Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6 G U T E N B E K G
N:o 18
ket som möjligt framskjuta morgontidningarnas
sättning till dagarbete.
I denna sistnämnda riktning hafva de flesta
härvarande morgontidningars redaktioner redan
delvis tillmötesgått sättarnes önskningar, och
det är i denna riktning arbetarne framdeles
hoppas på lättnad.
Vaan, kuten jo sanottu, tämä on heidän itsensä
alulle pantava, sillä johtajisto tuskin
milloinkaan siihen tulee sekaantumaan. Tämä
järjestelmä vaikuttaisi myöskin säännöllisemmän
työväestön kasvattamaista ja suurempaa
velvollisuudentuntoa itse tvömiehissä.
K. R.
Vieläkin sanomalehtien
yötyöltä.
Jokapäiväiset sanomalehdet ovat jo meillä
Suomessa siksi vakaantuneita, että löytyy jo
vanhojakin sanomalehtilatojia, semmoisia, jotka
ovat seisseet 10—15 jopa 20:kin vuotta yhteen
jaksoon, uskollisina ja luotettavina työmiehinä.
He eivät kuitenkaan, tästä pitkällisestä
työajasta huolimatta, nauti minkäänlaisia etuuksia,
vaan saavat jakaa kaikki oikeudet ja etuudet
minkä nuorukaisen kanssa tahansa, tasan ja
veljellisesti. Tämä on tosin tasa-arvoisuuden
mukaista, mutta tasa-arvoisuus ei suinkaan tule
silloin kysymykseen kun vertaamme ikää ja
perheoloja.
On luonnollista että latoja, oltuaan
vuosikymmeniä hivuttavassa yötyössä, heikkonee
melkoisesti, työkyky ei suinkaan vähene, mutta
ruumiilliset voimat vähenee vähenemistään ja
sen mukaan tietysti tulot. Mutta tästä eivät
välitä toverit, vaan jokaisen on tehtävä sama
työ ilman erikois-oikeuksia. Useimmiten sattuu
että yölatoja, päästyään noin 35—40 vuoden
ikään, on tavallisesti nainut ja isä 4 — 5
lapselle ja kuitenkin täytyy hänen, joka on
perheellinen mies ja seissut paikallaan 15 — 20
vuotta, jakaa tasan kaikki minkä pojan kanssa
hyvänsä, joka vaan sattuu tulemaan hänen
kumppalikseen.
Jos aiomme asemaamme parantaa, täytyy
meidän ryhtyä keinoihin itsemme suojelemiseksi
ja tulojemme varmistuttamiseksi siilien
määrään, että voimme olla vähemmän huolettomia
jokapäiväisestä leivästä ja sen sijaan uhrata
aikaa perheellemme ja lastemme kasvatukseen.
Nykyisenä murroskautena on
itsensäsuojeleniis-vietti tullut voimakkaammaksi kuin koskaan
ennen.
Ryhtykööt siis sanomalehtien yölatojat itse
järjestämään omia asioitaan, kuten jo on
tapahtunutkin, esim. yötyön supistaminen
mahdollisimman pienimpään. Mutta vielä löytyy muita
yksityisempiä asioita joihin ei tarvitse
vaikutus tulla isännistöstä eikä johtajilta,
ainoastaan heidän suostumuksensa ja asia on selvä.
Semmoisiksi luemme käsikirjoituksen jaon ja
n. k. »fortelit», joita jokaisessa sanomalehdessä
aina on. Jaettakoon siis käsikirjoitukset tasan
silloin kuin on runsaasti, mutta jos sattuu
olemaan vähäsen, niin pitäisi vanhemmilla ja
kauemmin paikallaan olleilla olla etuoikeus.
Samoin pitäisi fortelit jaettamaan ainoastaan
niitten kesken jotka ovat olleet paikoillaan noin
4 eli 5 vuotta j. n. e. Nämä tietysti ovat
seikkoja, jotka jokainen sanomalehden latoja
itse paraiten tuntee ja tulisi siis heidän itsensä
panna nämät asiat alulle. Ei saa ajatella että
muka se olisi isäntien tahi faktorien tehtävä,
sillä he tuskin semmoista ovat koskaan
aja-telleetkaan, saatikka toimeenpanneet.
Onhan luonnollista että kuta vanhemmaksi
tulee, sitä suuremmiksi kasvaa tavallisesti
menot, siis on tulojakin saatava nousemaan tahi
ainakin pysymään paikoillaan. Tämä järjestys
samalla varmentaisi sanomalehtilatojien asemaa
ja saattaisi yötyömiehet paremmin tyytymään
kohtaloonsa.
