Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
(; I TENBERG
Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen iilosantania Utgifven af Typografernes förening i Helsingfors
Helsingfors, Helsingfors Central-tryckeri, 1895
III vuosik. Tilaushinta: — Prenumerationspris:
N:o 22 * 189 5 ^Juosikerta ; ; ;} 4».
III à.rg. Postiin, siihen lnettana. — Postportot inber.
Toimitus: — Redaktion:
K. I. Forsman — J. A. Snell
Ansvarig — Vastaava)
Ilmoitushinta: — Annonspris:
Petiiti-riviltä......
Per petitrad
t 35 p.
Marraökuu
30
November
Katso tänne!
Gutenbergin tilausmaksuja ovat
välitämätlö-mästi maksettavat ennen vuoden loppua.
O. Lindstedt.
Se hit!
Gutenbergs prenumerationsafgifter höra
ovilkorligen erläggas inom årets utgång.
O. Lindstedt.
j puoleen. Kun heiltä kului vuosi tuota
miettiessä, uskallettiin asiasta muistuttaa. Mutta se
oli liikaa uskallusta. Tosin hrat isännät
myönsivät ehdotetun laskutavan oikeammaksi, — joka
I ei ole ihmekään, koska ovat entisiä latojia, —
. mutta sanoivat ettei heillä nyt ole aikaa, v. m.
samallaisia verukkeita* Myöhemmin on
sieltäkin kaksi henkilöä, jotka työväestön
valitsemina toiselle hralle isännälle esittivät
ylläsano-tun pyynnön, suurimmaksi osaksi sen tähden
I erotettu.
Ei ole ihmettelemistäkään jos tällaisia
esimerkkiä silmäin edessä kahdesti ajatellaan
en-nenkun ryhdytään niin »vaaralliseen» asiaan
käsiksi. Yksityisiltä se tietysti jää ainaiseksi
tekemättä ylläviivatusta syystä. Kaupungeissa,
joissa löytyy yhdistyksiä, on asian alkuunpano
helpompaa; mutta on sielläkin näiden johtavat
henkilöt vaarassa joutua vainon alaisiksi, kuten
Turun esimerkki osottaa. Kun vielä sitte suuri
osa kirjaltajia ovat kokonaan välinpitämättömiä
yleisistä asioista, ei ole kumma jos asiat
menevät entistä menoaan.
Toivoa kuitenkin voipi että lirojen isäntien
työmiehiä kohtaan halveksimista osottava
menettely nämä kerran herättää huomaamaan, että
ainoastaan yhteenliittymisen kautta yhteisillä
voimilla voidaan vallitsevia epäkohtia niin tässä
kuin muissakin ’suhteissa parantaa. Sillä
suorastaan halveksimista on, kun kyllä myönnetään
itse asia oikeaksi, eikä kumminkaan viitsitä edes
ruveta keskusteluihin työväen valitsemain
luottamusmiesten kanssa. He lähetetään tiehensä
sanoilla: ei minulla nyt ole aikaa! Ja kun sama
asia uudistetaan kokonaisen vuoden perästä,
saadaan vastaukseksi kokkapuheita ja käsky hakea
toinen työpaikka.
Mutta jos millä, niin juuri kohtuullisten
pyrintöjen vastustamisella kylvetään siemeniä, jotka
tulevaisuudessa luultavasti joskus kypsyvät.
Ruotsissa on viime aikoina samanlainen
ta-rifliriita ollut ja sitä kestää vieläkin. Siellä
vastaanhangottelevat painot julistetaan
»piiritystilaan», jolloin kukaan Ivirjaltajaliiton jäsen ei
sellaiseen paikkaan saa mennä työhön. Tämä
keino ennen tai myöhemmin auttaa, niin että
Ruotsissa kohta tuskin on yhtään painoa, jossa
ei yhdenmukainen perustariffi olisi käytännössä.
