Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 14
en saltare arbetat ä tryckeriet, lian må nu sedan
vara hurudan »klåpare" som hälst, hufvudsaken
är blott att han några år innehaft plats å
tryckeriet, så kan han vara förvissad därom, att han
erhåller bland de »högsta" lönerna, men är han
nykomling så får han alt stå i nivå med pojkarne,
oaktadt goda yrkeskunskaper. Tilläggas kan äfven
att det är tryckeriets principaler, som bestämma
huru mycket en hvar af deras »karlar" äro värda
1 veckan och tituleras äfven helt gemytligt
emellanåt till »du".
Å det Warén’ska tryckeriet, som består af 9
utlärda och 3 elever, är det i förhållande till de
2 andra tryckerierna alt annat än klandervärdt, då
man tager i betraktande redan den af mag. Warén
mot deputationen visade humanitet, äfvensom ock
dess energiske faktor, hvilken ej häller är att
för-bises, emedan denne nog för sin del visat erkänsla
både för arbetarnes och principalernes väl i denna
fråga. Stämningen och kamratandan hos arbetarne
å nämda tryckeri är också gentemot de andra
tryckerierna helt annorlunda.
Sedan alla dessa omständigheter tagits under
diskussion, beslöt mötet att hos principalerna
genom en 2-manna deputation göra hemställan om
aflöningssättets förändring till beräkning för
tid-ningssättarne
Deputationen, som erhöll det bästa mottagande
af mag. Warén, hvilken tillika lofvade tillmötesgå
arbetarnes fordringar, såvida äfven öfriga
principaler vore ense därom
Men mottagandet blef däremot alt annat än
»hyggligt" å Satakuntas tryckeri. I detta tryckeri
residerar, som en af de bestämmande, en hr Gösta
Grönlund, f. d. bokhandlare från Aho. Denne man
mottog nämligen äfven deputationen, men »gaf
sig ej tid" att ordentligt reflektera öfver saken,
utan sade sig gifva hin i deras beräkningsfråga,
det må nu sedan ske fastän efter trekant, tillade
han mycket själfklokt och förnöjd. Och under
det deputationen åhörde detta »fackmanna"
utlåtande i saken, uträdde ur det »allra heligaste" en
af tryckeriets principaler, pastor ß Grönvall och
yttrade i alt annat än mild ton, »att härvidlag
icke behöfdes några långa tal, emedan don, som
icke är nöjd med hvad han (pastorn) förordnat får
gå all världens väg". Och därmed voro
underhandlingarna afbrutna.
Detta är åter ett slående bevis huru en del
landsortstryckerier och -typografer synas af
personer, som icke hafva den ringaste insikt i facket,
men väl i det galna regementet.
Följande biomständigheter torde dock, på grund
af sakens vidare utveckling, förtjäna omnämnas.
Deputeranden för Satakuntas tryckeri, hr F. N
Nyman, äfvensom 2:ne andra sättare från samma
tryckeri, hrr K. Korsman och H. W. Eklund,
erbjödos senare påökning, hr Korsman med 1 mk i
veckan och de två öfriga med 2 mk i veckan.
Denna »påökning" »uppfriskade" så desse kolleger,
eller rättare sagdt icke-kolleger, att. de ej vidare
gjorde några anspråk, utan ansågo sig själfva
åtminstone förnöjda, under synbar ängslan öfver det
nyss förflutna. Så går det till i Björneborg, då
man arbetar under »tukt och Herrans förmaning".
Men senare har det ifrågasatts huruvida
nyss-nämde typografers handlingssätt gentemot sina
kamrater var rättvist, då anhållan gällde alla
tid-ningssättare, hvarför desse tre typografer icke ägde
någon rätt att för sig själfva emottaga någon
löneförhöjning på gamla grunder.
Hvad beträffar arbetsdagens längd härstädes,
så bibehåller Satakuntas och Andersins tryckerier
alt fortfarande den gamla, d v. s. till kl. 8 e. m.
Såsom någonting egendomligt kan vidare
omnämnas, att då något öfverarbete utföres å
Satakuntas tryckeri så erhåller sättarene vanligen
betalt pr satt sida eller på entreprenad till den minst
bjudande, ty något hvad man kallar för reelt
be-räkningssätt tyckes icke iakttagas vid dylika
tillfällen å detta mönstertryckeri från galen ända.
