Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
uskonnollisia kirjoja viimeisen kymmenen
vuoden kuluessa, nim. 21,564,822 kpl. yhteensä.
Suurimmat painokset on ollut seuraavilla
kirjoilla: Pieni käsikirja kreikanuskoiselle
sotamiehelle 1,535,000 kpl., Uusi testamentti, slavonilaista
142,000, slavonilai8-venäläistä 125,000 ja
venäläistä 1,240,000 kpl., Psalmit slavonil. 436,000
ja venäl. 515,000 kpl.. Raamattua 142,000
kpl. j. n. e. Onpa Svnoodi painanut
Suomalaisiakin 8 teosta. Synoodilla on mahtavat
kirjapainot Pietarissa ja Moskovassa, kaiverrus-,
kir-jasinvalimo- ja kirjansitomalaitoksineen.
Suomalaista kirjallisuutta on erityisessä kaapissa,
vaan niin syrjäisessä paikassa, että on vaikea
sitä löytää. Helsingissä ilmestyviä
aikakauskirjoja on myös muutamia. Paitsi näitä on hra
F. Tilgmannilla kyllä hyvin huomattavalla
paikalla muiden muassa Suomi 19:sta vuosisadalla.
Sanomalehtiä on siellä 143 kpl. Venäläisiä,
jotka siinä lienevätkin kaikki, niiden joukossa
myös vanhimmat lehdet, S:t Peterburgskia
Vä-domosti, joka esillä olevan tilastotaulun mukaan
alkoi ilmestyä 1728 ja Moskovskia Yädomosti
1756. Kansliahuoneen etehisen seinään on
Helsingissä ilmestyvät sanomalehdet asetetut
taajaan päällekkäin, joka antaa hyvin lapsellisen
kuvan Suomen sanomalehdistöstä. Virolaiset,
Lättiläiset ja Siperialaiset kokoelmat näyttävät
mahtavammilta kuin Suomen, niistä kun löytyy
kappaleita eri ajoilta ja eri suuruuttakin samaa
lehteä.
Metalliliaiverros- ja Puupiirros-työt ovat
vähänlaisesti edustetut. Muutamia kappaleita tosin
on näytteillä hyvin taidokkaasti valmistettuja
ja joku määrä erilailla keskeytettyjä kuvia.
Niiden vähälukuisuuteen vaikuttaa luultavasti
etupäässä se, että on vaan muutamia näytteille
panijoita ja työ itsestään on siksi
hidasvalmis-teista, että huomattavia kokoelmia siitä on
hankala saada.
Kirjasinten valmistusta on tilaisuus nähdä
nykyajan kehittyneimmässä muodossa, sillä
näyttelyssä on kirjasinten valmistuskoneita, jotka
näkyvät valmistavan heti käytäntöön kelpaavia
kirjasimia, jopa yli 1,000 kappaleen tunnissa
konetta kohden. Nopeus on aina sen mukaan
suurempi jota pienempiä kirjasimet ovat.
(Samanlaisia koneita olimme tilaisuudessa näkemään
20 kappaletta O. I. Lemanivin
kirjasinvali-mossa, jossa meille ystävällisesti esitettiin koko
tehdas monine laitoksineen ja varastoineen.
Työmiehiä kuuluu siinä olevan 150.) Valmiita
kokoelmia kirjasimia ja koristeita, myöskin
messingistä, sekä kirjapainoja että kirjansitojia
varten näkee siellä varsin miellyttäviä ja
run-saanlaisia kokoelmia; etenkin Bertholdin
mes-sinkilinjatehdas Berliinistä edustaa itseään
kerrassaan täydellisellä kokoelmalla.
Paperin valmistus näyttää olevan hyvin
etevällä kannalla Puolassa. Sieltä olevien
toimini-mien näytekokoelmissa saa nähdä paperia
hienommasta pergamentista ja kartongista
yksinkertaisempaan paino- ja käärepaperiin asti,
sekä vaha- ja värjätyitä kirjan kansi-paperia
moftia kymmeniä eri lajia. Niiden hyvyydestä
ja kestävyydestä, paitsi silmänäköä, en voi sanoa
mitään, vaan näyttääpä useampi toiminimi
ylpeilevän monilla palkintomitaleilla.
Venäläisiä paperitehtaita on myös edustettuna
muutamia, vaan yksinkertaisemmilla tuotteilla kuin
edelliset.
