Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 11. Pohjoiseen pitkin rantaa. Eskimolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VANHOJA TUTTUJA.
193
laista. Istahdin kivelle tehdäkseni luonnoksen ja
paistattaak-seni itseäni auringolla.
Kun parhaallaan istuin ja täysin mielin nautin maiseman
kauneutta ja olemassaoloa, kuulin jonkin tulevan suristen
ilmassa ja pysähtyvän kädelleni. Se oli vanhastaan tuttua
musiikkia. Silmäsin sivulleni; aivan oikein: sääski. Ajatelkaa,
sääski! Ja heti tuli useampia. Minä istuin tyynenä ja annoin
niiden imeä. Se oli varsin hauskaa: olihan se käteen tuntuva
todistus, että oltiin maalla. Varmaan siitä on kauan aikaa, kun
nämä rakkaat ystävät, jotka nyt istuivat tuossa ja imivät itsensä
punaisiksi, viimeksi maistivat ihmisen verta. Pian saimme
kuitenkin tätä huvia enemmän kuin kylläksemme.
Olin istunut vielä hetken aikaa, niin kuulin yhtäkkiä
viserrystä, ja heti sen jälkeen näin pulmusen istahtavan kivelle ihan
lähelle minua. Se katseli vasta tullutta vierasta kallistellen
päätään puolelle ja toiselle, sirkutti taas vähän, hypähti toiselle
kivelle, jossa istahti hetkisen aikaa taas katsellen — ja sitte se
katosi. Mieluisalle tuntuu aina nähdä elämää, varsinkin kun
se esiintyy visertävien lintujen muodossa. Se synnyttää
vastakaikua meidän lintuluonnossamme, varsinkin kun on kauan
kaivannut kevättä ja kesää.
Täältä näin pitkän taipaleen pohjoiseen päin. Näytti siltä
kuin meillä ensi aluksi olisi harvaa jäätä, vaan vähän matkaa
Inugsuitista näytti jää taas sulloutuneelta, ja mahdollisesti siellä
olisi vaikea murtautua läpi.
Vaan nyt oli aika mennä toisten luo, sillä nyt jo kai oli
suklaa valmista. Alas tultuani ei vesi vielä kiehunut; kokit
olivat tottumattomia vielä. Eiväthän he ajojäissä saaneetkaan
harjaantua tähän toimeen. Odotellessani valokuvasin
toimituksen ja paikan, jolla retkikunnan historiassa on erikoinen arvonsa.
Vihdoin oli suklaa valmista ja kuusi himoitsevaa kurkkua
särpi pitkillä ryypyillä tuota suloista, kiehuvaa jumaltenjuomaa.
Paitsi tavallista runsaampia annoksia, jaettiin tänä päivänä vielä
ylimääräisesti kaurakeksiä, sveitsin juustoa, herajuustoa ja
lakka-hillaa. Se todella oli herrasateria, jommoista ei vielä oltu saatu,
ja me pistelimme makeaan suuhun. Mieliala oli innostunut.
Päätettiin, että me tämän ainoan kerran olisimme jouten
ja nauttisimme elämästä. Vaan sitte olikin siitä loppu tuleva.
Siitä hetkestä oli päiväjärjestyksessä oleva, että nukutaan niin
13
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
