Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GIIT E N B E R G
Utgifven af Typografernes förening i Helsingfors « Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama
Helsingissä, Pilivilleliden kirjapainossa, 18flß
IV årg.
N:o 17 +1896
IV vuosik.
Prenumerationspris: — Tilaushinta:
Helt år........(
Koko vuosikerta
■I
4 m.
Postportot tillkommer — Postimaksut
tulevat lisäksi
Redaktion: — Toimitus:
F. F. W. Ahlroos — K. Hoimela
(Ansvarig Vastaava)
Annonspris: — Ilmoitushinta:
Per petitrad......\ ^
Petiiti-riviltä......I
P-
September
15
Syyskuu
Finska Typografförbundet.
Fredrikshamns typografer torde, enligt korr,
vara under organisering, som klubb Vi vilja
upplysa våra ärade kolleger att klubb ej behöfver,
om den så vill, antaga skilda stadgar utan arbeta
i enlighet med förbundets, däremot böra
ordningsreglerna sändas till interimsbestx relsens
granskning. Hjärtlig lyckönskan!
Efterfrågan på Förbundets stadgar har varit
stor.
Tntcrimshcstyrelsen i förbundet utgöres af hrr
F. Ahlroos, A. Bernström. E Hollander, K
Johansson, K. Mattsson, F. Saastamoinen och K
Skogster samt suppleanter hr E, It Berg och H.
Niemi. Konstituerande möte hålles om ett par
dagar.
Omat käytävät ovat ensiksi
lakaistavat.
Nykyajan tärkein tunnussana „eteenpäin" olisi
välttämättä painettava jokikisen meikäläisen
mieleensä Painaa oikein vahvasti, otaksumalla, että
jotain ehkä tärkeääkin tehtävää löytyy yksimomaan
oman ammatimmekin alalla, joka suuresti kaipaa
parannusta ja korjausta. Ja kuinka paljon eikö
näitä tehtäviä sitten lövdy ’ Kaikkialla niitä
löytyy ; yhdessä yhtä, toisessa toista. Eikä mitään
tässä maailmassa ole koskaan niin valmista, johon
ei kohdistuisi eli keksittäisi jotain uutta,
käytännöllistä ja parempaa keinoa elämän
yhteistoiminnassa. Yhtä paljon kuin uutuuksia löytyykin, niin
yhtä paljon vetää kuin sähkön voimalla
vaistomainen kutsumuksen kilisevä kello meitä kaikkia
seuraamaan aikamme pyrinnöissä ja tehtävissä
Ja missä hitaita ja leväperäisiä on oltu, siellä ei
ole noudatettu tätä nykyajan vaatimaa sanaa eikä
seurattu sen vetovoimaa. Sen sijaan vjtan vedetty
rauliassa välinpitämättömyyden ja toimettomuuden
sikøätä uflta. Mutta ei sentään kaikki ole yhtä
välinpitämättömät uusille pyrinnöille: paljon
löytyy sellaisiakin, jotka tahtoisivat noudattaa
kutsumuksen käskevää ääntä, mutta harvalukuisina
eivät mitenkään voi sitä saavuttaa, vaikka kyllä
hyvää tahtoa ja tarmokasta intoa olisikin, kun
suurempi osa ovat leväperäisiä ja huolimattomia
kaikkeen yhteistoimintaan. Luonnollinen seuraus tästä
on, että innostuneenkin mieli lopulta tykkänään
kuoleutuu ja kylmenee ja hänen aatteensa jäävät
niinmuodoin usein toteutumatta elämän
monimutkaisissa oloissa
Jos katsomme yksinomaa kirjanp. yhdistysten
toimintaan maaseutukaupungeissa, niin
huomaam-mepa niissä kohtia, joista olisi p.uhamista
paljou-kin; mutta jättäkäämme ne vastaisuuteen ja
käykäämme esittämään aijottua ainettamme.
