Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
PALUUMATKA.
441
Minuun saakka, kun istuin perässä ruorissa, ei tullut
tippaakaan, vaan Sverdrup, joka oli keulassa soutamassa oli pian
jääpanssarissa. Me pyrimme eteenpäin, häpeä oli peräytyä,
varsinkin kun Joel pienessä kajakissaan naureskeli vain
kaikelle. Vaan ei auttanut enään; meidän täytyi kääntyä, sillä
vene olisi pian jäätynyt kerrassaan ja uponnut pohjaan. Myötä
aaltoon kulettiin nyt tulista vauhtia takaisin vanhalle
telttapaikallemme.
Tultuamme suojaan, huomasin palelluttaneeni nokkani.
Se oli valkea ja tunnoton kuin jääpuikko. Tuollainen palel-
»Pitkä, kurja veneemme tunki kuin kiila korkeihin hyökyihin.«
(Th. Holmboe, tekijän luonnoksen mukaan.)
tunut nokka näyttää komealle, kun se sittemmin sulaa ja
ajettuu punaiseksi, ja kesivät nahkapalat heutalehtavat siitä.
Kun saa veneen maalle, teltan pystöön ja sitte hyvää
lämmintä kahvia makuusäkkiin, niin se ei pahimmalle maista
pienten vastusten jälkeen, joita metsästäjän elämässä on.
Pari päivää sen jälkeen (joulukuun 5 p:nä) oli meillä
parempi onni ja pääsimme merenkäynnistä huolimatta
Iterdla-kiin. Täällä tapasimme porojen asemesta laaksot täynnä
louhikoita ja riuttoja, jotka geologin silmissä kyllä olivat
huomattavia, vaan vähän huvittivat jahtimiestä. Se oli juuri sellaista
maata, jossa poro kaikkein vähimmin viihtyy. Me suuresti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
