Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20 o
20 o ENSIMMÄINEN RETKI SISÄMAANJÄÄLLE.
olevat laaksot. Harjulla voi olla jotakuinkin levollinen.
Pitkän matkaa kävi hyvin, kelikin parantui, niin että Sverdrup
riisui lumikengät. Tunturi ei näyttänyt olevan kaukana ja
siellä toivoimme tapaavamme vettä ja aijoimme panna maata
paljaalle kalliolle leväyttääksemme väsyneitä jäseniämme. Me
selittämättömällä kaipauksella odotimme päästäksemme
vankalle maaperälle, ja se ei voinut olla kaukana.
Vaan miten usein pettyykään laskuissaan, kun on jään
kanssa tekemisissä, olipa se sitte ajojäätä tahi sisämaanjäätä!
Missä sillat olivat heikkoja kävellä, ryömimme makuullamme yli.
(A. Nielsen, tekijän luonnoksen mukaan.)
Me emme olleet kulkeneet monta askelta, ennen kuin aloimme
aavistaa, että tämä »ei kaukana« voi olla hyvinkin kaukana.
Me nimittäin tulimme selänteelle, jossa oli niin pitkiä ja pahoja
railoja, ettemme sellaisia olleet vielä tavanneet. Alussa niistä
tosin pääsi kutakuinkin, minä lumikengilläni kulin vakavasti,
hyppäsin varmemmasti kuin silloin, kun minulla ei niitä ollut,
ja rohkeammasti voin mennä yli lumisiltain, kun ne niin
helposti eivät upottaneet. Missä sillat olivat heikkoja kävellä,
niin käytimme toista varovaisempaa tapaa: me panimme ma-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
