Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IHMISTEN LUO.
401
paljo kuin syödä jaksoimme, ja se merkitsee että me söimme
sitä uskomattomia määriä. Erittäin hyvälle huomasimme
maistuvan, kun panimme sitä viipaleen suuren voipalasen sisään.
Vettä joimme sokerin ja sitronamehun kanssa, ja koetimme
parastamme, ettei mitään tästä kaikesta, jota niin kauan olimme
säästäneet, olisi jälellä ihmisten ilmoille tullessamme, jossa
nämä olisivatkin arvottomia.
Viime kertoja me, ennen ihmisten luo tulemista,
nautimme nyt näistä ihmeen ihanista illoista. Istuessamme
vuorella tähtikirkkaan taivaan alla, tuntui meistä, kuin heittäisimme
hyvästit tälle luonnolle ja tälle elämälle, johon olimme niin
kasvautuneet ja joka meille oli tullut niin rakkaaksi.
Matkamme oli nyt pian lopussa. Meillä oli ollut monet
vaiheet ja monia odottamattomia esteitä, vaan olimme
onnellisesti kestäneet ne kaikki, olimme murtautuneet ajojään läpi
ja kulkeneet rannikkoa pitkin, yli sisämaanjään, ja
vastatuulesta huolimatta, yli vuonon mitättömällä veneellämme; meillä
oli ollut ankara työ ja kieltämättä kärsineet paljo
saavuttaaksemme sen päämaalin, joka nyt oli lähellä — ja miltä nyt
tuntui? Tuntuiko niinkuin tuntuu onnellisesta voittajasta? Mitä
minuun tulee, niin täytyy minun vastata: ei. Minun oli
mahdoton tuta muuta kuin, että vatsa oli täynnä, ja sehän oli hyvä
sekin; vaan päämaali? Sitähän olimme liiaksi kauan
odottaneet; se tuli vähän äkkiarvaamatta.
Me kytristyimme peskeihimme kumpikin
kanervamättääl-lään vuoren rinteellä ja nukuimme tämän viime yön paljaan
taivaan alla mitä makeinta unta pitkiin aikoihin.
Vasta isolla päivällä (lokakuun 3 p:nä) me vihdoin
nou-seskelimme. Tuuli, joka jo kauan oli ollut salmelle Godthaabia
kohti, kutsui meitä työhön. Vaan tämä oli ensi kerta, kun
emme pitäneet kiirettä; pääsemmehän hyvissä ajoissa perille.
Me söimme einettä koettaen rehellisesti saada lopetetuksi
eväämme. Me söimme maksapasteijaa ja leipää, vaan
erittäinkin voita ja suklaata haukkailimme vihasesti. Meidän
kuitenkin täytyi luopua siitä puuhasta ja lähteä merelle. Edeltä
puo-► listen pääsimme muutamaan heti Godthaabin eteläpuolella
olevaan niemeen, jossa näimme useita eskimolaisia telttoja ja
suuren europalaisen talon. Sitten jälkeenpäin saimme tietää, että
26
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
