Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 3
piti hra J. A. Salminen, joka sen lopussa esitti
yhdeksänkertaisen »eläköön» Suomen
kirjaltaja-liitolle. Hrat K. Hagman ja W. Grönroos
suorittivat vuorottain lausuntoa. Laulukunta
esiintyi illan kuluessa tuontuostakin. Iltamaa
virkisti näiden lisäksi pianinon sävelet ja vilkas
tanssi, joka päättyi, kuten määrätty on
työväelle, puoliyön aikana.
Yhdistys aikoo panna toimeen arpajaiset ensi
syksynä.
Viiva.
O7 C Litis-ladaa (^atwn/aaisieri
iT.ev.ojcn zaÅcisiaa f
Kåseri.
Till Petersburg! Det är ju dagens lösen.
Äfven jag har stor lust att resa dit, men jag
kan ej kosta på mig en utrikesresa för
pän-garnas skull. När nöden är störst, då är
hjälpen närmast, och min resnöd är stor, men,
lofvad och prisad vare Typografernes förening,
ty den är hjälpen och jag hör till den.
Föreningens bestyrelse har drifvit igenom en
snillrik idé, nämligen att skicka tvänne
föreningsmedlemmar till Petersburg för att se på
den storartade grafiska utställningen, samt att
stoppa 75 mark i hvardera resenärernes ficka.
Med stor entusiasm tog jag bestyreisens parti
i stipendiefrågan, hvem kunde förneka mig det
och hvem förstår ej min afsikt. Jag köpte
i närmaste pappershandel ett ark skrifpapper
och ett kuvert, ty den här gången hade jag
ej i sinnet att skrifva en vanlig »hiilet doux»
på utskottspapper. Med klappande hjärta skref
jag på det glatta papperet en ansökan om
res-hjälp till Petersburg. Skrifvelsen adresserade
jag till dem som jag hjältemodigt biträdt med
rese-idéns genomdrifvande. Lofvande guld och
gröna skogar i gengäld åt föreningen, blott
jag ej blefve bortglömd, tyckte jag mig redan i
ena handen hafva en 50 marks och en 25 marks
sedel, hvilka jag skulle lägga i den toma
plånboken, som jag höll i den andra handen.
Sanningen att säga, så har jag stora utsikter att
få ett af stipendierna, ty jag har i mänga år
tillhört föreningen och punktligt betalt min
skatt till densamma, och — kanske är det min
egenkärlek som inbillat mig -—- bestyreisen har
den senaste tiden haft ett godt öga till mig,
det liar jag märkt. Det är alt sådant som
hjälper. Till min ansökan vidfogade jag ej
onödigtvis, som gammal känd Helsingforsare,
någon meritförteckning. Litet orolig är jag
dock för min okunnighet i ryska språket, ruen
»mtschevo», jag vet hvad jag vet: det fins
intet folk på jorden som förstår så bra gester
som ryssarne. För resten har jag ju två goda
ögon, och med detn skall jag betrakta de
typografiska rariteterna i kejsarstaden.
Man viskar om att stipencliekomitén ämnar
gifva stipendierna åt fullärde »typer». Däremot
inlägger jag en bestämd protest, ty min
mening är att i ett fullt hufvud inte kan
rymmas mera. Detta säger jag ej precis till min
egen fördel, men jag ber dock komitén taga
mitt skäl i betraktande, innan den lägger
val-lapparna i urnan. Jag står, som sagdt, i
stor ynnest hos det »nuvarande regementet»,
och jag vet att deras antal i komitén är nästan
hälften, så att nog är saken klar för mig, jag
väntar blott på att få känna min reskamrat.
Man får väl i sinom tid se om komitén hedrar
sig och hvem som hedras af komitén.
Kan någon säga om vårt, typografernes yrke
räknas bland de fria, sköna konsternas.
Fåfängt har jag läst igenom böcker från pärm
till pärm, i hvilka jag trodde mig få se det
jag gärna ville tro och som jag sökte efter.
I »Det skönas värld» finnas uppräknade flera
handtvärk, som äro rubricerade under fri konst,
såsom snickarens, kakelugnsmakarens,
tapettryckarens, m. fi., men inte typografens. Det
måste vara ett misstag, man har glömt bort
oss, tänkte jag, ty visst har vårt yrke lika
många betingelser att räknas till fri konst, som
de här ofvan uppräknade yrkena.
Glad och öfverraskad blef jag härom dagen,
när jag fick veta att mina grubbel i
»konstfrågan» hålla på att bli gynsamt lösta. En
medlem af detta Helsingfors samhälle har
nämligen upptäckt dörr- och väggmålningar,
som han bestämdt påstår skola vara
typografiskt arbete, och denne medlems öfvertygelse
är att vårt yrke är beslägtadt med målarens.
