Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 14
lemman yhtä pätevän syyn pakottamia, koska olen
näliuyt useita iloisen vapauden nauttijoita
(maan-tieritareita) joukossa Syyspuoleen tulevat
kylmemmät ilmat, jolloin kaikki muutkin kesää
maaseudulla viettäneet saapuvat, toimiinsa. Tämä
syyskylmä kai on ajanut »ritarimmekin" hakemaan
pääkaupngista lauhkeampaa säätä ja ehkäpä
työtäkin. Mutta paljon pahennusta näistä
»maantie-ritarien" tänne tulvaamisesta on, sen jokainen
hyvin tietää. Siihen ei tarvitse kaukaa hakoa
esimerkkiä. Jos katsomme yksinomaan siihen,
millä tavoin ja missä tilassa he tulevat tavallisesti
täkäläisiin työpaikkoihin, niin siinä on jo kylliksi
Kuinka useasti näillä parilla viime kuluneella
viikollakin on saatu nähdä jokin juopunut tulevan
painoon pitämään raakalai s elämää ja häiritsemään
työssä olevia henkilöitä. Eikä siinä vielä kylliksi,
että he yksinomaan tyytyisivät häiriöntekoon
suurella äänellään, mutta heidän täätyy saada
välttä-mätt ornäs ti haukkua suun täydeltä viattomia
henkilöitä. Ja onpa joukossa niinkin rohkeita, jotka
rohkenevat poislähtiessään kaapata kasan paperia
kainaloonsa — kai evääkseen. Ainakin sellainen
tapaus tapahtui tässä muutamalla viikolla eräässä
täkäläisessä painossa ja olisi tapahtunut ehkä
vielä useamminkin, mutta saatiin hän siitä
estetyksi.
Sopii toivoa ja ikävällä odottaa silä aikaa,
jolloin maamme kirjapainoaminatti pääsisi vapaaksi
mokomista retkaleista, joista ei ole muuta kuin
suurta haittaa ja pahennusta koko
ammattikunnalle.
Yksi noita haitallisia ja epämukavia
ammattimme pahennuksia on se, et,t,ä oppilas, päästyään
viisivuotisen »urakkansa" päähän, sanotaan ylös
ja otetaan uusi sijaan. Maaseudulla harjoitetaan
tätä »sporttia" useissa paikoin — ainakin Oulu
saa tässä kohden vetää maailman rekordin.
Oulussa on tämä tapa niin yleinen, että se kuuluu
kerrassaan »työjärjestykseen". Oppilas oppiin
tullessaan — etenkin Kaiun kirjapainossa — saa
varmuudella neljän viiden vuoden kuluttua odottaa,
että hänellä on edessään maantie ilman mitään
luonnollista syytä.
Ketä kiitefäisiinkiiän tästä jalosta työstä ja
kenelle antaisinkaan kultasankaiset »rillit" nonäPe?
— vähimmässä laskussa asianomainen no
ansaitsisi Kenellekkös muulle kuin kauniin tavan
alkuunpanijalle. Hänelle ne antaisin hyvin
liikutetulla mielellä — koko sieluni itkisi yhdessä
hänen (lahjan saajan) kanssa. Mutta miksi
itkisimme, koska ilonpäivä olisi’.’ Siksi itkisin minä, koska
en voisi nauraa. Mutta sitä en tiedä, miksi hän
itkisi. — Minä poikkesin innostuksissani
aineestani: palaanpa jälleen siihen ja osotan, kuka on
puheenaolevan tavan alkaja.
Noin 7 tai 8 vuotta sitten pani Oulun uuden
kirjapainon painaja, faktori Paavo W. Malmberg
ensimäisen oppilaansa, joka oli päässyt taituriksi,
menemään avaraan maailmaan ja siitä aikain on
hra M. jatkanut samaa tapaansa vielä viime
vuoteen asti ja hyvällä menestyksellä.
Mainittava seikka on se, ettei paikkakunnan
muissa painoissa edesmenneinä aikoina ole
käytetty hra M:n esimerkkiä Mutta jopa vähitellen
alkaa kuulua ssmallaista muistakin Niinpä Outb.
viime numerossa olevasta Oulun kirjeestä näkyy,
että Bergdahlin kirjapainon faktori .4. A. Willberg
on ruvennut seuraamaan samaa pahaa tapaa.
Tästä ei minulla, ainakaan tällä erää. ole
muuta sanottavaa kuin toivomus vastaisen varalle,
joka on tällainen: Hra Willliergin, itse aikoinaan
latojana olleena, toivoisin ajattelevan hiukan
tarkemmin asiaa, ennenkuin lähtee ymmärtämätöntä
leikkiä takaa ajamaan. Pitäisi latojat työssä niin
kauvan kuin haluavat olla, eikä heitä ajaisi
maailman markkinoille silloin kuin ei mitään pätevää
syytä heitä vastaan ole olemassa.