Kirja- ja Kivipaino-työtä on tilaisuus,
etenkin edellistä, nähdä käytännöllisesti joka
arkipäivä kello l/28:sta 1 /2 10 i. p.. sillä silloin on
tavallisesti kaikki työskentelevät koneet
käynnissä. Kummastelin vähän ensin erään ison
pika-painimen käyntiä kun ei näkynyt vetohihnaa
lainkaan, vaan lähemmäksi tultua huomasin että
voitna olikin sijoitettu aivan turhan pieneen tilaan
koneen sivulle vauhtipyörän luo, josta lyhyt
hihna johtui painokoneen hihnapyörään. Tässä
oli tilaisuus nähdä toimessa sen, josta monasti
olin kuullut puhuttavan, nimittäin
Sähkökoneen. Miellyttävältä näytti tämä veturi ja
käyntikin oli tyydyttävän tasainen. Samanlaisia
veto-hevosia oli kaikilla työskentelevillä koneilla. Itse
painamisessa ja valmistuksissa ei näyttänyt
olevan mitään erityistä oppimista, sillä Venäläisillä
painajilla näyttää yleensä olevan sellainen käsitys
työstään, kun täällä Suomessakin nykyään
tunkee esille kaikkialla hintakilpailun takia, että
kunhan valmista tulee ja joutuun. Etenkin
tut-karit näyttivät hikoilevan ja tekevän
makula-tuuria tai seisottavan konetta tavantakaa, vaikka
vauhti ei yleensä ollut kiivas. Tästä päättäen
huomasin etteivät olleet aivan hyvin
perehtyneet tehtäväänsä, eivätkä siis olleet aivan
paikallaan näyttelyssä työskentelemään, muka
uteliaalle ammattitoverilleen mallikelpoista
työskentelyä esittämässä.
Mitä koneisiin kirjapainoalalla tulee, täytyy
niistä mainita kiittävästi, sillä kaikki näyttelyssä
olevat koneet olivat uusia ja viimeisten
keksintöjen ja parannusten mukaan valmistettuja,
käyntinsä äänetön ja tasainen, liikunto huokea, joka
ei vaadi suuria voimia veturilta. Eräs Tanskassa
patenteerattu kone näytti hyvin käytännölliseltä
kuvapäinostyössä tarkan värin
jako-järjestelmänsä vuoksi.
Erans Mark ja Kmp. ja V. Mark ovat kumpikin
asiamiehiä Pietarissa graafillisia koneita ja
tarpeita varten. Heidän osastoissaan näkee suuren
valikoiman usean hyväksi tunnetun tehtaan
koneita sekä käynnissä että jouten. Näitä
osastoja tekee mieli tarkastaa ensiksi, kun siihen
huoneustoon sattuu, ne ovat siksi huomattavia.
Työskentelevistä osastoista uteliaita katsojia
kuitenkin enimmän puoleensa vetää sanomalehti
Nivan suuri rotationipainokone, joka kuumeen
tapaisella kiireellä valmistaa mainittua
lehteä 7,800 kappaletta tunnissa. Vaikka kone
niin joutuisasti työskentelee, on sillä sentään
loppumaton työ, sillä lehti ilmestyy kerran
viikossa 155,000 kpl. painoksessa 30—40 sivuisena.
Paperi on kääröissä, joten koneen käynti on
yhtämittaista pyörintää; vormut ovat
stereotypeera-tut pyöreihin laattoihin ja ovat kiinnitetyt
silintereihin, joita on 2:si. Samassa osastossa on
myös kone joka kääntää mainitun lehden 4:jään
osaan 4,500 kpl. tunnissa. 11 värillä painettuja
kroinoautotvyppikuvia saapi myös nähdä
samassa ryhmässä, jokaisella väriliitteellä erikseen,
kunnes teos on valmis alkuperäisen maalauksen
vieressä; jäljennös näytti hyvin mallinsa
mukaiselta. Muista kirjapainotöistä ja kokeista
vetävät huomiota puoleensa A. W. Suvorinin
ammattikoulun oppilaiden valmistamat kokeet.
Paljon olisi muitakin vielä mainittavaa, vaan käy
liian pitkäksi luetella kaikkia vähemmin
huomattavia.
Kivipainoalalla ei ollut varsinaista
työskentelevää osastoa sillä 9 päivän ajalla jolloin
näyttelyssä kävin, ja näytteillä olevista teoksista en
tahdo kosketella paljon. Kuitenkin olkoon
mainittu että niitä on runsaasti, etenkin
öljyväritauluja; melkeen joka ryhmässä näkyi 11. M.
Keisarin ja Keisarinnan muotokuvat, muutamat
niistä oikeen hienon näköisiä. Täytyy sentään
sanoa että meikäläisen F. Tilgmannin teokset
näyttivät ainakin minusta hienommilta ja
puh-dastekoisemmilta kuin useain muiden. Lieneekö
tuo sitten tapahtunut sen johdosta että hän
on Suomesta.
Liikevoima-koneet ovat yleensä kaasukoneita,
paitsi jo ennen mainitsemiani sähkökoneita,
jotka suurimmaksi osaksi ovat valmistetut Paul
Wald ja Kmp. tehtaassa Viipurissa. Myöskin
petroleumikoneita on muutamia, vaan niiden
käynti ei ainakaan minua täysin tyydyttänyt,
epätasaisuutensa ja pankkinansa vuoksi; ne ovat
valmistetut Nobeliin tehtaassa. Kaasukoneet
enimmäkseen 2:si-silinterisiä, käyvät hyvin äänettä
ja tasaisesti, vetävät dynamokoneita, jotka taas
puolestaan jakavat sähkövaloa näyttelyn eri
osiin. Niitä on Crossley ja Deutz tehtaiden
valmistamia.
