Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
Utgifven af Typografernes förening i Helsingfors « Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama
Helsingissa, Päivälehden kirjapainossa, 1896
IV årg.
N:o 6 * 1896
IV vuosik.
Prenumerationspris: — Tilaushinta:
Helt år........\
Koko vuosikerta...../
Postportot tillkommer - Postimaksut
tulevat lisäksi
i m.
Redaktion: — Toimitus:
F. F. W. Ahlroos — K. Hoimela
(Ansvarig — Vastaava)
Annonspris: — Ilmoitushinta:
Per petitrad......\ 35
Petiiti-riviltä......’
Mars
31
Maaliskuu
(jnfeti
crrjnu tt/ansuiaJcsitja
on lähetetty: Turusta O. V. Vilen <& K:nin lcirjap.
hra K. F. Vikmanin kautta 45 mk; Joensuusta hra
Paidan 4: 50; Sortavalasta hra Aug. Torniainen 4:50;
Mikkelistä hra T. Siljander 4:50; Haminasta
Kan-sankirjap. 4:50; Tukholmasta hra F. O. Viclcström
4:50; Helsingistä Simeliuksen lcirjap S mk-,
Sent-raalikirjap. (1 mk sekä Hufvudstadsbladetin lcirjap.
4 mk.
A. V. Berg.
Af förekommen anledning publiceras namnen pä
resterande prenumeranter å Gutenberg för 1895 först
i nästa nummer.
O. Lindstedt.
Eteenpäin!
Eteenpäin on nykyajan tunnussana ja sen
varmaan jokainen mielellään omakseen omistaa sekä
tahtoo tunnustettavaksi, että hän pyrkii eteenpäin.
Mutta todellakin suureksi osaksi mennään hyvin
hiljalleen eteenpäin, niin että sitä tuskin huomaa
ja päivän selvä on, että osaksi ollaan ihan
entisellään, siis taannutaan. Julkea syytös, huudahtaa
kai joku joukostamme, että me taannumme!
Suokaa anteeksi. Seuraa mukana, mennään
katselemaan ympärillemme mitä tapahtuu. Vai niin, et
tahdo, aavistat kai pahaa. Niin, pahaa se onkin,
oikein pahaa, joka mädännyttää ja turmelee
meidän elinjuuriamme. Se on juoppous — pahe. joka
pitää isännyyttä monen ammattitoverimme kodissa,
turmelee hänen maineensa ja terveytensä sekä
monestikin saattaa taloudelliseen perikatoon. Mutta
ei tässä vielä likimainkaan kaikki. Kansalaisemme
ympärillämme yleisesti tietävät ja usein
ikäväksemme eteemme viskaavat lauseen: »kirjanpainajat
ovat suuria juomareita". Sellainen käsitys on
yleisöllä kirjanpainajista, sitä ei voi kukaan
kieltää. Siitä saa osansa ottaa jokainen, vaikka
onkin siihen vähemmän syypää tahi ihan syytöin.
Onko tällaista sallittava ajan pitkään? Onko se
meidän arvollemme sopivaa ja olemmeko ihan
kykenemättömiä karsimaan siitä jotain pois?
Ren-tuttelioita tulee aina löytymään, joita ei saa muuta
uskomaan, kuin heidän omat yksipuoliset
ajatuksensa.
Suomen ensimmäisessä kirjanpainajain
kokouksessa oli myöskin esillä juoppouspaheen
pois-tamiskysymys, josta seurasi vilkas keskustelu
puolelta ja toiselta; muutamat puhujat puolsivat
pakollisia keinojakin käytettäväksi paheen
poistamiseksi ja ponnessaan kokous lausui
mielipiteenään, että tehollisin keino juoppouteen kkntyneitten
kirjanpainajain pelastamiseksi nykyään on, etteivät
herrat isännät ja esimiehet suosi juoppopaheeseen
langenneita työmiehiä sillä nykyään tavallisella
kehoihck-sella, sekä että kirjanpainajat kukin kaupungissaan
työskentelisivät raittiuden edistämiseksi..
Ponnessa nähdään selvästi, että juoppoutta
tahdotaan vastustaa, mutta se näyttää monessa
kohden menneen jotensakin kuuroille korville.
Sitä kysymystä ei yhdisi.yksissämme ole
tietääkseni otettu keskustelun alaiseksi, vaikka sen mer-
kitys pyrinnöillemme on vallan tärkeä. Samoin on
kokouksessa esillä olleiden toistenkin kysymysten
kanssa käynyt.
Arvelen ettei kaikilla ole selvilläkään, mitä
niillä mainitussa kokouksessa lausutuilla ponsilla
tarkotettiin. Ne lausuttiin ohjeeksi vastaiselle
toiminnallemme. Siis ne ovat ohjelmamme ori
kohdat. Mainitsin tämän vaan sivumennen
Käyn vähäsen vieläkin tähän alkuperäiseen
asiaan. Se on siksi tärkeä asia. ettei sitä saa
jättää leväperäisyyteen. Me tiedämme kyllä, että
juoppouden kautta on kaikkein enemmän
tvön-tekiöitä erotettu työstään kuin mistään muusta
syystä. Myöskin on juoppous vaikuttanut
suuresti siihen, että kirjapainoihin on otettu niin
paljon oppilaita, jotta moni on sen kautta joutunut
»kruunun sarkaa" tallustelemaan kaupungista
kaupunkiin. jättäen perheensä ja omaisensa oman
onnensa nojaan toisten ihmisten autettaviksi y. m.
