Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama Utgifven af Typografernes förening i Helsingfors
Helsingfors, Helsingfors Central-tryckeri, 1895
III vuosik.
N:o 10 1895
III årg.
Tilaushinta: — Prenumerationspris:
Koko vuosikerta......\ 4 m
Helt år.........|
Postim. siihen luettuna. — Postportot inber.
Toimitus: — Redaktion:
K. I. Forsman — J. A. Snel
i Ansvarig — Vastaava)
Ilmoitushinta: — Annonspris:
Petiiti-riviltä........^
Per petitrad......../
Toukokuu
31
Maj
— Crossleys nya verkstadsmotor. —
Säljes ander garanti p& förmånliga vilkor
OBS.! Äfven p& af betalning. OBS. I
Prospekt och prisuppgifter sändas på begäran at
G US T. CARLSSON & Co.
Fabrikens Generalagenter för Sverige, Norge. Danmark och Finland
r * öfver 25,000 i bruk! * *
Ga^motorer
tillverkas i alla storlekar från 3/s-dels till 200
eff. hkr.
Prisbelönta med öfver SO
guld-och silfvermedaljer.
Crossleys nyaste typ, gasmotor
för verkstadsbebof i tvä storlekar
på 2 och 3 eff. hkr. Wr
är den mest fulländade kraftmaskin för
handtverkerier och småindustri, den utmärker sig för
praktisk och tilltalande konstruktion,
stor enkelhet, solidt arbete, stor
ar-betseffekt vid ringa gasförbrukning
samt billigt pris.
Stockholm ....
.... Vasagatan 5.
Pienempi määrä Suomen Kirjapainolehden
vuosikertoja 1891, 1893 ja 1891 on vielä
saatavana. Ne myydään nidottuna rahallisessa
kaupassa 25 °/o alennuksella.
Rob. Ji.3ala-fced.-t.
Antinkatu 4.
Teolliöuu^hallituk^en
matkarahoilta.
Yleensä tunnettu ja tunnustettu seikka on,
että köyhä Suomemme vielä monessa kohden
on Euroopan suurempien sivistysmaiden jälellä.
Tämä pistää esiin jos jossakin, niinpä taiteen
kuin teollisuudenkin alalla. Voidaksemme
jossakin määrin seurata yleistä edistymistä,
täytyy meidän hakea oppiamme ulkomailta, ja siellä
saatuja havaintoja, mikäli mahdollista,- sovittaa
oloihimme. Tässä, kuten paljossa muussakin,
on useimmiten esteenä — raha. Nuori
ammattilainen, joka äsken on suorittanut
oppiai-kansa ja nyt haluaisi jatkaa opintojaan ja
laajentaa kokemuksiaan ulkomaiden suuremmissa
oloissa, ei tavallisesti ole mikään
pääoman-omistaja, ja on siis useimmissa tapauksissa
pahoitettu jättämään tuumansa — ainakin
toistaiseksi. Vuosien vieriessä katoaa jo halukin,
nuoruuden innostus laimentuu elämän kovassa
koulussa ja elämän alkuperäinen tarkoitus,
eteen-päinpyrkiminen, onkin kadonnut. Kuka siitä
enin kärsii? Ei suinkaan yksityinen henkilö,
vaan koko ammattikunta ja tietystikin koko maa.
Hallituksemme on kyllä tämän epäkohdan
havainnut ja jakaa erittäin auliisti apurahoja
opintomatkoja varten. Niinpä myönnetään niitä,
kuten sanomalehdistä näkyy, milloin
koulu-miehille, milloin taiteilijoille, kuten esim.
taidemaalareille, soittajille ja laulajille, näyttelijöille
y. m. noin 1,000—2,000, jopa 3:kin tuhatta ja
enemmänkin kerrallaan. Lähetetäänpä joskus
kirjailijoita muutama tuhat taskussaan
ulkomaille katselemaan sikäläisiä teaattereitakin.
Ammattilaisiakaan ei ole kokonaan unohdettu.
Kerran vuodessa nim. julistaa Teollisuushallitus
haettavaksi 8 kpl. 750 markan matka-apurahaa,
jotka sitte jaetaan eri ammattilaisille, minkä
saa suutari, minkä räätäli, nahkuri, puuseppä,
maalari, kirjansitoja, konetyömies j. n. e.
Hakijoita kyllä löytyy, noin 60—80 joka vuosi.
Monta on kutsuttu, vaan harvat ovat valitut!
Hakijoiden joukossa on jo monta vuotta
huomattu kirjaltajiakin, vaan vasta tänä vuonna
myönnettiin meillekin yksi matkaraha. Syyksi,
ettei semmoista ole ennen meille annettu,
sanotaan että muka ammattitaitomme jo on niin
korkealle kehittynyt, ettei sitä tarvitse niin
paljon kannattaa kuin muita — matkarahat
näet eivät riitä joka ammatille. Mutta mikähän
lienee sjTynä siihen, että useimmissa
tapauksissa ulkomaalainen tänne tultuaan saa
työnjohtajan paikan, ellei häntä suorastaan suurilla
kustannuksilla suuripalkkaisille paikoille ole
»tilattu»?
