Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148
148 JAHTIRETKI AMERALIKVUONOO N.
En, en minä ollut nähnyt, vaan sitte hän löysi jälkiä
lumessa ja pian riekonkin. Nyt syntyi uusi ajo, joka loppui
siihen, että riekko saatiin kahden kiven välistä. Hän kokosi
nyt tavaransa ja me lähdimme kotimatkalle. Taipaleella hän
kertoi minulle, että muutaman vuoren juurella on kaksi
riekkoa, jotka olivat vyöryneet alas. Siellä ne olivatkin. Hän oli
oikein loistavalla tuulella, nähtävästikin saaliinsa takia, ja selitti
hyvin tarkoin, miten hän oli ampunut.
Puheen sivussa hän kertoi, että kerran oli vähällä henki
ollut mennä; hän oli pudonnut vuoren seinältä. Vai niin,
sanoin ja annoin hänen kertoa. Kun hän oli lopettanut, sanoin
hänelle, että minä kyllä olin nähnyt kaikki, vaan en voinut
ymmärtää, mitä nuo kaksi laukausta merkitsivät. Niin, kun
hän, päästyään selville siitä, että hänelle ei ollut mitään
vahinkoa tapahtunut, katseli ympärilleen, niin huomasi hän
pudonneensa kahden riekon viereen, jotka siinä pää kallellaan ja
ihmeissään katselivat. Hän otti pyssyn selästään ja ampui
toisen; toinen jäi paikoilleen, ja ladattuaan pyssynsä ampui hän
senkin. Vaan nyt hän oli saanut pitkiksi ajoiksi tarpeekseen
suksien käyttämisestä jyrkänteissä, arveli hän, ja kotimatkalla
hän sen osoittikin, sillä heti kun hän tuli putousten ja
jyrkän-teitten lähelle, otti hän sukset jalasta ja kantoi.
Me olimme nyt kulkeneet kaikki poromaat ympäri
Kasi-gianguitia ja kaipasimme vaihtelua ja uusia jahtimaita. Joel
kertoi, että edempänä Iterdlakin luona olisi erinomaisia
poromaita ja me eräänä aamuna purimme telttamme, lykkäsimme
veneen vesille, lastasimme sen ja lähdimme Joelin opastaessa
kajakissaan. Meri oli telttapaikan luona tyven lähtiessämme,
se oli tuulen suojassa. Vaan lähimmän niemen luona tultuamme
itse vuonolle, saimme tuta muuta. Vuonolta päin tuli raju
itätuuli, joka pusertui korkeiden vuoriseinäin väliin ja pieksi
vettä edessään, niin että koko vuono oli kuin savussa. Pitkä,
kurja veneemme, jota sanottiin valasveneeksi (vaan jota
iki-päivinä ei ole voitu valaanpyynnissä käyttää) tunki terävällä
keulallaan kuin kiila korkeihin hyökyaaltoihin ja otti koko
hyökyharjan sisäänsä. Se ei olisi isoja merkinnyt, jos me
olisimme voineet syytää veden pois, vaan oli niin kylmä, että
vesi, joka jo oli jäätymäasteella, jäätyi heti kun se kosketti
kylmään puuhun tahi veneessä olevaan jäähän.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