Glädjens med mig! Vi räknas till konstnärer.
Tillsvidare är det endast antaganden, att de
ifrågavarande skizzerna utförts af »typer», det
låter sig lätt förklaras att »måleriet» gjorts af
andra konstvänner, ty det har öfverkommits
vid en mycket trafikerad och för hvem som
hälst tillgänglig plats. Från typografernes sida
har en kommission blifvit nedsatt, som skall
söka utröna hvems konstvärket är.
Målningarna kunna lika snart vara ett
klucld-värk som ett konstvärk, och är det förra
fallet, må man ej förundra sig om man skyllt
typograferne för värket, ty det har blifvit sed
på vår ort att lägga så stor börda som möjligt
på de stackars typografernes smala ryggar.
Tillsvidare är alt höljdt i dunkel, men skulle
vinden börja blåsa från annat håll, därpå
tviflar eder klentrogne
»John-Bull».
Glöm ei Tillfälliga utqittsfonden!
u u
G ut e n b e r rj i n T o i tu i tul: s el l e.
Viime numerossa konemestareille tehdyn
kysymyksen johdosta pyydän lausua muutaman
sanan. Ikävää on ettei »Tuskastunut
sanomalehti-latoja» suoraan sano missä lehdessä tuollaisia
hankaluuksia on olemassa. En puolestani ole
kuullut semmoista, ainakaan alituisesti,
tapahtuvan jokaisessa Helsingin lehdessä. — Mutta:
kunnia sille, kenelle kunnia tulee! Tuo
samainen puhdistustapa kuuluu ristityn »Lindenin
patentiksi».
Painaja.
Avoin kirje Gutenberg-lehden
viime vuoden toimitukselle.
Hyvät herrat! Siitä saakka kuin luovuin
Guten-bergin toimituksesta, olen saanut olla Teidän
kavaluutenne esineenä. Miten milloinkin tuota olette
osotta-neet, sen tiedätte itse kyllä hyvin. Poistuttuani koko
Suomesta ja asetuttuani tänne Tukholmaan, ette
sitte-kään ole sallineet minun olla rauhassa. Herra AV a
liistein on pitänyt hellää huolta siitä, että minua
parjaavia kirjeitä on vähä väliä saapunut Tukholmaan eri
henkilöille — tämän on tietysti miesparka tehnyt
varmassa luulossa, että hänen tunnettu panettelukykvnsä
voipi ulkomaillekin vaikuttaa, mutta erehdys!
Käty-rinsä Cajander, joka — se minun täytyy myöntää —
ei voi saada kirjettä kokoon, on puolestaan
suusanalli-sesti selvitellyt Tukholmasta Helsingissä käymässä
oleville ammattitovereille, »miten kelvoton minä olen,
niiteu minä täällä häväsen kansalaisten maineen» j. n. e.
— Ja kolmas herra, Kustaa Hoimela (oikea »Esa»),
on »Gutenbergia» viime vuoden viimeiseen numeroon
kyhännyt »Moukari-kaalia», jossa hän koko toimituksen
nimessä julistaa minun »moukarimaisesti valehtelevan»,
kun olen Suomen Kirjapainolehdessä kertonut Out. viime
vuoden toimituksen kirjottaneen kirjeenvaihtajalleen
Tukholmassa ’laon kirjeenvaihtajan oman
kertomuksen mukaan» (sanat oh kursiveerattu S.
Kirjap.-lehdessä) ettei hän enää ensi vuonna kirjottaisi lehteen.
Pääpainon panin kirjeensaajan kertomukseen ja miten
»moukarimaisen valeen» siinä olen päästänyt, selvittää
osaltaan seuraavakin hallussani oleva todistus:
»Eräänä sunnuntaina viime Marraskuussa,
istues-samme Suomalaisen Seuran lukusalissa, herra Hautala,
minä ja muutamia muita suomalaisia, tuli sinne
kirjaltaja David Halonen ja kertoi Hautalalle että hän
oli Helsingistä Gutenbergin toimitukselta, herra Emil
Wahls teiniltä, saanut kirjeen, jossa tämä oh kertonut
Hautalan kirjottaneen sanomalehtiin Halosen
nimikyltistä sekä ilmottanut että Out. ensivuonna tulee
isäntäin äänenkannattajaksi ja pyytänyt ettei hän, hra
Halonen, enää ensi vuonna kirjottaisi lehteen. Tämän
saan pyynnöstä todistaa. Tukholma Tammikuussa 1895.
