Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
32
GUTENBERG
N: o 16
Kåseri.
Icke alt för länge sedan fick jag mig tillsänd
en subskriptionslista- för ett »värk», som i
snaraste framtid skulle utkomma med den
lok-kande titeln, »Kalle Pihlströms äfventyr i
Ryssland». Då jag är stor vän af äfventyr, beslöt
jag subskriber.i ett exemplar på detta
»äfventyr». Jag har äran känna författaren och vet
att han flitigt studerat äfventyrarnes lif i
»kyrkan» — Ni vet, i den vid Robertsgatan.
Fantiserande om hemska fall från »kyrkans» öfversta
tinnar med tillsats af »Munckhausianare» tänkte
jag: O! hur härligt att få göra Kalle
Pihlströms bekantskap.
En vacker dag var »äfventyret» färdigt till
distribution. Jag fick mitt exemplar, betalte
och var nöjd. Men hur förvånad blef jag inte
då jag fann att »äfventyret» endast innehöll en
sorglig skildring öfver några på dekadens komna
ryska typografers öden.
»Jag gret som man gråter i ungdomens vår»
öfver menniskors lott att lefva och lida blott.
Men inte tåras man nu precis hela tiden åt
boken, åtminstone kunde jag både gråta och
le åt den, altså köp bort bara. Så gräsligt
gripande skildar författaren den vandrande
ryssificerade finske typografens öden, att man
hart när vill tro, det skrifvaren själf pröfvat
besvärligheterna på landsvägarne i Ryssland.
Sist och slutligen kom jag till »Epilogen». Här
förpassar författaren, enligt naturens ordning,
hela äfventyrarsällskapet med en tragisk effekt
till en bättre värld, där inga poliser och
fängelser finnas. — Kalle Pihlström, som
förmodligen med »kronoskjuts» gjorde den sista
färden, trodde säkerligen att alla haf i den bättre
världen äro »vodka», och därför var hans
längtan dit mycket stor. Frid öfver »Kalle
Pihlströms äfventvr».
I min ungdom drömde jag mycket om
musik, företrädesvis hornmusik. Så randades
ändtligen den dag då jag kunde göra mitt intåg i
den musikaliska världen. Inte var det för
öfrigt så svårt att bli musiker som jag i
början trodde. Tack vare Typ. föreningens
frikostighet har man ej ens behöft erlägga sin
medlemsafgift, utan man har fått lokal,
musiklärare, notskrifning, m. m., alt gratis. Men så
har jag också någon gång musicerat gratis på
föreningens tillställningar. Det enda som jag
haft att klaga öfver, är att jag inte fått betalt
för hvarje gång jag varit på lektion, men det
kan vara likgiltigt, man får lof att uppoffra sig.
Alt har hittils gått så utmärkt bra, men nu
har någon som velat göra sig »grön» hos
föreningen, framhållit vikten af att de som »tuta»
i musikkåren äfven måste vara medlemmar
i föreningen. Detta andragande vann gehör
och den »grönes» idé antogs. Följden af detta
onödiga bråk blef att jag jämte andra
hedersgubbar blifvit utan tak öfver hufvudet, utan
instrument och utan musikledare. Det är
oför-skämdt att ta bort gamla privilegier, eller liva’
tycks, go’ herrar.
Krig i frecl är allmänt i våra dagar. Mest
krigiska äro pennfäktarne. Inte underligt för
resten, ty i pennkriget riskerar man hvarken
lif eller lem, såsom i japansk-kinesiska kriget
med kulor och krut. Men just för att man
inte behöfver frukta något ondt, så är också
krigslusten störst bland pennfäktarne. Se bara
på min vän »Moukari» i Stockholm hur han
gång på gång kastar ut stridshandsken mot
sina f. d. »medarbetare» och kolleger, den
välkända »trion» i,H:fors. Tror någon att han
skulle skjutit ett skott om han hade väntat
tre tillbaka, det tror inte jag. Något
besynnerligt finner jag clet dock vara att den annars
alltid slagfärdiga »trion» gifvit så lagom
svars-salut, den har nämligen endast med några ord
patetiskt förklarat sitt: »oskyldigt anfallen». Säg
själf om satsen »när oskuldén sofver små änglar,
gå på vakt» kan tillämpas på den där »trion»
Nog har den åtminstone tagit sig en lång
»tupplur» på sista tiden. Pelle.
