Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTËNJB E II G
Utgifven af Typografernes förening i Helsingfors Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama
Helsingissä, Päivälehden kirjapainossa, 1896
IV Är*.
N:o 3 * 1896
IV vuosik.
Prenumerationspris:
Helt år ... .
Koko vuosikerta .
Tilaushinta:
• • Jim
Postportot tillkommer — Postimaksut
tulevat lisäksi
Redaktion: — Toimitus:
F. F. W. Ahlroos — K. Hoimela
(Ansvarig — Vastaava)
Annonspris: — Ilmoitushinta:
Per petitrad......\
Petiiti-riviltä......I
35 p.
Februari
15
Helmikuu
Matkahavaintoja.
n.
Vien, helmik. 1896.
Kun meitä nyt täällä Tonavan kaupungissa
on kaksi, niin käv ehkä helpommaksi täyttää
annettua lupausta ammattia koskevien uutisten ja
tietojen hankkimisesta.
Juuri viimeisessä tingassa, kun olimme monta
turhaa ja onnistumatonta yritystä tehneet sekä
kun jo olimme valmiit laputtamaan muualle, saimme
molemmat paikan eräässä painossa, joka on Wienin
suurempia. Pohjoismaalaiselle ei paikansaanti täällä
ole niinkään helppoa, kuin puusta katsoen luulisi.
Syy tähän on osaksi siinä, ettei osaa tarpeeksi
kieltä, voidakseen lukea täällä erittäin paljon
käytettyä saksalaista kirjoitustapaa (kurenttia). Vielä
vaikeuttaa paikansaantia se, että
viikkopalkkajär-jestehnä on yleinen ja kun omamaalaisia löytyy
yllin kyllin, otetaan heitä tietysti etukynnessä.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että osaa latoa jotain
vierasta kieltä — kuten venäjää, ranskaa tai
englannin kieltä — on tämä ehkä mahdollista
Meillekin onnistui vasta erään tuttavan välityksellä ja
pääasiallisesti kahden viimeksi mainittujen kielten
latojina. Pahaksi onneksi on työtä kovin niukalti
ja kun käsikirjoitusta saapuu on työ aina
silmänräpäyksessä saatava valmiiksi ja jaetaan senvuoksi
muillekin, niin että meille jää ainoastaan jokunen
rivi. Niinpä oli meillä yhtenä viikkona kokonaista
14 tuntia työtä. Täten on meillä ollut runsaasti
aikaa katsella Wienin merkillisyyksiä — enemmän
kuin toivoisimmekaan!
Vertaillessa painojen lukumäärää (yli 200)
kaupungin asukaslukuun (iVä milj.) täytyy todellakin
ihmetellä, ettei niitä löydy enempää. Tämä seikka
kuitenkin selvenee, kun saa kuulla, että Itävallassa
ei vallitse elinkeinovapaus. Kirjapainoja, kuten
muitakin teollisuuslaitoksia, saa siis löytyä
ainoastaan määrätty luku ja nyt se on täysi. Uutta
ei saa perustaa, paitsi ostamalla jonkun toisen
oikeudet. Että tästä on suuri hyöty niille, joilla
jo on kirjapaino, on päivän selvää.
Mitä muuten painoihin tulee, ovat ne jotenkin
suomalaisten kaltaisia, vaan seisovat moniaat
enemmän vanhoillisella kannalla, kuten yleensä koko
Wienikin monessa kohdassa. Useissa suuremmissa
painoissa käytetään vielä lyijylinjoja
määräämättömissä pituuksissa. Joka kerta kun linjatyö on
edessä, täytyy sahailla ja höylätä näitä haluttuun
pituuteen. Että tämä tietysti vie paljon aikaa ja
työkin tulee huonommaksi on luonnollista
Suomessakin ollaan jo päästy tässä suhteessa
eteenpäin. Ja vaikka täällä löytyykin messinkilinjoja
näyttävät no olevan enemmän koristuksina, kuin
työvehkeinä. Tenaakkelia ei löydy kuin nimeksi,
vaan pitävät latojat käsikirjoituksensa kastin päällä.
