niin että
lunta ja jääsirpaleita sinkoilee ilmaan ja sattuu hylkeen rintaan
ja kuonoon. Se on sille jotakin aivan uutta. Säikähtyneenä
vetäytyy se takaperin, kaula lyhyellä palailee takasin jäätelille,
tuijottaen jäänreunaa. Kun se mietiskelee tätä uutta
arvoitusta, on vene hyvää vauhtia tullut jo pyssyn kantamalle:
»Soutu pois!» komennetaan, vauluissa riippuvat airot kääntyvät
sivuille. Kaikkien pitää istua hiljaa ja ääneti, ja pyssymies
nostaa pyssyn silmälleen. Laukaus kuuluu, kuula sattuu otsaan
ja hylkeen pää vaipuu taas jäänreunalle, vaan tämän kerran
perästä ei enään kohoakaan.
Jos useampia hylkeitä makaa lähekkäin, niin saa yhdellä
kertaa hyvän saaliin; vaan silloin on tärkeää, että luoti sattuu,
varsinkin ensimmäiseen, niin että ammuttu hyle makaa heti
hengetönnä. Muistelen näin v. 1882 ampuneeni kokonaisen
venelastin hylkeitä samalta paikalta, eikä mikään olisi
estänyt ampumasta useampia venelasteja, jos vain olisin voinut
jatkaa. Sillä kun vain kuolleita hylkeitä makaa ampujan
ympärillä, niin elävät pysyvät tyyneesti alallaan. Elävä katselee
kuolleita tovereitaan, joiden luulee olevan eläviä, ja varmaan
ajattelee, että kun ne, jotka ovat rauhattomuudentekijän lähellä,
voivat maata hiljaa, niin tottakai hänkin voi. Jos sitävastoin
ampuja sattuu vain viottamaan ensimmäisiä hylkeitä, niin että
ne haavoitettuina alkavat hyppiä ympäriinsä jäätelillä tahi
loiskien hypähtävät veteen, niin silloin toiset seuraavat perässä.
Paljoa parempi sen vuoksi on ampua kerrassaan ohi, ja siitä
12
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