G ut enb er gin Toimitukselle.
Vastine hra Nikolle.
Hra Niko on »Gutenbergin» 6:nnessa
numerossa arvostellut muun muassa Backman’in
kirjapainossa painettuja uudenvuoden kortteja
ja josta arvostelusta tulee siihen väärään
käsitykseen, että ne olisivat niin huonosti painetut:
»että eroittaa etusivulta takasivunkin tekstin,
tarvitsematta edes kääntää korttia.»
Herra Nikolle voin vakuuttaa että kortit,
painajan käsistä lähteneinä, olivat puhtaat ja
läpinäkymättömät. Jos ne jälkeen painamisen
ovat läpinäkyviksi tehdyt, ei ole painajan syy,
niinkuin hra Niko koittaa kirjoituksessaan tehdä
uskottavaksi. Raukkamaista »muuntamista» on
se, kuin toisten hutiloimiset ja
huolimattomuudet koitetaan »muuntaa» syyttömien syyksi.
Minun varma vakuutukseni on se, että joku
yhtä etevä arvostelija kuin hra Niko on täältä
lähettänyt jonkun makulatuuri kortin hra
Nikolle, halventaakseen painajan ammattitaitoa,
on syöttänyt puuta heiniä hra Nikolle, joka
sen taas puolestaan on »muuntanut» »Gut.»
palstoille. J.
«Nikolle."
Se muutos Gutenbergin toimitustavassa, joka
tämän vuoden alusta on tapahtunut, ei näytä
koskeneen maaseutukaupunkia. Ainakin on
Kuopiosta pitkin aikaa saanut sijaa kaikellaiset
tiedonannot, jotka eivät ole olleet tosia, ja
joiden kirjoittajatkaan eivät ole olleet edes
Kuopiolaisia, kuten katekismusjutussa. C:ssa
numerossa olleen »Nikon», jonka »jutku»
sanoistaan kyllä tuntee, kirjoituksessa on kuitenkin
sen verran perää, että voi tulla kysymykseen
siihen vastata.
Että Kuopion Uusi Kirjapaino vasta viime
vuonna olisi painattanut uudenvuoden
onnentoivotus korttia, ei ole tosi, vaan on se niitä
painattanut ennenkin, ja on ainakin yleisössä
herättänyt suurinta huomiota ne kortit, jotka
vuosi tätä ennen levitettiin, ja jotka kokonaan
olivat laatteineen muinen painetut K. U.
K:pai-nossa. Muistutuksen varaa niidenkin
teknillisessä puolessa kyllin olisi, onnistunein niissä
kai oli keksitty muoto sekä käytännöllisyys.
Mutta teknillisiä muistutuksia tehdessä olisi
kai hyvä ottaa vähän huomioon sitäkin, mitä
on joissain oloissa mahdollista aksidenssitöiden
alalla saada suoritetuksi. Monen H:gin
kirjapainon aksidenssityön rinnalla ei sen sentään,
enemmän kuin ne molemmilta puolilta
luettavat Backmanin kirjapainon kortitkaan, tarvitse
hävetä.
Että K. U. K:painon viimeisten korttien kaikki
pohjat olisivat painetut Saksassa, ei myöskään
ole tosi, vaan on esim. kuvallinen pohja
painettu omassa kirjapainossa.
Mitä painopaikkaan tulee, niin luultavasti K.
U. K:paino ei koskaan ole ajatellut valmistaa
töitä ammattimiehiä varten, eli heitä
»pimit-tääkseen», vaan yleisöä varten. Ja samallaisia
korttia saa yleisökin K. U. K:painosta tilata, ja
lienee painolla siis oikeus myöskin sitä
ilmoittaa. Olisi siis arvostelutautisten latojain hyvä
osata vähän asettua liikkeen johtajankin
kannalle, ennenkuin puhuu »typeryyksistä», sillä
sellaisia lukeissa huomaa sääliä, ettei nuo
viisaat ole päässeet korttien painattajiksi ja
painajiksi. Vaikuttaahan jokaisen painotyön
ulkonäköön suuresti m. m. paperi, vaan eihän
kuitenkaan ole tapana ensinkorteissa mainita
paperin valmistajaa, vaan useinkin korttien
mvöjän.