Meillä Suomessa tulee luultavasti pitkä aika
kulumaan, ennenkim saamme yhteisen Liiton
toimeen, jos ensiksikin saamme kauan odotetun
sääntöjen vahvistuksen. Eikä toivottavasti meillä
tarvitsisikaan niin äärimmäisiin keinoihin
ryhtyä, kunhan vaan voisimme näyttää olevamme
siksi aikakautemme lapsia, että ymmärrämme
yhteenliittymisen tarpeellisuuden. Jo sekin, tieto
että yksilöiden tukena on kokonainen
ammattikunta samaa asiaa puolustamassa, vaikuttaisi
että kohtuulliset vaatimukset korviin otettaisiin
ja ettei niitä kävisi turhanpäiväisinä sikseen
jättäminen.
Onhan meillä nykyäänkin yhteisiä rahastoja,
joiden tarkoitus on hätätilassa auttaminen, mutta
miten niiden on laita? Kitumalla elävät ainoastaan
nimeksi. Ei sillä asiat ole autettu, että vielä
entisten lisäksi saadaan odotettu Liitto nimeksi
toimeen. Miksi emme osota olevamme valmiit
yhteistoimintaan kannattamalla nykyisiä
yhteisiä rahastojamme ja niitä perustamalla sinne
missä niitä ei vielä löydy. Jos ei takanamme
ole rahastoja joihin luottaa, niin saamme aina
tyytyä mielivaltaiseen menettelyyn. Ja sen
tosiaan ansaitsevat sellaiset, jotka eivät välitä
yhteisistä asioista edes sen verran että osån
tuloistaan uhraisivat tulevaisuuden varalle omaksi
ja ammattikunnan hyväksi. Kaikkien tulee
muistaa, että yhteistoiminta on työläisten ainoa turva.
AakkoMaskutariffista.
Koko maalle yhdenlaisen, aakkoslaskuun
perustuvan tariffin tarpeellisuuden myöntää
jokainen kirjaltaja. Entisen neliölaskutavan
ilmeinen vääryys on jokaiselle tervejärkiselle
silminnähtävää, toinen latoja kun samalla palkalla saa
latoa tuhansia kirjasimia fraktuuria enemmän
kuin toinen antiquaa latova. Siitä on sitäpaitse
sekä julkisesti että yksityisesti niin paljon
puhuttu, ettei ole tarvis tässä enemmän selitellä.
Uusi laskutapa olisi välttämätön jo senkin
tähden että sen kautta palkat eri kaupungeissa
tasaantuisivat. Nyt on eri paikoissa erilainen
maksutapa aina sen mukaan kuin kukin
kirja-painonomistaja näkee hyväksi maksaa. Onpa vielä
useinkin samassa kaupungissakin olemassa eri
suuruiset laskuperusteet eri painoissa. Kun
toisessa painossa maksetaan 80 penniä ynnä 10 %
n. s. hyyryrahaa l,000:lta [ hltä, saadaan
toisessa 70 p.; löytyypä sellaisiakin, joissa
maksetaan vaan 60 p. l,000:lta. Esim. Tampereella
on jo v. 1881 maksettu 80 p. l,000:lta Qltä
ja »hyyryrahat» (10 %). Sittemmin on
vähitellen alennuksia tehty, niin että nyt maksetaan
missä entinen, missä 70 p., vieläpä 60:kin p.*
Ihme tosiaan ettei joku ole havainnut
edullisemmaksi maksaa vaan 40 p. l,000:lta.
Kyllähän aina joku maankuleksija siihenkin tyytyisi.
Mutta ylläoleva esimerkki osottaa ettei ole
mikään mahdottomuus että vähitellen voipi
maksuperusteen alennus tapahtua nykyistä alemmaksi,
elleivät työläiset itse kaikin luvallisin keinoin
sellaista vastusta. Mikä estää niitä, jotka
nykyään maksavat entisen helsinkiläisen
maksutavan mukaan, jonakin päivänä sanomasta,
etteivät voi maksaa enemmän kuin toinenkaan
samassa tai toisessa kaupungissa.