Tähän emme kuitenkaan voineet mukautua, joten
meille sen vuoksi haettiin pari kappaletta näitä
kaluja. Nämä kuitenkin ovat niin kömpelösti [-teh-t}’jä-] {+teh-
t}’jä+} ja huonoja, että niitä luulisi käytetyn jo ukko
Abrahamin aikana. Latojat esiliinoissaan ovat
hyvin painajien näköisiä, sillä työmekkoja ei paljon
käytetä. Muuten ei löydy latojattaria, mutta ko-
neissa käytetään sisäänpanijoina paljon naisia.
Puhtaus niistä painoista päättäen, joissa olemme
käyneet, ei ole parhainta laatua.
Latomisessa vallitsee yleensä meillä kotonakin
tunnettu vanha saksalainen maku. Usein voi nähdä
niinkuin muuallakin Saksassa, samassa tittelissä
antikvaa ja fraktuuria veljellisessä sovussa
keskenään. joka aivan sotii meidän kotona käytettyjä
tapoja vastaan. Myöskin uudenaikaista työtä saa
tietysti nähdä täällä.
Seikka, joka todella kummastuttaa
ulkomaalaista ja myöskin meitä on sanomalchtivero
Kaikkien poliitillisten lehtien täytyy maksaa l kreutseri
kappaleelta. Tämä suoritetaan siten, että jo ennen
painamista jokaiseen paperiarkkiin lyödään „ke’s
-kunink. sanomalehti-leima", joten myöskin
ylijääneistä lehdistä on maksettava. Tämä leima
nähdään myöskin kaikenlaatuisissa kalentereissa, ai
manakoissa ja tietystikin pelikorteissa.
Ulkomaalaisilta, ristisiteessä tulevilta lehdiltä on tämä
vieläkin korkeampi, n im. 2 kr. (noin 5 penniä) eli
yhtä paljon kuin lälietyskustannukset maksavat ja
liimataan näihin silloin postimerkin tapainen merkki
jossa on sama leima. Että tämä veroitus korottaa
tilaushinnat ja estää levenemisen on selvä, sen
vuoksi onkin sanomalelidillä täällä verrattain
pienet painokset, asetettuina muiden suurten maiden
rinnalle. Siis veroa lukemisesta tahi paremmin
valistu misesta. Vielä lisäksi täytyy poliitillisten
lehtien jättää valtiolle 10,000 guld. takauksen
ulos-anto-oikeutta hakiessaan. Niistä suoritetaan
sittemmin sattuvat kustannukset painokanteista, jos
varoja ei muualla löydy.
Sanomalehdistä puhuessa ei voi olla
mainitsematta näiden mukavasta formaatista, joka on
saman kokoinen kuin „Gutenbergin", mutta
sivuluku vaihtelee 12 50 välillä. Useat ilmestyvät
kahdesti, jopa kolmestikin päivässä, pait.so
sunnuntaisin, jolloin ilmestyvät vaan aamulla, ja
maanantaisin ainoastaan illalla Siis täälläkin
sunnuntaityö on poistettu; ainoastaan harvoin tulee se
kysymykseen.
Mitä muuten sisältöön tulee, ovat mielestämme
Suomen lehdet koko joukon korkeammalla
kannalla. Pääsisältönä on muutamissa kriminaali-ja
skandaalikcrtomuksia sekä ryöväriromaaneja. Osa
lehdistä on myöskin kuvitettuja. Kuvat
käsittelevät pääasiallisesti surkeita tapaturmia,
muotokuvia suurista roistoista ja ryöväreistä, mutta
myöskin päivän tapauksista poliitillisesta
maailmasta.
Kun vertailee suomalaisten ja täkäläisten
kirjanpainajain itsetuntoa sekä yhteenliittymistä,
täytyy meidän myöntää olevamme koko lailla jälellä.
Täällä on yli 3,000 kirjanpainajaa ja ainoastaan ani
harva ei kuulu liittoon. Nämä liittoon
kuulumattomat ovat tavallisesti työnlakonrikkojia ja
semmoisia, jotka työßkentelevät alle tariffin.
Tämmöisten henkilöiden nimi on „schuster" (suutari)
ja lasketaan nämä „scliusterit" moraalisesti
kuolleiden joukkoon.