Kirjoittaja näkyy olevan vielä sillä kannalla,
ettei hän ollenkaan tunne polijapainoksilla ja
raameilla varustettua kortti kauppaa, joka
varsinkin ulkomailla on niin yleinen että monet
liikkeet valmistavat vaan sellaisia, sitävastoin
kun pienemmät painot, joilla harvemmin on
niiden perään kysyntä, ainoastaan ostavat
tyhjiä blanketteja, itse täyttääkseen niitä.
Olisihan blanketin painaja tilaisuudessa panna niihin
nimensä, jos tahtoisi, mutta nähtävästi hän on
toista mieltä kuin »Niko».
Ainoana oikeutettuna »Nikon» arvostelussa
siis olisi sopimattomat kirjaimet. Mutta
nimettömien lähettäjäin arvostelu ei tällaisissa
kohdin mitään merkitse, kun ei voi tietää
minkälaisella maulla varustettu henkilö on sen
takana, ja se joka kirjoittajan arvaa, saattaa
mahdollisesti epäillä hänen arvostelija
kompetenssiansa.
Olisihan kirjoittaja muuten voinut olla
johdonmukainen ja tämän »epäkohdan» paljastaa
jo silloin kuin esim. O. AV. Backmanin
kirjapainoa on julkisesti ammattilehdessä kiitetty
m. m. eräästä kaostvyppikortista, joka myöskin
oli saksalaisesta kortti kaupasta ostettu.
Silloin kuin kortti antaa aihetta arvosteluun
kirjapainon hyvästä työstä, on enemmänkin syytä
puhua »muuntamisesta» kuin silloin, jos
annetaan merkki mistä tällaisia saa ostaa. Eihän
kauppias suinkaan aina ole itse valmistanut,
mitä hän kaupan pitää. Ja on Kuopiossa
tapahtunut sellainenkin ihme, että eräs työ, joka
asetuksen mukaan oli yhtä luvallinen
jaettavaksi kuin tavallinen kortti, sai painoesteen sen
vuoksi — ettei siinä ollut painopaikkaa. Tätä
en kuitenkaan sano minään asiaan vaikuttavana.
Mielipiteet tästä »hienon hienosta» kortista
kokonaisenaan saattavat olla hyvinkin erilaisia.
Tämän kirjoittajan mielestä on K. U. K:paino
valmistanut monta vähemmillä raameilla ja
pohjilla varustettua työtä, jotka kokonaisina
vaikuttavat paremmin kuin nuo kortit —
vaikkakin kirjaimet niihin olisi »Niko» ollut
tilaisuudessa valita. Saksalaisen »moitteettoman»
raa-mituksen vaikutuksesta ei kaikilla ole yhtä
yleviä mielipiteitä, vaikkakin niitä vielä osa
yleisöstä haluaa, ja vaikku K. U. K:paino tällä
kertaa oli kiireen takia pakotettu näitä
käyttämään.
Ajatteleville lukijoille on tämä vastaus
tietysti yhtä tarpeeton kuin »Nikon» kirjoitus.
Pyydän sille kuitenkin tilaa, koska, kuten
sanottu, »Nikon» kirjoitus siinä kohden poikkeaa
tavallisista Kuopion uutisista, että siinä on totta
edes joukossa. Asian tuntija.
Tili Eed. för Gutenberg.
Andra tider, andra seder.
Ifall en med ofvanstående rubrik försedd
notis uti »Gut:s» sista n:r åsyftar att
förtro-endeuppdragsafsägelserna skulle blifvit gjorda
af en nyligen i Finlands f. d. hufvudstad
blifven faktor, så äro dessa uppgifter grundfalska,
hvilket notisens författare är moraliskt skyldig
att vederlägga och rätta dessa af »själ och
hjärta» frambringade missfoster.
Nyligen blifven faktor.
Red:s not. Med tillfredsställelse konstatera
vi å ena sidan att uppgiften var falsk —
om notisen i fråga nämligen siktade på en i
Åbo nyligen blifven faktor — och detta
emedan samarbete emellan förmän och arbetare
inom föreningar i möjligaste mån borde söka
vinnas; men å andra sidan beklaga vi, det
sanningsenligheten af alla inkommande uppsatser
ej kunna kontrolleras af oss, utan vi få ofta
förlita på meddelarnes uppriktighet. Tänkbart
var ju dock att notisen kunde hafva varit
riktig, hvarför vi, synnerligast i anseende till dess
anonyma stilisering intogo den.
Muistakaa Vanhus-rahastoa!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