Tilläggas kan äfven att å Andfersins tryckeri
finnes endast 2:ne utlärda typografer, en sättare
och en tyckare, resten — pojkar. Till härnäst.
—t.
Rivien suuditsemisesta.
(18% vnodeii ,,Boktryckeri-Kalemleristau.)
Useammat latojat, puhumattakaan oppilaista,
näyttäytyvät usein tietämättömiksi rivien oikein
suuditsemisessa niin hyvin ladelman kestävyydessä
kehyksiä nostettaessa ja painaessa kuin myös
ty-pograafillisen asunsa vuoksi. Muutamat neuvot
tässä suhteessa lienee siis paikallaan.
Ladotun rivin suuditsee muutamat joko koko
sanalla tahi sitte yhdellä tahi useammalla tavuulla.
vaan harvoin kumminkin näkee, että rivi pysyy
suorana latomahaassa, niin kauan kuin ei vähennä
sanojen välistä, saadaksensa samalle riville
viimeisen kirjaimen tahi tavuun rivin viimeisestä
sanasta. Että jakaa suuditsemisen tasaiseksi sillä
alalla kuin rivissä tyhjä ala sen vaatii, on en
simmäinen ja pääasiallisin ehto kunnollisessa
la-delmassa. Mutta voidakseen tämän tehdä,
turhaan aikaa hävittämättä, tulee olla hyvä varasto
ruovia sekä hienoja oliukkeita, aineita, joista
monessa kirjapainossa on kova puute, riippuen osaksi
latojain huolimattomuudesta niiden käyttämisessä,
niitä kun usein, niin tärkeitä materiaalipaloja kuin
ovatkin, taivutellaan ja katkotaan, osaksi taas
herrojen kirjapaino-omistajain säästäväisyyshalusta,
kun eivät hanki tarpeellista määrää näitä tosin ei
helppoja aineksia.
Kun nyt on rivi täytettävä sulakkeilla, on.
kuten sanottu, välttämätöntä jakaa täyttäminen
siten, että jokaisen sanan väliin rivissä tulee
lisättyä yhtä paljon; jos rivi on niin vähän vailla,
ettei jokaisen sanan väliin mahdu oliuke, niin on
lisäys tapahtuva ensiksi välimerkkien jälestä ja
sen jälestä pisimpien sanojen väliin. Jos taas
täytyy vähentää, saadakseen rivin viimeiseen sanaan
tahi sanan taivutuksessa sopimaan yhden tahi
useamman kirjaimen, niin on luonnollisesti yhtä
välttämätöntä, että tehdä jokaisen sanan väli niin
paljon kuin mahdollista yhtä suureksi, niin kuin
tapahtui lisättäissäkin. Mutta jos taas ei ole
tarpeellista vähentää jokaisen sanan välistä,
saadakseen riviin mahtumaan, mitä tarpeelliseksi näkee,
niin on vähentäminen tehtävä ensiksi rivissä
löytyvien lyhyempien sanojen välistä, kuten esim
ja, ne, he, te, se, jos j. n ,e. (ruotsinkielessä on
etupäässä vähennettävä prepositsioonien välistä esim.
i, o, af j. n. e ja sen jälestä lyliempien sanojen)
tahi vielä parempi lyhennyksien välistä, esim.
j. n e., y. m. m., n. k. j. n e., missä nim. sellaisia
esiin tulee, sekä sen jälestä pilkun jälestä; mutta
ei minkäänlaisten suurimpain välimerkkien jälestä,
jotka ovat oliukkeilla eroitetut sanasta, eikä
myöskään pisteen jälestä. Aivan välttämätöntä on, että
välit lyhyempien sanojen (etenkin ruotsin
prepositsioonien) molemmin puolin tulevat aivan yhtä
suuriksi.
Se aivan väärä vanha tapa on meillä päässyt
käytäntöön, että nimittäin lisäys sanojen väliin
vaillinaisessa rivissä pitää tapahtua vasemmalta
oikealle ja vähentäminen taas oikealta vasemmalle.