Siinä se.
Aina tavan takaa olen huomannut
sanomalehdissä uutisia, että seppien-, suutarien- tai
ulkotyö-väenyhdistys on suvainnut nähdä hyväksi antaa
luvan Kirjaltajaliitolle tulla edustetuksi Suomen
työväenvaltuuskunilassa. Hyvin suopea on tämä
arnionosotus ollutkin: kaikkialta on puhdasta toi
vomusta näkynyt. Ei vastustuksen kilahdusta ole
tullut kysymykseenkään, ainakaan täällä
Helsingissä. Mutta maaseudulla, jossa — kuten tunnettu
— asia tulee myöskin kysymyksen alaiseksi,
taitaa kilahtaa ja ottaa vastaan pinnistämistä.
Ainakin pienen merikaupunkimme Rauman
työväenyhdistys on asettautunut vastustavalle
kannalle kysymyksen ratkaisussa. Lausunnossaan
työväen valtuuskunnalle tästä asiasta mainitsee
Rauman työväen yhd. m. m. syitä syviä, että
sanottu liitto käsittää ainoastaan yhden ammatin
ja että kirjaltajat eivät lue itseään tavalliseksi
ata matti k un n aksi.
Onhan niitä puollustuksia jos jonkinmoisia,
joilla voidaan asia syrjäyttää. En ainakaan luule
kysymyksen ratkaisulle tästä Rauman työväen
yhdistyksen menettelystä olevan mitään haittaa,
etenkin kun vai aavistaa, että moista typerää
päätöstä kokoon laatimassa on ollut kasa asiaa
käsittämättömiä henkilöitä. Ei ainakaan luulisi
selväjärkisten ja työväenaMaa ajavain kunnollisten
työmiesten tekevän päätöstä sellaista, kuin
Rauman työväenyhdistys on tässä asiassa tehnyt
Lausuntonsa lopussa antaa Rauman työväen
yhd. neuvon, miten kirjaltajat mahdollisesti
voisivat tulla edustetuiksi työväen valtuuskunnassa
ja saisivatpa vielä samat etuudet kuin muutkin
maamme työväenykdistykset Ja tämä neuvo on:
yhtyä työväen yhdistykseen.
Kumina kyllä, että sitten saataisiin sama etuus,
mikä muilla yhdistyksillä jo on. Kiitoksia, hyvät
raumalaiset, neuvosta! Tämä neuvonne, arvoisat
herrat, oi käy päinsä, syystä siitä, että
kirjaltajilla tulee kohdakkoin qlemaan liitto, joka
käsittää koko maan kirjaltajat, ja niin muodoin ei voi
tätä, liittoa yhdistää enempää Rauman kuin
Helsinginkään työväen yhdistyksiin. Sitä pai tse on
Helsingin kirjaltajat olleet järjestettyinä
työväen-riennoissa jo kauan ennen kuin Raumalla näistä
asioista mitään tiedettiinkään, jonka vuoksi ei
sopisi Rauman työväenyhdistyksen vaatia
kirjaltajia yhtymään itseensä.
Sanojen taittamisesta.
Paljon on puhuttu senojen oikeasta
jakamisesta kuten muistakin latouksessa löytyvistä epä
kohdista, mutta — kumma kyllä — ei vieläkään
tahdota kaikin paikoin noudattaa (des tärkeimpiä
siinä suhteessa löytyviä sääntöjä Puhumattakaan
sanomalehdissä löytyvistä epämukavista sanojen
taittamisista, joka ei ole mitään harvinaista, sill?
onpa se melkein yleistä ainakin pääkaupungin
päivälehdissä: mutta paljonhan tässäkin voisi
hyvällä tahdolla aikaansaada parannusta. Esim.
taitteet semmoiset, kuin o-mt, asia. oli-si y. m. voisi
kyllä välttää, kun vaan hyvää tahtoa olisi. Vaan
ehkäpä tämmöisten tekijät seuraavat sitä vanhaa
lausetta: »kyllä so sanomalehteen kelpaa".
