Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 9. Yhä ajelulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TERVEHDYKSIÄ MAALTA.
167
»Aamulla puoli 8 herätti Dietrichson meidät. Jää oli
harventunut; telien välissä oli tosin paljo sohjua, vaan oli
kuitenkin mahdollista kulkea. Veneet lastattuamme ja odoteltuamme
vielä puolituntia, kun jää oli alkanut taas sulloutua, pääsimme
vihdoin jäähän muutamaan aukkoon. Jonkun aikaa kuletaan
nyt hyvää vauhtia. Ennen siltä jääteliltä lähdettyämme, jossa
meillä oli yömajamme, lensi parvi mustia sorsia ohitsemme
pohjoiseen. Oli kuin tervehdys maalta ja toiveemme
luonnollisesti virkistyivät. Muuten täällä on ihmeellisen köyhää
lintumaailma. Ei kalalokkiakaan näy.
»Me kulemme koko päivän maata kohden, odottaen
kärsivällisesti, kun jää on kiinteää, vaan sitä uperammin
työskennellen, kun se harventui.
»Me lähestymme maata; toivomme kohoaa. Korppi lentää
lounaasta meidän ylitsemme ja suuntaa pohjoiseen päin, siinä
taas tervehdys maalta.
»Iltapäivällä tulee pysähdys: me olemme tulleet
tavattoman tasaiseen ja paksuun sohjuun, joka on tiukalle
sulloutuneena, ja jonka yli olisi ollut varsin vaikea vetää veneitä.
Teltta levitetään jäälle makuusäkkien alle, sitä emme
pystyttäneet ollaksemme sitä valmiimmat lähtöön jään harventuessa.
Ryömimme säkkiin vahdin asetettua tavallisuuden mukaan.
Vaan jää ei harvene. Koko yön sataa tihuuttaa, niin että
ma-kuusäkit tuntuvat aamulla ihan märiltä.
»Heinäkuun 24 ft:nä. Aamulla on jää kiinteää. Me
päätämme vetää veneitä ja kelkkoja jäätä myöten. Suurin osa
tavaroista kuormitetaan kelkkoihin, jotka harvassa jäässä
nostetaan veneisiin. Samassa kun olemme valmiit lähtemään,
harventuu jää, niin että pääsemme hyvän taipaleen veneillä, vaan
sen jälkeen täytyy meidän vetää kelkkoja ja veneitä. Kulku
käy hitaasti, kun jää ei ole mitään hyvää; vaan parempi
vähänkin kuin ei mitään, ja me pääsemme yhä lähemmäksi maata.
Mielet rohkaistuvat taas. Maa, joka on suoraan edessämme,
on pohjoispuolella Igdloluarsukia. Me jo alamme tehdä
laskujamme, pitkänkö ajan tarvitsemme täältä Pikiudtlekiin, josta
voidaan nousta sisämaanjäälle. Tänäkin päivänä näemme
useampia lintuja: korpin ja kahdeksan leveäpyrstöistä räiskää (Lestris
pomarina). Meistä on aina lohduttavaa nähdä lintuelämää; se
heti ilahuttaa mieltä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