Meidän maassamme on vielä useita
kaupunkeja, isojakin, joissa ei ole olemassa meikäläisillä
ammattimiehillä omaa. varsinaista yhdistystä,
mihin voisivat kokoontua yhteiseen illanviettoon,
harkitsemaan, ja päättämään ammattimme
kehityskysymyksistä y. m. s. Tällaiset yhdistykset ovat aina
olleet ja tulevat yhä edelleenkin olemaan
työväenliikkeen lempilapsia. Sen vuoksi olisi varsin
tärkeää, että niin kehittynyt ammattikunta, kuin kir-
janpainajain, koettaisi joka kaupungissa tällaisia
saada toimeen, jotta ei tarvitsi loma-aikoja viettää
muussa, ehkä useinkin hyvinkin turhassa
toiminnassa. Täällä seurusteltaissa tultaisiin parhaiten
huomaamaan oman ammatin puutteet ja
vajavaisuudet kuin myöskin herättäisiin yksimielisesti
käytännöllisiin apukeinoihin näiden poistamiseksi.
Jos katselemme tai haemme syytä, mikä estää
maaseutukaupunkiemme ammattiveljiä
perustamasta omia ammattiyhdistyksiä, niin huomaamme
sen aivan mitättömäksi. Suurin este, minkä
tavallisesti muka sanotaan estävän yhdistyksen
perustamishanketta, on aivan mitätön syrjäyttämään
näin tärkeää asiaa Sanotaan näet, että liian vähän
olisi jäseniä, jotka yhdistykseen liittyisivät. Tämä
on kyllä totta. Mutta nämä syyt eivät saa aatetta
silti kuolettaa. Jos tätä varsin lievää estettä
pidetään keppihevosena, niin on se kerrassaan väärä
katsantokanta, joka ei ollenkaan soveltuisi tulla
kysymykseenkään tällaisessa tapauksessa. Yhtä
hyvin voi yhdistys vaikuttaa alallaan vähilläkin
voimilla, kuin jos siinä olisi paljon. Eihän sitä
paitsi jäsenien vähyys olisi yhdistyksen eikä sen
perustajien asia, silloin kun ei niitä paikkakunnalla
olisi enempää olemassakaan.
Olkoon vielä asian puollustukseksi sanottu,
että useassa maaseutukaupungissa kirjanpainajat
kuuluvat raittius- ja työväenyhdistyksiin ja ovat
näissä usein johtavinakin henkilöinä. Minkä vuoksi
ho eivät voisi yhtä hyvin liittyä yhteen
lakase-maan ensiksi omat käytävänsä puhtaiksi ja sitte
vasta antautuisivat toisten asiain parantajiksi.
Luulemme, että meidän omissa oloissamme olisi
heillä tarpeeksi tehtävää. Lieneeköhän
asianomaiset tarpeeksi ajatelleet tätä kohtaa.
On jo väitetty toisin paikoin maaseudulla, että
tulevan liittomme jäsenmaksut olisivat liiaksi
korkeat, jotka estävät pienipalkkaisemmat
ammattilaiset liittymästä siihen. Niin, siinä sitä nyt
ollaan. Heti katsotaan menoja paljoksi, jos pitäisi
uhrata oman ammattikunnan eteen joku markka
kuukaudesta, vaikka siitä on kieltämättä
suoranaista hyötyä jokaiselle. Liiton perustajat ovat
täytyneet turvautua tähän korkeaan jäsenmaksun
määräämiseen, kun kokemus on näyttänyt, että
jäseniä siihen ei ole ensi alussa odotettavissa
kuinkaan paljon. Mutta liittyköön koko ammattikunta
yksimielisesti siihen, niin heti ollaan tilaisuudessa
alentamaan maksutkin. Muistakoon jokainen oman
ammattikunnan edut ensiksi silmällä pitää ja sitte
vaata ryhtyä toison ammattikunnan etuja
valvomaan
Haka.