Kuten jo mainittiin, on tämä matkaraha 750
markkaa, joista puolet, s. t. s. 375 m.,
annetaan matkaan lähtiessä ja toinen puoli
Teolli-suushallitukselle lähetettyä puolen vuoden
työtodistukset paikoista, joissa
matkasuunnitelmansa mukaan on luvannut työskennellä. Kotia
palattuaan on sanotulle virastolle jätettävä
kertomus matkalla tehdyistä havainnoista.
Ehdot ovat kovat, sen täytyy jokaisen myöntää.
Mitenkä niiden täyttäminen muissa ammateissa
onnistuu, on meidän vaikea sanoa; parasta siis
lienee katsella asiaa omalta kannaltamme.
Ulkomailla, etenkin Saksassa ja Ranskassa,
joissa ammattimme on kehittynein, ja jonne
opinhaluiset pyrkivät, on muodostunut oikeita
ammattikouluja, joissa kyllä saa tutustua
ammattimme sekä sydämeen että kuoreen, vaan
se maksaa rahaa. Saksalaiset etenkin ovat
oppineet tällä alalla nylkemään, otetaan näet 50,
jopa 100 ja 125:kin markkaa kuukaudessa
opiskelemisesta. Itse saa sitte elää, miten
parhaiten voi. Muutamissa paikoissa saavat
oppilaat asunnon ja ruoankin — erityistä korkeata
maksua vastaan. Ranskan ja Tanskan
ammattikouluissa ei toki niin paljon nyljetä, vaan
maksaa sielläkin. Ruotsissa, jossa ammattikouluja
vielä ei ole, vastaan ottavat suuremmat
kirjapainot »praktikantteja» maksua vastaan.
Ammattikouluihin tietysti on opiskelevan halu
ja sinnehän sitä pitäisikin, vaan siinä ei 750 m.
pitkälle riitä. Näillä varoilla voipi meikäläinen
kenties tulla toimeen naapurimaassamme
Ruotsissa, mutta sellaiselle joka todella tahtoo
ammattiaan perinpohjaisemmin oppia ei siellä
opiskeleminen ole kvlläksi. Pienet säästöt, mitä
nuorella ammattilaisella voi löytyä, kuluvat jo kielien
oppimiseen y. m. valmistuksiin. Itse
matkakustannukset tekevät suuren loven kassaan ja
opiskeleminen täytyy jäädä ’sivutoimeksi, jos nim.
mieli elää. Tällä lailla kyllä voi oppia, vaan
mitään kokonaista siitä ei synny, sillä ainakin
meidän ammatissamme, saadakseen jotain
itsenäistä käsitystä, on opittava sekä
käytännöllisesti että teoreetillisesti, eikä siihen yksi vuosi
riitä, meneehän sitä jo hyvästi aikaa vieraisiin
oloihin tutustumiseenkin, ennenkuin voi
oppimista ajatellakaan.
Kun ajattelemme, miten suuria summia
vuosittain uhrataan kaikenmoisen taiteen hyväksi,
joista ei kuitenkaan maallemme ole niin suurta
suoranaista hyötyä kuin ammattitaidosta, täytyy
todellakin myöntää että Hallituksen kohtelu
tässä asiassa on äitipuolista. Työväestön yleensä
hartain toivo on asemansa kohottaminen, ja tässä
tietysti ammatilla, elinkeinolla on tärkein sija.
Suuria emme suinkaan vaadi, jos pyydämme
Hallitustamme koko maan ammattikunnille
yhteensä vuosittain uhraamaan 10 kpl. 1,000 mkan
matkarahaa, tahi niistä kuin nyk. annetaan,
erinäisissä tilaisuuksissa myöntämään kahtena
vuotena peräkkäin, jotta opiskeleminen tulisi
perinpohjaisenimaksi.
Varma vakuutuksemme on että jos
Hallituksemme enemmän kuin tähän asti muistaa
työväkeä ja uhraa jotakin sen puolesta, nämä
rahat eivät tule olemaan tuuleen viskatulta, vaan
on maamme niistä saapa monikertaisen hyödyn.
Hvarför hafva Vi
re^hjälpi-ka^a?
Ett sakförhållande som ej borde få
förekomma, och hvilket uppbördsmännen å
tryk-kerierna uppmärksamgöras på, är att ej till
resande kolleger utlämna något reseunderstöd,
äfvensom att ej låta resande besvära de
typografer som tillhöra reshjälpskassan med
anhållan om dylika bidrag. Genom att resande
fortfarande som hittils få vända sig till kollegerna
å tryckerierna med anhållan om reshjälp, blir
ändamålet med reskassan totalt förfeladt, och,
hvad värre är, det sker. på reskassans
bekostnad, ty det är ju klart att hvarje medlem af
kassan, om han utom att han skattar till
reshjälpskassan, ytterligare får påhälsning af
resande med begäran om pänningeförsträckning,
snart skall skilja sig från vår allmänna
reskassa, just till följd af denna dubbeltaxering
för resande kolleger. Det är så mycket
nödvändigare att vi genast från början motarbeta
detta för vår reshjälpskassa fördärfliga
tillvägagångssätt, som vi därigenom bringa våra
kamrater den öfvertygelsen, att endast
medlemskap i reshjälpskassan berättigar till
understöd, samt att kassans medlemmar redan
fullgjort sin skyldighet mot hjälpbehöfvande,
resande typografer. Vi böra finna, att under
den tid som reshjälp icke utbetalas, hvarje
typograf bör sluta sig med första till kassan,
och att vi måste »hålla igen med pängen», om
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