Yhdistysmaksut ovat täällä erittäin korkeita,
niin on maksettava 72 kreutseria viikossa
yhdistykseen ja liittoon. Vaan silloin nauttivat jäsenet
myöskin kaikenlaatuista apua, kuten sairas-,
työttömyys-, vanhuus-ja matka-apua. Sairasapuun
lasketaan lääkärit ja lääkkeet sekä 1 guldeni päivää
kohti niin kauvan kuin sairaus kestää. Ja vielä
tämän lisäksi on maksettava 1 prosentti
satunnaisten menojen kassaan. Yhteensä menee näihin
kaikkiin menoihin noin 9 markkaa kuussa
Myöskin isäntien sairaskassaan on pakko kuulua.
Tähän maksavat taiturit 20 kr. oppilaat ja apulaiset
12 kr. Tästä saa myöskin sairauden sattuessa
vapaat lääkärit ja lääkkeet sekä 1 guldeni päivää
kohti.
Yhdistyksen jäsenille annetaan myöskin eri
maksutta Liiton äänenkannattaja „Vorwärts!"
(Eteenpäin) Tunnuslauseena kantaa lehti
otsakkeessaan ^Taistelun kautta voittoon!" ja ilmestyy
kerta viikossa 4—8 sivuisena. Hyvin ja tarkasti
näkyy se olevan toimitettu.
Myöskin isäntien puolelta ilmestyy lehti
nimeltä „Österreichisch-Ungarische
Buehdruckerzei-tung". joka käsittelee kaikkia graafillisen taiteen
haaroja Myöskin tämä ilmestyy kerta viikossa
12-sivuisena.
Uudesta vuodesta alkaen astui täällä
lyhennetty työaika voimaan ja on järjestetty
seuraavasti.: Va8 aamulla 12 päivällä ilman suurustuntia
ja 1/2 2 i. p. 6 illalla, joten jää tarpeeksi aikaa
ruumiin ja sielun virkistyttämiselle Vaikka täällä
jo ollaan päästy niin pitkälle kuin 9-tuntiseen
työpäivään, ei siltä ole istuttu nurkkaan torkkuinaan.
Jo ensi vuonna aijotaan täällä saada aikaan
8-tuntinen työpäivä. Syynä, miksi jo niin pian
ryhdytään tämän toteuttamiseen, on se, että kuuluu
tilatun 50 „Monolinea". Jos nämä koneet vastaavat
niitä toiveita, joita niihin yleensä pannaan, tulevat
ne viemään monelta latojalta leivän. Tätä pahaa
lieventääkseen ryhtyvät ho siis työajan
lyhentämiseen. Mutta niin helposti ei sitä luulla saatavan
aikaan kuin 9-tuntista työpäivää, sen vuoksi
kootaankin täällä varoja tarkoitukseen.
Myöskin samalla kuin työaika tuli lyhennetyksi
9-tuntiseksi, korotettiin minimipalkka 12 guldenista
13 guld. viikossa. Laskulatojille maksetaan 24
kreutseriä 1,000 kirjaimelta ja 39 kr. 1,000
välik-keeltä. Siis hiukan korkeampi kuin Helsingin
nykyinen tariffi, vaikka elantokustannukset ovat
jotenkin samat. Ruoka tosin on kalliimpaa, vaan
vaatteet ja muut kapineet sen sijaan halvempia.
Isäntien ja työntekijöiden väli on myökin
kovin kireä. Tämä on tietysti seurauksena
palkan-koroitus ja lyhennetyn työajan vaatimuksista, joita
täällä on tapahtunut. Tuoreessa muistossa pitäisi
vielä Suomessakin oleman täällä joku vuosi sitten
tapahtunut suuri työlakko, joka luonnollisesti
myöskin on vaikuttanut kireän välin syntymiseen.
Sen vuoksi onkin meno kirjapainoissa tullut
erittäin tehdasmaiseksi. Niin annetaan
höyrypil-lillä merkki koska työtä on alettava ja lopetettava.
Ja kun pilli on soinut työn alkamista varten
suljetaan portit ja ei kukaan pääse sisään. Illalla
työtä lopetettaessa sammutetaan tulet 5 minuuttia
merkin annettua.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