Nykyisen järjestelmän mukaan täytyy
vanhan miehen tehdä kaikki saman mittapuun
jälkeen kuin nuoretkin ja jollei jaksa, niin on se
hänen oma vikansa.
Kirjapainojen siviilipuolella on tämä
järjestelmä jo kauan ollut olemassa ja samoin
soisimme että sanomalehtilatojatkin saisivat
asemansa enemmän helpommaksi kuin tähän asti.
Vdra invalider.
De filantropiska sträfvanden som särskildt i
vår tid göra sig gällande för att åstadkomma
en mera dräglig tillvaro för dem, som ofta
oförskylt blifva försatta i den föga afundsvärda
ställningen att nödgas anlita den allmänna
barmhärtigheten, manar äfven oss typografer
alt göra något för våra mindre arbetsföra
kolleger. Huru tungt det kan kännas för den
som gärna skulle vilja deltaga i arbetet, men
af sjuklighet på ett eller annat säit känner
sig oförmögen, behöfver ej här framhållas.
Här är dock ej fråga om att åstadkomma en
eller annan almosa. utan att, på ett värdigt
sätt låta den mindre arbetsföre själf bidraga
till sin existens. Vår mening afser ingalunda
att intaga dessa i arbete som befinna sig i
ett sådant stadium, att de äro oförmögne till
alt arbete, utan hvad vi med dessa rader
velat, är att bereda den del af våra äldre
kolleger, som. fastän svaga till sin syn eller af
några andra sjukdomars invarkin äro
oförmögne att stå vid kasten dagen igenom, något
för dein lämpligt arbete inom tryckeriet.
Våra större tryckerier som täfla om att fortast
möjligt expediera arbetena, borde äfven bereda
sättaren den möjligaste största lättnad vid
arbetenas utförande, tv arbetet är ju i första
hand beroende af huru fort sättaren kan
värk-ställa detsamma. Ett af de mera tidsödande
arbeten som pålagts sättaren är bland andra
korrekturafdragningen, och som det ofta
händer att författaren begär tre à fyra, ja ända
till åtta korrektur på samma ark, måste
sättaren utan vidare foga sig därefter, utan att
därför erhålla någon ersättning. Vore det inte
under sådana förhållanden lämpligast att
anställa en korrekturafdragare som hade detta
arbete sig ålagt. Då det härför ej vore
nödigt att engagera en yngre förmåga, kunde man
på samma gång en inkomst öppnades, låta
denna tillkomma en af de äldre typograferne,
som af en eller annan orsak är oförmögen att
stå vid kasten. Han kunde ju dessutom, då
tiden det medgåfve, sysselsättas med lättare
sättning, komplettering af defekta kaster, hålla
reda på defekter äfvensom se till att tomsatta
kaster äro fria från såväl svibel som dam, ni. fi.
andra göromål som befordra ordning och
snygghet inom officinen.
I förhoppning att detta förslag af våra
faktorer beaktas, skola vi snart nog få glädja oss
åt det tillfälle som genom detta åtgörande
kan komma en del af våra invalider till godo.
Det är vår pligt att hjälpa och stödja de af
våra yrkesbröder, som på ålderns dagar se sig
urståndsatta att upptaga konkurrensen på
arbetsfältet med de yngre krafterna.
Cbrlo.
Helsingin Kirjanpainajain
yhdistyksen Urheiluklubista.
Nimellisesti on Helsingin kirjaltajilla jo useita
vuosia ollut urheiluklubi, ainakin on
säännöllisesti kesin talvin toimeenpantu
urheilu-retkiä ja -kilpailuja, kesällä kilpapurjehduksia,
talvisin taas hiihtokilpailuja. Näihin
urheilui-hin, varsinkin kesäisiin, ei kumminkaan
osanotto ole voinut olla yleisempi, syystä että
purjeveneiden pito tulee useammalle liian
kalliiksi ja veneen hoitaminen purjehtiessa vaatii
pitkällistä harjoittelemista ja tottumista. Sou-
tamiseen sitä vastoin pikemmin oppii ja on se
yksitoikkoisessa työssä päivän (tai yön) pitkään
oleville paljo enemmän terveyttä edistävääkin,
kun purjeveneessä istuminen. Sitäpaitsi, kuten
helposti purjehtimisessa tapahtuu, vaara ei tule
kysymykseenkään soutamisessa, jos sitä vaan
maltilla tehdään, ylenmääräisiä ponnistuksia
välttäen.
