Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 18. Suuntamme muutetaan Godthaabia kohti. — Ilmanala ja lumisuhteet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ENSI ASKELEET LUMIKENGILLÄ.
329
vannoneet, etteivät koskaan käytä näitä »tyhmiä rakennuksia»,
eivät nyt tietysti voineet taipua ja hyvin halveksivasti he
katselivat meitä, tyhmiä ihmisiä, kun me otimme lumikengät. Ja
varsin tyytyväisiä he olivat, kun alussa teimme kuperkeikkoja.
Vaan sitte kun alkoi käydä paremmin ja meidän oli paljo
parempi kulkea kuin heidän, niin ei Balto voinut enään hillitä
itseään, vaan jonkun ajan kuluttua hyvin varovasti kysäsi,
oliko niillä todellakin hyvä kulkea, ja saman kysymyksen hän
uudisti useat kerrat. Oli helppo ymmärtää, että hän oli
otta-maisillaan lumikengät, huolimatta vanhoista valoistaan. Sitte
elokuun 30 p:nä tuli sellaista lunta, jotta suksia voi käyttää, ja
hän otti sukset. Ravna odotteli vielä, vaan sitte hänkin, Balton
kehoituksesta, otti sukset. Kauan ei viipynyt, ennenkuin
Kristiansenkin lykkäsi lylynsä lumelle. Kun me huomasimme,
että intialaiset lumikengät olivat edullisemmat niin kauan kuin
meillä vielä oli jyrkkä nousu, niin Sverdrup ja minä käytimme
niitä syyskuun 2 p:vään, ja Dietrichson otti sukset päivää ennen.
Elämämme oli koko tämän ja seuraavan kolmen viikon
aikaa tavattoman yksitoikkoista ja ilman hituakaan suurempia
tapauksia. Eipä siis ihme, että pienimmätkin vähäpätöisyydet
pidettiin suurina asioina ja tulivat täyttämään päiväkirjat näiltä
ajoilta. Että me näimme maata viimeisen kerran, se oli esim.
sellainen tapaus, josta oli mainittava ja siitä kirjoittaa Dietrichson:
»Noin klo 10 e. p. (elokuun 31 p:nä) näimme viime kerran
paljasta maata. Muutaman aallon (eli loivasti kohoavan
lumiselän-teen) harjalta näimme pienen nunatakin, joka paitse itsiämme
ja kelkkojamme, oli monet päivät ollut ainoa tumma piste, johon
katseensa voi kiinnittää. Nyt katosi sekin.» Me annoimme tälle
viimeiselle nunatakille nimeksi GameVin nunataki.
Se on tietty, että niin merkillinen tapaus kuin pulmusen
näkeminen oli merkittävä. Minun päiväkirjassani siitä on:
»Tuntikauden kuluttua siitä kun viimeinen nunataki katosi
näkyvistämme, hämmästyimme melkolailla, kun kuulimme
linnun sirkutusta ilmassa ja yhtäkkiä näemme pulmusen lentää
leyhyttävän ylitsemme. Kierrettyään pari kertaa meidän
ympäri, laskeusi se lumelle hyvin lähelle meitä. Kallella päin
katseli se meitä, hypähti iloisesti muutamia askelia, sirkutti
vähän, lähti lentämään taas pohjoiseen ja katosi etäisyyteen.
Se oli viimeinen tervehdys maalta.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