Mutta kun tämmöiset pahat, taitteeteivät esiinny
ainoastaan sanomalehdissä, niitä löytyy
hienoimmissa ja kauniiksi kehutuissa kirjatöissäkin, kuten
esim., nykyään vihkoissa ilmaantuvassa teoksessa:
»Suomen sotuja Suonien sotijaat", joka painetaan
Helsingin parhaimmaksi tunnetussa Weilin ifc
Göösin kirjapainossa. Katsellessa tätä ljjuufen
tosiaankin siistiä teosta, pistää pahoin silmään
siinä löyLyvät, rumat ja säännöttömät sanojen
jakamiset, kuin esim.: „lauka-ulcset", »aino astaan",
pime ällä" (miksei yhtä hyvin Jan-kaulimet",
,,ainoastaan" tai „ainoas-taan") y. m . joita en tässä
rupea luettelemaan. Latouksessa, joka on suurta
oktaavokokoa, ei koskaan voi tulla niin tiukkaa
paikkaa, jotta el voisi välttää tuommoisia
»mukavuuksia". Pitäisihäu jokaisen latojan tietämän
sen säännön, että sanoja ei saa jakaa avoimesta
tavuusta, s. o. kahta ääntiötä eirottaa toisistaan
muissa kuin yhdyssanoissa.
Mielestämme kuuluisi sn faktorien työalaan
valvoa, ettei tämmöisiä »pukkeja" tehtäisi
varsinkaan kirjatöissä, jospa löytyisikin joitakin
huolimattomia latojia, jotka laskulla latoessann tahtovat
täten jouduttaa vaan ansiotaan, mutta eivät välitä
työn kelvollisuudesta. Tällä tavoin useinkin
pilataan koko hyvä työ ja sen takia tämmöisiä
virheitä olisi vältettävä.
Vesa.
Magister August Schauman.
Landets grafiska yrke drabbas af ett hårdt
slag, ty fredagen den 28 augusti når oss
dödsbudet, att en af de gamla och mäst bepröfvade
stöden fallit undan. Fredagen den 28 augusti kl. 8
f. m atled nämligen boktryckeri ägaren, fil. mag
Josef August Schauman.
J. A. Schauman föddes i H:fors den 7 juli
1826, blef studeut 1842, fil. mag. 1850, besökte
Danmark vintern 1851 -52, öfvertog Morgonbladets
redigering frän 1853 års början och fortsatte
därmed intill den 2 april 1855. Följde så en två årig
utländsk resa, under hvilken S. besökte Sverige,
Paris, Schweitz, Wien och Tyskland.
Hemkommen grundade ban tidningen »Papperslyktan" och
redigerade densamma under åren 1859 — 60. Då
’A. Topelius med sistnämda års utgång afgick från
Helsingfors Tidningars redaktion, stälde S. sig i
spotsen för dessa tidningar och skötte
redigeringen intill 1863 års utgång Från dec. 1864
upp-stiilde han tidningen »Hufvudstadsbladet", hvars
tryckning värkstäldes å Th Se^erholms tryckeri
intill utgången af år 1868. Samma år inköpte S.
af koinrr|erseråi|et F. W. FreDckell P. Widerholms
arfv. tryckeri, Ii vilket han satte i gång från 1869
års början i Pihltlygtska gården vid
Regeringsgatan. Hit flyttades äfven Hufvudstadsbladet, som
därjämte började utkomma om söndagsmorgnarne
i stället för om måndagsmorgnarne. Den l juni
1870 flyttades officinen som bedrefs under firma
»Hufvudstadsbladqts tryckeri", till gården n:q 14
vid Fabiansgatan. På hösten 1874 inköpte S.
gården n:o 6 vid förenämda gata, dit tryckeriet sedan
flyttades och hvarest det alt vidare befinner sig.
Den 1 okt 1885 öfvergick förlagsrätten till
Hufvudstadsbladet genom köp i mag. A. R. Frenckells
ägo. Bladets tryckning ötVerfördes från 1889 års
ingång till det at Frenckell grundlagda -Nya
Huf-yudstadsbladets tryckeri". Med sistnämda urs in:
gång öfvertog ett bolag Schamnanska officinen,
uti hvilket bolag ntag. S blef hiifvudintressevit,
Tryckerirörelsen bedrifves från denna tid under
firma: Helsingfors Centraltryokeri.
Mag. S. var till sin karaktär sträng och
rättvis, hvarför äldre kolleger kunna berätta många
anekdoter från hans ungdom, men under de tre
senaste decennierna har ban varit känd som en
human och för arbetarens väl ädeltsinnad
principal och vann därför, förutom siria egna arbetares,
hela Helsingfors typografkårs högaktning och
erkänsla. Det är därför detta dödsbud emottages
med saknad af oss arbetare, ty hvem glömmer
bort de stunder då mag. S. satt midt ibland sitt
»svarta garde" på deras nöje, och alla de värk
han försträckt vårt bibliotek med, m. fi.
välgärningar att förtiga.
Magister Schauman sörjes närmast af maka
född Kuhlman, samt två söner ooh tre döttrar.
Frid och välsignelse med den aflidnes stoft!
Magister J. A. Schaumans jordfästning
försiggick måndagen den 31 augusti kl. 3 e. m.
Sorgetåget afgick från Norra hamnen till gamla
begrafningsplatsen och förmärktes i det långa tåget bl.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