Metalli- tai oikeastaan peltipainos-työt ovat
varsin siroja ja ovat muokatut kaiken moisiksi
rasioiksi ja astioiksi erilaisilla painoskoristeilla.
IJdiograafi- ja Pahvi- ynnä Kcrrlco-painokset
ovat myös runsaasti ja ansiokkaasti edustettuina.
Ammatti- ja Teknillistä kirjallisuuttakin näytti
olevan osaksi, vaan kieltä jolla ne ovat
painetut taitamattomana en voi niistä sanoa mitään.
Saksalaisia oli myös muutamia pieniä teoksia,
jotka eivät olleet aivan uusinta painosta.
Galvanoplastiiklca-levyä sekä niillä tehtyjä
painoksia on useita sirojakin; eräs niistä
huomataan paraiten suuruutensa puolesta. Noin 1
metrin pitkä ja 3/4 leveä vedos siitäkin näytti
aivan kuin hyvä puupiirros, jonka jäljennys se
kyllä oli.
Väriä sekä kirja- että kivipainoja varten on
siellä myös useampia eri lajia monelta
toimi-nimeltä. Useat näyttää silmällä katsoen koko
sieviltä; kestävyydestä todistaa kokemus.
Täten olen koettanut lyhyesti tehdä selkoa
muutamista pääseikoista näyttelyssä. Mitään
täydellisyyttä koko siitä suuresta taiteellisuudesta
jota tämä näyttely edustaa, en ole voinut saada
sillä lyhyellä ajalla kun minulla oli tilaisuus
olla siellä Väliaikoina kävimme, kaikki neljä
ammattimiestä H:gistä jotka yhtä aikaa olimme
siellä, muutamissa Pietarin suuremmissa
kirjapainoissa, joihin pääsy oli esteetön, kun vaan
suosituskirjeet näytettiin. Aivan viimeisen
edellisenä päivänä käydessämme näyttelyssä saimme
tilaisuuden tavata näyttelyn sihteeriä, joka kirjoitti
todistuksiimme että olimme käyneet näyttelyssä.
Hän kohteli meitä erittäin ystävällisesti, ollen
vähän pahoillaan ettei ollut meille ennen
tavattavissa, hän kun olisi mielellään suonut
vapaa-piletin näyttelyyn, vaan nyt oli jo liian
myöhästä kun jo ajattelimme kotiinpalaamista, joka
tapahtuikin 29 p. Toukok.
Helsinki 1 p. Kesäk. 1895.
Kaarlo Skogster.
Svenska Typografförbundets
Värksamhet.
Förbundsstyrelsens ordförande, hr L. Aug.
Mårtensson har nyligen i en utförlig historik
rodogjordt för förbundets värksamhet från dess
2:dra till dess 3:dje möte, eller för tiden mellan
1892—-1895. Då denna historik icke torde
sakna intresse för våra läsare, återgifva vi här
ett utdrag ur densamma.
»Den viktigaste frågan, hvilken förbundet
under denna tid haft att egna sig åt, var
tariffrågan. Från det för yrket särskildt
egendomligt karaktäristiska oefterrättlighetssystem,
som i allmänhet förut varit rådande, har man
nu lyckats införa i en stor del städer ett
enhetligt betalningssystem, hvilket medfört höjda
löner ocli ett bättre ordningsförhållande.
Förfogande öfver ett jämförelsevis litet kapital,
har dock förbundet genom sitt lugn och sans
i uppträdandet lyckats vinna fördelar, som
troligen icke vunnits under andra omständigheter,
om också större kapital funnits att tillgå
härför. Lönerörelsen har kostat 21,553 kr. 28
öre och gått öfver 49 städer, ehuru visserligen
på ett eller annat ställe icke samtliga
tryckerier ingått på tariffen. Man hade hyst
farhågor för, att den nya tariffen skulle
åstadkomma att lärlingar i större utsträckning komme
att användas, men det hade visat sig icke vara
fallet. Det bästa sättet att lösa lärlingsfrågan
hade ansetts vara att upprätta en lärlingstariff.
Förhållandet mellan principaler och arbetare
har, trots stridigheterna, visat sig vara godt,
och i allmänhet hade de förra fått en viss
aktning och förtroende för organisationen,
hvilket förhållande ingalunda får räknas som den
minst viktiga vinsten. Endast i få fall hafva
slitningar emellan principalerna och
organisationen uppstått. Det är med sans, lugn och
heder som typografemes lönerörelse gått framåt.
Trots de uppoffringar, som varit en gifven
föijd af lönerörelsen, hafva förbundets
medlemmar ändock kunnat visa sina solidariska
sympatier mot utlandets typografer genom att
understödja tyskarne med öfver 2,000 kr. och
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