Tästä hylättävästä suuditsemistavasta on se
seuraus, että jos esim. joka toisessa tahi joka
kolmannessa rivissä täytyy vähentäminen tapahtua
3 à 4 sanan välissä ja taas lisäys 3 à 4 sanan
välissä näissä välillä olevissa riveissä, niin näyttää
sellaisessa sivussa tahi palstassa ladelnaa suuria
väliä vasemmalta puolelta, mutta ainoastaan pieniä
oikealta. Tämä »satuttaa silmää" jo typografiaa
tuntemattomassakin lukijakunnassa. Se tulee vielä
paljon enemmän silmään pistäväksi sellaisissa
töissä, jotka ovat tulleet ladottua huolimattomilta
latojilta, jotka ovat ottaneet prinsiipikseen, etteivät
ensinkään tahi ainoastaan hätätilassa käyttävät
ohukkeita, vasn ainoastaan ruovia sulukkeita, esim.
puoliskoja, niin hyvin riviä täyttäissään kuin vä
hentäessäänkin.
Kaikki rivit latomahaassa on suudittava niin
kovasti, jotta ne pysyvät suorana itsestään
toisistaan eroitettuna, mutta ei sentään niin kovin, että
jotakin kirjainta täytyisi tunkemalla tunkea riviin.
Ettei turhaan tulisi rikkoneeksi noita heikkoja
ohukkeita, on viimeinen kirjain rivistä otettava
ylös, ennenkuin viimeisen ohukkeen on pannut
väliin, ja sitte vasta asettaa tämän kirjaimen takaisin
riviin. Vaillinaisia rivejä, joissa käytetään
kva-draatteja tahi muita suurempia sulukkeita, ei saa
suudita niin kovin kuin toisia, koska nämä
omaavat enemmän kestävyyttä, s. t. s. eivät enään
kehyksiä suudittaissa voi painua niin paljon kokoon
kuin toiset.
Ladottaessa, etenkin leveämpää ladelmaa,
tahtovat kirjasimet kallistua vinoon latomahaassa,
jonka vuoksi on tarpeellista, että suudittaessa
vasemman käden peukalolla tasottaa rivin, muussa
tapauksessa ei voi osaksi riviä tasaiseksi suudita
ja osaksi voi tapahtua niin, että koko kirjaimisto
pilaantuu ensimmäisen korrehtuurin vedossa. Tämä
vika on tavallisesti myöskin syynä siihen, että
rivit suudittaessa usein rikkoontuvat.
Frans Theodor Lindell.
Lördagen den 30 maj erhöllo vi den sorgliga
underrättelsen att boktryckcrifaktorn Frans
Theodor Lindell efter några dagars sjukdom aflidit i en
ålder af 40 år 10 månader.
Den hädangångne började sin bana å
Hufvudstadsbladet^ tryckeri (mag. A. Schaumans) 1869
och förklarades för konstförvandt 1874, samma år
reste ban till Stockholm för att förkofra sina
kunskaper i yrket. Den aflidne räknades till en bland
våra skickligare accidenssättare. 1876 erhöll lian
den plats han nu i 20 år med nit ocli energi skött.
Som ett tacksamhetsbevis för visad flit erhöll den
aflidne sträfsamme mannen bl. a ett guldur af
mag. Schauman, strax efter sin hemkomst från
Stockholm.
I föreningslifvet har ban på sin tid tagit en
värksam del och var då en bland våra ifrigaste
medlemmar. 1893 valdes lian till föreningens
vice-ordförande, på hvilken post han stod endast ett år.
Lifligt intresserad för föreningens
musikförening, deltog han en längre tid i dess värksamhet
och kunde under hans tid ej hällor en ifrigare
musikant finnas, man kan nästan säga, att det
var han, som liufvudsaksakligast sporrade
intresset bland musikföreningens medlemmar. Han
fungerade 1892 som musikföreningens ordförande,
hvilken post han skötte med aldrig slappande
intresse, ty under hans tid var musikkåren i ett
mönstergilt skick.
En anspråkslös, oförarglig, godhjärtad ooli
sympatisk person, skall vännen Lindell hos alla
sina kamrater, arbetare och vänner länge lefva i
I ett kärt minne.
Notiser. - Uutisia.
— Gutenbergia kannattamiseksi on
Jyväskylän kirjanpainajain keskuudessa kerätty 20
mk, johon summaan 011 eräs sikäläinen faktori
yksistään lahjottanut 10 mk.
Samoin on Porvoosta saapunut 7 uutta tilausta
entisten 8 lisäksi lehden kuolemisen estämiseksi.
— Hvad god organisering kan förmå. Soin
exempel på huru långt vi stå efter svenskarne i
organiseringsarbetet, intaga vi följande böneskrift
frän en sträjkbrytare jämte förbundets åtgärd.
Skrifvelsen, som ingår i S. T. T . är af följande
lydelse:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