Sillä sellaisilla ihmisillä, jotka heittäytyvät
juoppouteen, ei ole halua työskennellä
ammattikuntansa edistymiseksi, ei kansallisuutensa, ei mitään,
vaan antavat asiain mennä menojaan huolimatta
tuleeko siitä hyötyä tai vahinkoa, se on heille
yhdentekevää. Syytös tuntuu kenties jyrkältä,
mutta todistuksia siihen ei tarvitse kaukaa hakea.
Niitä on saatava ympäriltämme ja sitä todistaa
vielä se harvalukuinen yhteenliittyminenkin
yh-teiskunta-asiain ajossa, joka vielä Suomen
kirjanpainajissa vallitsee. Tämä johtuu suurimmaksi
osaksi juoppoudesta ja välinpitämättömyydestä.
Meidän tulee huomata, että nykyaika inhoo
juoppoutta. Se on ajan vaatimus, että jokaisen tulee
välttämättömästi raitistua ja jalostua sekä
käyttää voimiaan ja varojaan parempaan ja
yleväin-pään tarkoitukseen kuin ;uoppous on.
Kärki.
Finska typografförbundet.
Då kunskapen, om att förbundets stadgar
blifvit fasstälda å högsta ort, kom ett tiotal på
typografernes förening närvarande medlemmar
till del höjdes kraftiga lefve- och eläköön-rop, det
var som om gemensamhetskänslan skulle
uppvär-madt de närvarande. Med spändt intresse har
landets typografkår väntat på dessa stadgars
godkännande och torde ha alt skäl att dela med oss
af glädjen.
Tanken på bildandel af ett finskt
typografför-[ bund härstammar ej från i går, ne.j denna tanke
har bytts man och man emellan för mer än ett
decennium, men alltid stannat vid blotta önskan.
År 1892 i maj månad väcktes emellertid denna
fråga till lifs vid ett månadsmöte. Mötet uttalade
som sin önskan, att ett typografförbund borde fås
till stånd och uppdrog åt framställaren af frågan
att upptaga och referera densamma vid
diskussionsmötet samma år den 17 sept.
Då detta senapskorn grodt så långt, att ett
litet grönt blad synes ofvan jord kan det göra
godt att återuppgifva den stund då detta nedlades,
hvarför vi intaga referatet i frågan om bildandet
af ett finskt typografförbund i sin helhet, som följer:
Vi behöfva hvarandras hjälp, det veta vi alla.
Om enhvar arbetar blott för sig eller om vi också
sammansluta oss endast till mindre föreningar, så
kunna vi uträtta föga. Det känna vi äfven af
erfarenhet Det är först genom att sammansluta
sig till mera omfattande, allmännare föreningar
som något verkligt kan åstadkommas. Detta
inser man i våra dagar bättre än förut. Öfveralt,
där det gäller att skydda gemensamma intressen,
sammansluta sig såväl inom andra samhällsklasser
som bland arbetarene alla utöfvare af samma och
närbeslägtade yrken till allmänna föreningar, hvilka
helst omfatta hela landet. Då vi nu här äro
talrikare församlade än eljes, föreslår jag att vi
måtte besluta att bilda ett allmänt finskt
typografförbund. Därigenom skulle vi, synes det mig, taga
det varaktigaste minnet af denna fest.
Det föreslagna förbundet borde enligt min
mening omfatta alla typografer, stilgjutare,
litografer och xylografer, hvilka arbetat en viss tid
i yrket och uppnått en viss ålder. Det kunde
dessutom träda i förbindelse med liknande förbund
och föreningar i andra länder. Och förbundets
uppgift skulle gifva sig af sig själft. Det hade
att arbeta för dess medlemmars höjande i socialt,
ekonomiskt och intellektuelt afseende och att
därtill sträfva för de yrkens, medlemmarne tillhöra,
höjande och utveckling. För stärkande af
med-lemmarnes ekonomiska ställning är det bästa
medlet att lemna dem understöd vid förefallande
behof. Förbundet borde därför bilda kassor, ur
hvilka skulle utdelas sjuk- och begrafningshjälp.
reshjälp och understöd vid förefallande
arbetslöshet äfvensom invaliditets- och
ålderdomsunderstöd. Dessa understöd skulle tilldelas dels
förbundets egna medlemmar, dels medlemmar
tillhörande utländska föreningar, till hvilka förbundet
står i ömsesidighetsförhållande. Helsingfors
typografförening kunde nu redan, enligt min tanke,
besluta att tillsätta en bestyrelse, som egde
uppgöra förslag till stadgar och likaså besluta om
uppsättande af ett eget organ, som skulle arbeta
för förbundets syften. Hvilket språk som skall
komma till användning i detta kunde äfvenledes
nu bestämmas.
Efter en kortare diskussion godkände mötet
referentens förslag.samt uttalade som
önskningsmål, att härvarande typografförening och
faktors-klubb måtte taga initiativ till förbundets bildande.
Förr än detta förbund kan börja sin
värksam-het är det att emotse det landets typografer i resp.
städer, som ännu icke organiserat sig. i god tid
skulle skrida till värket. Vi vilja därför kraftigt
uppmana våra kolleger att sà fort som möjligt
bilda föreningar eller klubbar. För
inträdeser-nående i förbundet upptagas alla i Finland
befintliga typografiska föreningar och klubbar, som
vilja antaga förbundets stadgar som grundlag.
Upplysningsvis bör framhållas att hvarje
välfräj-dad person, som fyllt 18 är och minst 1 år
kon-ditionerat å bok- eller stentryckeri äfvensom
stilgjuteri skall få tillträde till förening eller klubb.
En afdelning eller klubb bör bestå af minst tre
personer. Hvar och en förening eller klubb kan
ha, om den så vill, egna stadgar eller
ordningsregler.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