W. Laakso.»
Josko sitten toimitus on kirjoittanut tahi ei, se ei
kuuluisi oikeastaan minun todistettavakseni, sillä olen
kertonut hra Halosen oman tunnustuksen
perustuksella. Mutta ettette käy syyttämään hra Halostakaan
valehtelijaksi, olen valmis lukuisilla vierailla miehillä
todistamaan että Wahlstein todellakin on puheenalaisen
kehoituskirjeen lähettänyt. Halonen on näytellyt sitä
pitkin kaupunkia, sekä suomalaisille että ruotsalaisille,
ja hienotunteinen herra Wahlsteinia kohtaan olen ollut
etten ole sitä kopioinut. Muuten on kirje
alkuperäisenä saatavissa ja jos herra Wahlstein vielä väittää
vastaan, lähetän sen painettavaksi Guteubergiin.
Jos Gutenbergillä on ollut kirjeenvaihtajaa
Tukholmassa eli ei, se on sivuasia; tilausilmotuksessa
kumminkin luvataan, että on vakinainen kirjeenvaihtaja.
Herra Wahlstein on itse kehunut (senkin voin
todistaa) kirjottaneensa viime talvena Haloselle, että hän
kirjottaisi Ruotsista ja tämä on pyyntöä totellut, niin
miksei häntä sitte voi kutsua kirjeenvaihtajaksi?
Sepustuksenne loppuosa sietäisi vastineen toista tietä,
mutta jättäen sen — pidättäen kumminkin vallan siihen
vastaisuudessa — pyydän mainita etten ole täkäläisessä
kirjaltajayhdistyksessä käynyt kuin kolme kertaa, enkä
»esiytynyt» yhtään kertaa, sen voi todistaa yhdistyksen
sihteeri. Sen verran myönnän yhdistyksessä
»esiyty-neeni» että, erään nyt Helsingissä olevan latojan kanssa,
söimme pari voileipää ja joimme kaksi pulloa
sokerivettä (maksaa 10 äyriä pullo). Te sanotte minun
»esiyty-neeni liian vossisti ja tulleen naurulla ulos ajetuksi».
Tuon hävyttömän syytöksenne johdosta on minulla
ainoastaan yksi kysymys teille tehtävä: Voitteko
todellakin sen todistaa? Koska tiedän seu
mahdottomaksi, niin kehoitan ajoissa peruuttamaan syytöksenne,
ja olen sen sitte valmis antamaan anteeksi. Ellette;
arv. toimittajat, peruuta eli todista, niin on kaikki
anteeksianto minun puoleltani mahdotoiu.
Tukholmassa, Tammikuun 23 p. 1895
Antti Hautala.
Toim. liiuist. Emme ole tahtoneet kieltää sijaa
yllä olevalta itsepuolustukselta. Loppupuolta olemme
pitäneet julkisuuteen sopimattomana, varsinkin kun
-àiuä lausuttuihin syytöksiin tiedustelujemme perästä
emme katso olevan päteviä syitä.
Satunnaisten menojen rahasto.
Siiästölaatikkojen kautta on Tammikuussa saatu
seuraava määrä %-aroja alla olevista kirjapainoista:
Hufvudstadsbladetin latojilta......10: 75
Päivälehden kirjapainosta.......10: 45
Uuden Suomettaren latojilta......8: —
Sentraali-kirjapainosta.........5: —
Simeliuksen kirjapainosta........3: 12
Pettereson & K:in kirjapainosta.....1: 50
Suom. Kirj. Seuran kirjapainosta.....1: 46
Weilin & Göösin kirjapainosta......1: 45
Senaatin kirjapainosta.........1: 04
Nya Pressenin kirjapainosta......—: 71
Frenckellin ja Pojan kirjapainosta .... —: 52
Summa 44: —
Tillfälliga utgiftsfonden.
Genom sparbössorna hafva i Januari influtit följande
medel frän nedanstående tryckerier:
3mf
Hufvudstadsbladets sättare.......10: 75
Päivälehtis tryckeri..........10: 45
Uusi Suomctars sättare........8: —
Centraltryckeriet..........5: —
Simelii tryckeri...........3: 12
Pettersson & C:os tryckeri.......1: 50
F. Litt. Sällskapets tryckeri..........1: 46
Weilin & Göös tryckeri........1: 45
Senatens tryckeri..........1: 04
Nya Pressens tryckeri........—: 71
Frenckell & Sons tryckeri . ......—: 52
Summa 44: —
Fr. S.
Sekalia. — Svibel.
Sivistyskeino sekin. Muutama vuosi sitte
sopivat täällä erässsä sanomalehdessä muutamat latojat,
kyllästyneinä rivoihin sanoihin joita hyvinkin usein
kuulee’ keskuudessamme, jokaisesta kirouksesta tai
muusta rainasta sanasta maksamaan sakkoa 10 penniä.
Tuosta pienestä alusta kertyi vuoden kuluessa
jommoinenkin summa, joka sitten jouluksi tasattiin. Keino
olisi seurattava, esim. vanhuus-rahaston kartuttamiseksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