Ännu några ord i
„öfverbefolknings-frågan" .*)
Vi stå f. n. v. uti ott tidsskede då den jemna
utvecklingen uti särskilda yrken anses stå på den
punkt, att tillfälle lemnats för
kvinnoemancipationens förkämpar att fritt utöfva sin mission äfven
pä områdena för de grafiska- och dermed
beslägtade yrken. Att en sund och jemn utveckling
af yrket, äfven för oss typografer är det mest
*) Intoraudet iördröjilt.
önskliga, är ju sjolffallet, men huru komma till detta
sannt jemna utvecklingsskede der den af
kvinnorörelsens förkämpar predikade individuella
jemlik-heten man och kvinna emellan äfven uti
yrkesaf-seende skulle hvila på en horisontal basis ?
För att nu endast beröra förhållandena hos
oss inom vår trånga krets, skola vi först ställa
för oss en fråga: Äro våra faktorer verkligen
„emancipationens" män? — Nej, vi tro det icke.
Det ser dock på en del håll ut som om man
gerna följdo „Unionens" program, i det att man
utan hänsyn till kunskap och yrkesskicklighet
al-lönar den kvinnliga arbetaren fullt, lika med den
manliga, förmåner dessutom att förtiga. På andra
håll åter observeras tydligt att man nog
tillstöd-jer den kvinnliga arbetaren likställighet med den
manlige, men dock endast så långt som till den
klingande titulationon konstförvandt, detta åter igen
för ernående af billigare arbetskraft.
Vid tanken på den hos oss gängse frågan om
öfverbefolkningen uti vårt yrke, kunna vi ej
underlåta att samtidigt kasta en blick på förhållandena
uti maskinafdelningarna hos oss — uti sätterierna
har vådan länge varit stor — och
elevförhållandena der.
Man har som kändt ännu härstädes å de flesta
tryckerier för praxis, att anställa en elev (iläggare)
vid hvarje tryckpräss, men hvad blir följden af
detta gammaldags system? Jo, just den befarade
yrkesöfverbefolkningen, hvilken f. n. v. liggor som
ett hotande gap öfver oss, härvid må ännu
tillläggas att en af våra faktorer begynt „tillverka"
kvinnliga maskinmästare, neml. på en kort tid
tvenne st. och flera kunna väl väntas, kanske detta
äfven för ernående af billigare arbetskraft, (!?) Att
detta förfarande inverkar högst menligt på
yrkesutvecklingen är ett obestridligt faktum och, at,t
en förändring uti ofvan antydda förhållanden är en
nödvändighet borde lätt inses af hvar och en, så
vilja vi på grund deraf enligt förhållanden uti
utlandet föreslå anställandet af en eller högst två
elever uti maskinafdelningar med fem à sex tryck
-prässar, o. s. v. i proportion, resten hjelparbetaro
i stället tör nuvarande antal elevor, på detta sätt
kunde en lämplig modifiering uti våra gammaldags
förhållanden åstadkommas, — icke eljes.
Afsikten med ofvanstående har icke varit,, att
förmena våra kvinnliga kolleger till upptagandet af
kampen för tillvaron i bredd med oss, — tvärtom,
— utan endast, åstadkommandet af en utjämning at
de många inkonsekvenser, som i antydt afseende
ännu äro rådande
_?_
Hed anm. Egendomligt förefaller det oss,
att, icke Maskinmästarklubben tagit sig an denna
»lifsfråga", men det är väl så, att klubben
oaktadt sina af senaten stadfästade granna stadgar
numera finnes till blott tor minnet af några „glada
stunder" från fordom, ty enligt hvad det förljudes
har inget årsmöte ännu egt rum sedan i mars
1895, men kanske man — praktiskt nog — tänker
slå två flugor i en smäll — eller flera.
Muistakaa Vanhusrahastoa!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
