Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 11. Pohjoiseen pitkin rantaa. Eskimolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
192
YHÄ POHJOISEEN PITKIN RANTAA.
Päästyämme edemmäksi huomasimme, että meillä oli
esteitä voitettavina ennenkuin pääsemme maalle. Me nimittäin
tapasimme uuden ajojäävyöhykkeen, joka kulki pitkin rantaa
etelään päin. Se ei ollut kuitenkaan leveä eikä niin
kiinteä-kään, niin että sen läpi murtautuminen ei meille tuottanut
kovin suuria ponnistuksia. Norjalaisilla ja tanskalaisilla lipuilla
koristetut veneet laskivat vihdoin muutaman tumman ja
jyrkän kallion vierusta, joka kuvastui kirkkaaseen veteen ja loi
siihen melkein sysimustan varjon. Kallion kaiku kertoi
keskustelumme. Se oli juhlallinen hetki.
Heti kalliorinteen pohjoispuolella löysimme sataman, johon
voimme laskea veneillä. Me ihan kilpaa koetimme, ken ennen
kerkiää hypätä maalle ja saa tuta kiveä, oikein tosi kiveä
jal-kainsa alla. Me kävimme vuoron perään vuorella katselemassa
ja olimme kuin pieniä lapsia: jäkälätupsu, heinänkorsi,
puhumattakaan kukista, herättivät myrskyäviä ilontunteita. Oli
kaikki niin uutta, muutos niin suuri ja äkillinen. Lappalaiset
juoksivat suoraa päätä tunturille, emmekä nähneet heitä pitkiin
aikoihin.
Vaan kun riemastuksen korkein tulva oli vähän
laskeutunut, täytyi meidän ruveta ajattelemaan sellaista, joka oli
verrattain jokapäiväisempää, nimittäin juhlapäivällistä. Muutamalle
kallion kielekkeelle, rannalla veneiden luona, asetettiin
keitto-kone ja pantiin toimeensa suklaan valmistamista varten.
Avuliaista käsistä ei ollut puutetta, ja asia vaati aikansa. Sen
vuoksi huoletta voin seurata lappalaisten esimerkkiä ja nousta
vuorostani tunturille katselemaan muun muassa mitä tietä
meidän oli kulettava pohjoiseen.
Niinpä lähdin sitte ylös, ensiksi nousin jyrkälle tunturille,
sitte kulin pienen lumikentän poikki ja sen jälkeen muuatta
tasankoa, jossa oli kanervikkoa ja jäkälää ja siellä täällä suuria
kallionlohkareita. Tuntui omituiselle taas kun näköala oli vapaa,
kun näki kauas, näki meren ja jään välkkyvän allaan, näki
lumipeitteisten vuorenhuippujen pitkät rivit sumuisina
auringonpaisteessa, näki sisämaanjäätikön edessään, melkein allaan
leviävän.
Etelässä näkyi korkea soikko Kutdlekin saari ja
edempänä kaunis Kap Tordenskjoldin niemi. Tervehdin sitä kuin
maanmiestäni. Ei yksistään nimi, vaan sen luontokin oli norja-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
