Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
123
hetipä he sen olivat myöneet teurastajalle, kun
oli kasvanut lampaaksi.
Täytyy sanoani, ett’ei minua läheskään pelot-
tanut niin paljo kuin Pikku-muoria. Min’en
lakannut milloinkaan toivomasta pääseväni jos-
kus vielä vapaaksi. Täällähän minä olen aivan
outo ja muukalainen, ja jos minua täällä väki-
joukolle näytellään, niin eihän minua siitä,
Englantiin tultuani, moitittane, sillä olisipa tässä
asemassa itse Suurbritannian kuninkaankin pitä-
nyt alistua samallaisen kohtelun alaiseksi.
Ystävänsä neuvoa noudattaen pisti isäntä
minut seuraavana markkinapäivänä lippaasen ja
läksi ratsain viemään lähimpään kaupunkiin,
tytär satulatuolissa takana. Umpinaisessa lip-
paassa oli ovi ja muutamia reikiä ilmanvaih-
dosta varten. Hellämielinen Pikku-muori oli
pannut minun alleni nukkensa patjan. Mutta
sittenkin minua huiskutti ja vatkasi armotto-
masti, vaikk’ei matkaa kestänyt kuin puoli tun-
tia. Hevonen näet harppasi joka askelella pari-
kymmentä kyynärää, loikkien niin korkealle, että
tuntui kuin olisi kulkenut ankarassa aallokossa,
se vaan erotusta, että nouseminen ja laskeminen
kävi paljoa tiheämpään. Matkalla isäntä poik-
kesi erääsen kapakkaan, johon hänen oli tapana
aina pistäytyä, neuvottelemaan kapakanpitäjän
kanssa. Senjälkeen hän palkkasi grultrudin eli
huutorättärin kulkemaan pitkin kaupungin katuja
ja kuuluttamaan, että Viheriän Kotkan ravinto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