Heikkoja kokeita nykyisen maksutavan
muuttamiseksi aakkos-laskuksi on tehty parissa
maaseutukaupungissa. Mutta huonolla
menestyksellä. Tuoreessa muistissa on vielä millaisen
mellakan asia nosti Turussa. Kaikilla tavoin
hätyytettiin niitä henkilöitä, joita luultiin asian
alkuunpanijoiksi. Erotettiinpa eräs sellainen
henkilö muitta mutkitta edullisesta paikastaankin,
jota hän kunnolla oli monta vuotta hoitanut,
vaan sentähden että hän oli julkisesti
uskaltanut puhua ehdotetun tariffin puolesta. Noin
vuosi sitten pantiin kuuluisassa Kuopiossakin
sama kysymys alulle. Nöyrällä pyynnöllä
laskutavan muuttamisesta käännyttiin lirojen isäntien
* Sivumennen voimme mainita että 60 p:nin palkalla
olevat ovat Helsingistä tulleita, joka osottaa että, jos
täällä voidaan moittia maaseutulaistulva, saatetaan siellä
väittää että helsinkiläiset palkkoja alentavat.
Katso Kirje Kuopiosta Gtbgin 17 n:ossa.
Ett inlägg i elevfrågan.
Frågan om att sätta en gräns för den i
förhållande till arbetstillgången oproportionerligt
växande arbetsstyrkan har i åratal stått på
dagordern hos oss. Man har å ena sidan
påstått, att de utlärde typografernes ekonomiska
existens icke obetydligt försvåras genom att
tryckerierna betjäna sig af för mycket elever.
A andra sidan gör sig den åsikten gällande,
att en minskning af den nuvarande
arbetsstyrkan icke är önsklig, ja icke ens möjlig af
orsaker sjul vi här nedan skola framhålla.
För att utröna det sanna förhållandet, vilja
vi belysa frågan med de uppgifter om
typografernes i Helsingfors löne- och andra vilkor,
som uppgjordes för år 1894. Med en
arbetsdag af 9 1/2—10 timmar var sättarnes
medel-förtjänst å härvarande tryckerier från 3 mk
56 p. till 5 mk 60 p. Den högsta
medelförtjänst en konstförvandt kom upp till var 7 m.,
och den lägsta inkomsten var 1: 50 p. per
dag. Samtliga sättares medelförtjänst utgjorde
4: 49. Dessa uppgifter äro tagna från ett
landt-dagsår, hvilket kan räknas till en god arbetstid
för typografer. Man får antaga att en sättare,
om han har fullt upp med sysselsättning, lätt
skall kunna skaffa sig en högre medelinkomst
än de här ofvan uppgifna. Häremot skall mair
måhända göra den invändningen, att arbetarnes
inkomster väsentligt äro beroende af deras
yrkeskunskap, hvilket naturligtvis till en del
äfven är riktigt, men tager man i betraktande
differensen mellan samma arbetares aflöningar
från arbetsfattiga och arbetsrika tider,
framträder den värkliga orsaken tydligt. Härtill bör
observeras att medelinkomsten å ett tryckeri
var 3: 56 mot 5: 60 å ett annat. Skilnaden
är starkt i ögonen fallande, och dock kan man
icke tro att endast oduglingar skulle samlats
på ett ställe.
Hvad är altså den hufvudsakligaste orsaken
till att typograferne icke kunna upparbeta sina
inkomster högre? Arbetsbrist lyder svaret på
ofvananförda skäl. Arbetet fördelas mellan flere
personer än som behöfvas för arbetets
värk-ställande. och en minskning af arbetskraften
vore därför önsklig. Ingen kan dock göra
anspråk på att reformen oförtöfvadt skall
genomföras, ty i så fall blefve mången plötsligt
alldeles utan bärgning. För densamma måste vägen
småningom rödjas genom att icke antaga ett
större antal elever än erforderligt är, på det äfven
alla utlärde må hafva full sysselsättning. I
Helsingfors’ kan man öfverhufvudtaget icke påstå,
att elevfrågan hör till de mäst brännande, ty
några större tryckerier hafva endast ett fåtal
elever, medan andra åter hafva mer än det
lagoma antalet, och därigenom utjämnas
elevproportionen i förhållande till konstförvandterna
härstädes. Annorlunda förhåller det sig i lands-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
