Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama Utgifven at’ Typografernes förening i Helsingfors
Helsingfors, Helsingfors Central-tryckeri, 1895
III vuosik. Ho 14 > 1895 III årg. Tilaushinta: — Prenumerationspris: Koko vuosikerta......\ 4 n Helt år.........| Postim. siihen luettuna. — Postportot inber. Toimitus: — Redaktion: K. 1. Forsman — J. A. Snell (Ansvarig: — Vastaava) Ilmoitushinta: Petiiti-riviltä. . . Per petitrad . . . — Annonspris: .....1 35 p. .....> Heinäkuu 31 Juli
Kirje Helöingiatä.
"7, 1895.
»Gut.» viime n:ssa ehdottaa eräs laskulatoja,
että myös muille kirjapainoissa työskenteleville
kuin ainoastaan kuupalkalla oleville latojille,
myönnettäisiin kesälomaa. Tämä ehdotus on
mielestäni aivan paikallaan ja ansaitsee kaikkea
huomiota. Huolimatta siitä, että laskulatojia
muutenkin äitipuolen tavoin kohdellaan,
pidetään kai heille riittävänä »lomana» sitä aikaa,
jolloin kesäkuukausina työtä odotellessaan
saavat loikoa painossa »alla päin, pahoilla mielin»
tai nenä nvrpeänä tallustella painon ja
kortteerinsa väliä, jolleivät työtönnä ollessaan painossa
koko päiväkauden istumalla saisi aikaansa
kulumaan. Totta onkin, että tämä aika siksi hyvin
riittäisikin paremmalla tavalla käytettynä. Ja
»lomaa», sanan varsinaisessa merkityksessä saavat
he myös pitemmäksi ja lyhemmäksiajaksi,jos niin
haluttaa, mutta pienintäkään apurahaa heille
tietääkseni ei siltä ajalta ole ollut tapana antaa,
arvattavasti siitä syystä, että kun laskulatojia
tavallisesti on paljon, siihen myös menisi koko
sievä summa painolta, vaikka niille vähänkin
antaisi. Mutta onko sanottu, että kaikille
tarvitsisi antaa. Annettakoon laskulatojille
kustakin painosta vaan yhdelle tai kahdelle pieni
. palkkio esim. kahden viikon kesä-lomaa varten,
niin olisi sekin jo koko hyvä asia.
Huomaut-taakaan tuskin tarvinnee, että palkkio etupäässä
olisi annettava faktorien arvostelun mukaan,
kunnollisille ja säännöllisille latojille. Luulen, että
jos tätäkin tapaa ruvettaisiin käytännössä
toteuttamaan, niin silloin olisivat molemmat, sekä
kuupalkkalaiset ja laskulatojat tyytyväisiä ja
tuottaisi se heidän puoleltaan suurempaa
ansaittua kiitosta ja kunnioitusta isäntiänsä kohtaan
ja koittaisivat myös työntekijät kiitollisuudella
entistä paremmin täyttää velvollisuuksiansa niitä
kohtaan.
Yhteydessä tämän kanssa ehdottaisin, että
kunkin painon työläiset keskuudessaan
perustaisivat rahaston, johon talvisaikana sitoutuisivat
suorittamaan jonkun pienen summan tilissä
tulevia huonoja päiviä varten ja käytettäkööt nämä
kerääntyneet rahat, jotka tietysti olisivat
pankissa säilytettävät, kesälomaa varten aikana,
jolloin suurin tvöpuute vallitsee.
Myönnettävä kyllä on, ettei talvisaikanakaan aina
tahdo saada niin suurta tiliä, että se riittävästi
ehtisi edes kaikkia välttämättömimpiäkään
tarpeita tyydyttämään, mutta entistä enemmän
säästäväi8emmin eläen, voitaisiin ehkä
vllä-sanottua tarkoitusta varten uhrata vaikkapa
vaan 2 m:kkaa tilissä ja siten valmistaa
itselleen virkistävää ja voimia lisäävää oleskelua
edes pieni aika kesää, sen sijaan, että nyt
harmistuneena tuumailee senkin seitsemää keinoa
ainoastaan oman itsensä ’ja perheensä
toimeentulosta, puhumattakaan, että ajatuksensa näin
ollessa ulottuisivat yhtään parempiin asioihin.
