Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
400
MERIRETIvI PURJEVAATEVENEELLÄ.
liemen kanssa, jossa oli runsaasti hernemakkaraa ja leipää, ja
sitte suuret määrät voita ja leipää, ja joka eilen ei ollut
syönyt kyllikseen variksenmarjoja, hänelle oli tätä lajia ylellisesti
jälkiruuaksi. Minä tiedän itse, että meillä oli kuta kuinkin
vaikea päästä veneisiin, ja suurella ponnistuksella minä sain
kumarretuksi airot käsiini. Kun sitte jälestäpäin halusin saada
Sverdrupin oikein hyvälle tuulelle, niin ei minun tarvinnut
muuta kuin muistuttaa päivällistämme suurella telttapaikalla
Ameralikvuonolla.
Hämmästykseksemme saimme nyt purjetuulenkin. Onni
oli meille kummallisen suosiollinen sinä päivänä, ja vaikka
vatsamme olivat pullollaan, niin mentiin hyvää vauhtia eteenpäin.
Ainuvia mustia kohtia elämässämme nyt olivat kohtuuttoman
kapeat puikot, joilla istuimme. Asianomaista ruumiin kohtaa
pakotti niin, että olisin melkein suonut, ettei minulla sitä olisi
ollutkaan. Onni harvoin on täysin kirkas täällä maailmassa.
Me tulimme mereen vuonolta ja ihanimman auringon
laskussa näimme meren, saaret ja karit leviävän edessämme.
Taivaan pehmoinen ja runsas väriloisto kuvastui veteen, joka
keinuskeli tummien saarien ja karien ympärillä, ja nämä
näyttivät vaappuvan irrallaan hehkuvassa avaruudessa. Me
herkesimme soutamasta; voimakas kotoinen tunnelma valtasi meidät.
Aivan samalla tavoin ovat säiden särkemät saaret
hajallaan meressä siellä kotona: ajattelee ehdottomasti
vaahtopyl-väitä ja pehmeitä, läpikuultavia sumuharsoja niiden ympärillä,
ja niiden takana ovat vuonot. Ei ole ihme, että esi-isiämme
tämä maa veti puoleensa.
Voimakkain vedoin soudimme pohjoista kohti myöhäiseen
illalla; vaan kun oli kova vastavirta, niin täytyi meidän lopulta
laskea maalle muutamaan niemeen. Oli silloin noin g aika,
ja kun laskusta heitetään pois lyhyt eineen ja yhtä lyhyt
puolisen aika, olimme istuneet kapeilla puikoillamme 20 tuntia.
Ei voi kieltää, ettei sellaisessa tapauksessa tuntuisi hyvälle, kun
saa oikoa jäseniään leveämmällä alustalla.
Jos päivällinen oli ollut ylöllinen, niin iltanenkaan ei ollut
sitä huonompi. Ensi kerran sen jälkeen kun lähdimme
Jasonista, saimme punnitsematta ottaa ja niin paljo kuin halusimme
herkkujamme, leipää, voita ja maksapasteijaa; varsinkin voita
me ahmasimme. Ja sitte jälkiruuaksi lihapulverisuklaata niin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