H. K. Y. Urheiluklubi on siis onniteltava,
että se nyt todenteolla on alkanut toimintansa.
Kuten viime lehdessä olleesta uutisesta näkyy,
on klubi nim. päättänyt koettaa hankkia
itselleen kaksi kilpasoutuvenettä. Tämä tosin ei
ole niinkään helppo tehtävä kun sitä ensi
katsannolla luulisi, sellaiset veneet kun ovat
hyvinkin kalliita. Mutta vaikka kirjaltajilta
vuosittain meneekin jotenkin paljon varoja
yleisiin tarkoituksiin, voimmepa suoraan sanoa:
enemmän kuin miltään muulta
ammattikunnalta, niin ei ole epäilemistäkään että tämäkin
tuuma tulee toteutetuksi. Tähän asiaan
ovatkin kaikki hyvin innostuneita, joka monesta
syystä onkin ilahuttavaa. Asia taitaa kenties
jonkun mielestä näyttää vähäpätöiseltä, mutta
sillä on meikäläisille syvällisempikin merkitys
kuin paljaan huvituksen hankkiminen. Sen
kautta nim. herätetään halua
ruumiinharjoituk-siin ja luonnon helmassa olemiseen, jonka kautta,
niinkuin jo sanoimme, terveyttä suuresti
edistetään ja hyödyllisesti irietetään monta hetkeä jotka
muuten ehkä tulisivat paljon huonommin
kulutetuiksi.
Veneitten ostoon tarpeellisten varain
hankkimiseksi olisi ehkä tehokkain keino se, että klubi
koettaisi saada osån (tahi, jos mahdollista,
kaikkikin) tarvittavista rahoista
osakekirjoituk-sella ja loput huveilla tahi muulla tavoin. Jos
osakemaksuksi pannan 3 mkaa ja 150 osaketta,
tekisi se 450 inkaa. Luultava on että niin
monta osaketta saataisiin kirjoitetuksi näin
hyvään tarkoitukseen. Nämä osakkeet voisi klubi
sittemmin vähitellen lunastaa takaisin, varoihin
päästyään.
Yhtä puolta klubin väliaikaisen toimikunnan
ehdotuksessa emme puolestamme voi olla
vastustamatta. Se on nim. ehdottanut että
ulkomaalta, Ruotsista, ostettaisiin kaksi käytettyä
venettä klubia varten. Tätä ehdotusta
puolustetaan sillä, että sellaisia saataisiin
verrattain halvalla hinnalla. Saattaa niin ollakin.
Mutta onko varmaa ettei niissä olisi pahojakin
vikoja ja että ne saadaan erimuotoiset tahi
-suuruiset. Jos ne sitävastoin rakennetaan täällä,
voidaan asiantuntijain kautta itse valvoa niiden
rakennusta ja siten saada ne kaikinpuolin
kelvolliset.
Olemme koettaneet tiednstella millä hinnalla
ne täällä saataisiin.
Piirustus, Blekholman veneveistämön laatima
maksaisi 75 mkaa. Veneitten teettäminen
samassa veistämössä tulisi tosin liian kalliiksi.
Muualla ne kuitenkin saisi tehdyksi noin 250
mkalla. Airot maksavat noin 12 m. pari. Kun
nuo aiotut vanhat ulkomaiset veneet on
otaksuttu maksavan noin 300—350 mkaa kappale,
olisi hinnan eroitus siis hyvin pieni. Ja sitte
varmuudella tiedettäisi saatavan kunnollista
tavaraa. — On tällä asialla, vaikka näennäisesti
onkin vähäpätöinen, vielä yksi tärkeä puoli,
nim. sen periaatteellinen puoli. Me kirjaltajat
puolestamme emme suopein silmin katsele, kun
tänne tuodaan ulkomaalaisia työntekijöitä tahi
ulkomaalaisia tuotteita, joita kotimaassakin
voidaan aikaansaada. Tietysti kaikki työmiehet
ajattelevat samoin. Pitääkö meidän siis
tällaisessakin tapauksessa ulkomaalaisia hyödyttää,
vaikka varmaan tiedämme omassa maassa
saavamme yhtä hyvää, jos ei parempaakin. Eikä
työmiehillä Helsingissä niin kyllin töitä ole,
ettei Vähänenkin lisä avuksi olisi. Olisihan
silläkin edes muutamaa veljeämme autettu, jos
kohta ei sanottavasti, niin ainakin vähäsen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