Että täkäläiset kirjaltajat ovat ylimalkain
hätäisiä, on käynyt selville useamman kuin yhden
kerran. Tässä joku aika sitten nostettiin, kuten
muistettanee, yhd. kuukauskokouksessa
kysymys »täyttääkö »G.» nykyään tarkoitustaan»?
lehden muutamia numeroja ilmestyttyään sen
nykyisillä toimittajilla. Mutta mikä kummallisem-
paa, kysymyksen oli herättänyt ja alustanut
»Gut.» ent päätoimittaja, jolta olisi odottanut
vähän suurempaa tietoa ja joka mielestäni
osoittaa hyvin vähäistä liienotuntoisuutta, mieheltä,
jolla on ollut uskottuna äskenmainittu
toimittajan toimi. Kysymyksen vaiheet ovat muuten
kaikille selvät, niin ettei siitä sen enempää ole
sanomista, kuin että hra C. vielä jatkaa samaa
kysymystään »G.» viime numerossa olleessa
kirjoituksessaan, joka on paljasta »abrakadabraa»,
kuten jokainen puolueeton lukija helposti
huomaa, eikä semmoisenaan muuta kuin vahvista
sitä mielipidettä, jota samasta herrasta
ylempänä mainitsin.
Tällaista soppaa sitä vielä saa nauttia, jota
tuskin kukaan enemmän ajatteleva ihminen olisi
uskonut. Kun kerran on uusi toimitus
lehdelle valittu vuodeksi eteenpäin, niin on
kerrassaan ala-arvoista ruveta sen tointa
arvostelemaan kun ei muut, kuin »tikusta tehdyt» syyt
ole siihen minkäänlaista aihettakaan antaneet.
Mutta tämä ei kumminkaan itse asiassa näytä
niinkään kummalliselta kuin se, että nykyisiä
toimittajia arvosteltiin jo ennenkuin he olivat
toimeensakaan ryhtyneet. Kyllä tässä
maailmassa ylimalkain käskee, mutta ylempänä
olevasta käynee myös kyllin tyydyttävästi selville,
ettei nykyisten toimittajien tie suinkaan käy
ruusujen ja kukkaisten keskellä»!
Toinen asia, jossa kirjaltajat näyttivät
hätäisiltä, oli ravintolakysymys yhd. kokoushuoneella.
Tuskin pari kuukautta oli yhdistyksen
ravin-tolanpito vähäistä paremmalla kannalla, kuin
siihen nyt jo tahdottiin muutoksia, nim.
anniskelu-ajan pidennystä. Kiitollisuudella on
kuitenkin yhdistyksen kunniaksi mainittava, että
yhdistys viime kuukausikokouksessaan sai
kysymyksen jäämään entiselleen, ehkä noin
viisikolmatta yhd. jäsentä oli tätä kysymystä
keskusteltavaksi pyytänyt, mutta jotka luultavasti
eivät kaikki olleet saapuvilla asiaansa ajamassa.
Toivottava vaan olisi, että kysj7mys nyt jo saisi
olla sillänsä ja ettei taas jonkun ajan kuluttua
ilmestyisi yhtä suurilukuinen joukko kysymystä
esille tahtomassa, jolloin se sääntöjen mukaan
taas on esille otettava.
Näkemään! Kalle.
„ Varde Ijua!"
I skydd af den braskande signaturen
»Arbetarne å G. Arvidssons Lithografiska Atelier»
har någon eller kanske genom agitation och
med beräkning utförd värfning några, men
näppeligen alla arbetare å nämda tryckeri i 11:0 91
af Aftonposten låtit aftrycka en s. k.
»upplysning» i anledning af en i G:s senaste n:r
införd notis, benämd »också en sommarferie».
Notisen tyckes, förunderligt i sanning,
högeligen hafva misshagat »arbetarne», ty de kunna
ej glömma den vackert förgylda notisen om
utfärden ’ som cirkulerade i dagtidningarna,
utan fästa ännu en gång uppmärksamheten
på densamma, samt polemiserar emot G:s
framställning af saken. Men faktum är faktum, och
hur »arbetarne» än ädvosera, intyga de dock
till sist att vår notis var riktig. Detta intyg
är värdefullt för oss, och vi buga oss för
det oväntade bistånd vi fått, samt hoppas
framdeles ej blifva bortglömda vid dylika tillfällen.
Men låtom oss återkomma till den
värderade »upplysningen». I vår notis står: »— —
men den glada festen har fått en mindre
festlig eftersläng, ty den försummade arbetstiden
måste arbetas in under följande vecka med en
timme dagligen —- —». »Arbetarne» bekräfta
detta i sin upplysning så när som på en
mindre skiljaktigtighet, ty i upplysningen står:
»— — vi själfva (arbetarne) erbjödo oss att
ifall af brådska godtgöra honom (principalen)
på detta sätt —• —». Och längre fram: »— —
under deri följande vecka utdrogs arbetstiden
blott för brådskande arbetes skull en half
timme utöfver den vanliga — —». Se bara
huru våra uttalanden stämma öfverens i
hufvudpunkter Vi sade att den försummade
arbetstiden arbetats in, och »arbetarne» säga
detsamma, tilläggande rättelsevis att arbetsdagen
utdragits med en half timme dagligen, hvilket
på en vecka gör tre timmar, i st. f. att det
efter en timme skulle utgjort sex timmar. Men
sex timmar hade ju också varit mera än den
försummade arbetstiden, och gärna ge vi
därför »arbetarne» rätt, samt pruta bort de öfriga
tre timmarne. Som hvar och en torde finna,
är skiljaktighen obetydlig, och vi kunna ej
fatta hvad som vållat upplysningens
publicerande. Kanske är det notisens form, och
ifall vi varit artigare, skulle vi t. ex. hafva
uttrykt oss att »arbetarne hade äran arbeta in
den försummade arbetstiden», eller »arbetarne
erbjödo sig att arbeta in den försummade
arbetstiden, hvilket förslag af Arvidssons
Lithografiska Atelier med entusiasm antogs». Men
hvad vinner man väl i längden med att »spela
fides». I manuskriptet till vår notis står också
att arbetet afslutade kl. 12 och icke kl. 2,
såsom det stod i Gut. hvilket tryckfel vi
härmed rätta.
Af upplysningen framgår vidare, att
förhållandet är godt mellan arbetsgifvaren och
»arbetarne» å Arvidssonska tryckeriet, och »arbetarne»
framdraga som bevis därpå tryckeripersonalens
beryktade utfärd. För hvems räkning detta är
sagdt, veta vi ej, ty vi hafva hvarken ordat
om godt eller dåligt förhållande å ifrågavarande
tryckeri. Men väl förvånar det oss att man
med »kraftiga» bevis opåkalladt rycker fram
därmed.
Slutligen framhålla »arbetarne» »det
Gutenberg ingalunda på sådant sätt befordrar
arbetarnes sak, då den publicerar dylika
osanningar». Käre läsare, döm i denna sak vårt fel,
som består i ett obetydligt misstag, men döm
ej så strängt som »arbetarne», hvilka tagit
illa upp när en småaktighet påpekats, som
berört dem mycket nära eller en åsikt uttalats
som åtminstone borde vara och säkerligen
uppriktigt är många arbetares.
Måhända skulle Gutenberg kunna befordra
arbetarnes sak, om den finge understöd af den
eller de som skrifvit ifrågavarande
»upplysning», men i detta fall tycka vi dock att
»arbetarne» handlat mycket hårdt gentemot sin
principal, då de publicerat sin »förklaring» i en
dagtidning, ty allmänhetens uppmärksamhet
har dragits från »den sakenliga notisen» till
»förklaringen», och publiken skall af de
hvarandra motsägande notiserna draga hvem vet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
