Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
G U T E X B E R G
N: o 3
Daniel /Medelplan v ♦>
Lausuttu Suomen kirjanpaiiujnin apnylidistyksen arpajaisiltamassa «/, 1807.
^li sur ked Suoiness’ aika —
Ei surkeampaa, ikänään —:
Se aik’ oli Idun-viiiuu:
Ken tuota ei fietäiskään?
Vihan enkeli viikatteellaan
(»li sortanut Suomenmaan,
Oli korjannut elon kaiken
Ja jfcttån.vt sängen vaan.
Talot fiiitsevat raunioina,
Ovat pellot pensouneet.
Sota parhaan kansan on syönyt
-Nuo ken luki kyyneleet?
Vaan säästökset salomailla
PolO-henkeäiui piilottaa:
Kuka tohtisi ilniisäll’ olla.
Kun HysäÄn halluss’ on maa!
I läniehen hämvinetsistöissä.
Perukoilla Pälkänehen,
M.vös piilevi pieni joukko.
Vihaa hirmua väistellen.
He sinne pirttinsä pienet
Ovat salvanehet salohon.
Joku tyyssijakseen valikoinut
On vuoren vinkalon.
Papit arvoisat pakosalla
Myös siell’ ovat tään pitäjän
Ja valppahin vaalivat mielin
Tuon katrahan kätkevvän.
Niiin haastavi kirklierru hurskas.
Hvvä Matti herra tuo,
Kuu tullut kappalaisens’
On Toti herran lno:
..Sa Poti. keinon miesi.
Mill keinon keksinet?
Tiimiin seurakuntamme kalliin
Miten torjua tarpehct?
Elo sillä on kurja vallan.
He tuiinuvi tuskassaan.
Ei leipää muuta sillä
Kuin pelkkä pettu vaan.
Mutt’ tuota, en muurin siirre,
Sillä Herra on voimakas.
Ken niokkivi kaarnehenpoiat.
On meillekin armelias.
Vaan siitä on mieleni musta.
Sitä syämmeni sairastaa.
Tää piskuinen kun lauma
Sanan nälkää nähdä saa.
Me kumpikin heikot, ollaan
Ja vaivumme voivuksiiu.
Ja ruokoina raukeamme,
Jos Luojan tahto on niin.
Sana Herran, tuo toki säilyy
Ja vankka on voimassaan;
Vaikk’ ihniisraukat sortuu.
Se soitu ei milloinkaan.
Mutt’ Raamatut raastetut ompi
-Nekin vainon liekki vei -;
Mist’ ottaa vett’ erämaassa!
Sir" ei ole täällä, ei.
Pakopirttien piiloksissa
Väki tää on varttunut.
Ja lapsien lauma laajaks’
On kasvanut, karttunut.
Kuni korven kuusi se kasvaa
Ja inetsiytyy mitiiniaks,
Jos ei sitä ohjata voida
Sanan selkeän taitavaks’.
Mutt’ mistäpä raukat saisi
Opin alkua hiukankaan:
Ei aa:ta, ei aapiskirjaa
Edes nähnehet konsanaan."
Jo herkesi arvon herra,
Matthias, hurskas mies.
Ja siihen Uoti oitis
•To vastauksen ties’:
..Mihin tähtäsit, arvon veikko,
Voin kyllin oivaltaa,
Sailas kaunihit muutkin tuovat
Sydämmellesi kunniaa.
Jo keinonkin ma keksin
Tuon puutiehen poistuiltaan:
Me Tauralaan taa järven
N.vt tähtään ajamaan.
Siell’ ompi mestari oiva -
Niin’ on Daniel Medelplan -
Hän tänne ou hiljan tullut
Ja kuulu on taidoltaan.
Tuo Turut. Viipuritkin
Jo viiletellyt on.
Uezeliuksen. Rangin
Myös saanut suosion.
Hän piirto-, painotöissä
Heili’ ollut on aikoinaan;
.Mi liekään syynä ollut,
Niin syöstiin toimestaan.
Siit* asti astuskellut
On maaliman rantaa mies;
Knink’ osannut ou tänne,
Sen Herra vksiu ties’."
..Oi Daniel, terve Sulle!
San Luoja tänne toi,
Nvt uuttamahan meitä.
Kuu itse emme voi.
Se nuori kansa kurja.
Mi täällä värjöttää,
Se kirjatornia kasvaa.
Ja pimeyteen jää.
Ei aapelusta kellään,
Ei kirjaa muutakaan,
Ja lukutaito varsin
Jää nuiinaisinuistoks’ vaan.
Ei toisin muualla myöskään:
Koko kansa kirjaton on,
Papit Ruotsiss’ on pakotiellä,
Ja lauma on paimeneton.
Taas raukeavan näyttää
(rezeliusten työ,
Ja Suomen kansan peittää
Pian pakanuuden yö.
Sa Viipurissa ennen
Bang piispa vainajan
Olit päänä kirjapainon:
Käy taaskin tuumahan!"
,,Jalot herrat, kunnia suuri
Tämä tehtävä mulle on:
Olen kurja synnin orja,
Mato maan vien arvoton.
Mikä riemu se ois toki mulle.
Jos voisin pestä pois
Tuoa tahratun syämmeni saastat,
Ja tuntoni tyyntyä vois!
Siis kansani kallihin vuoksi
Panen voimani parhaimman.
Täniii altistus kentiesi
Luo lohtua rintahan.
Kentiesipä Luojan luoksi
Se uhrina nousta voi,
Ja rintahan kurjan vielä
Sulo-kellot rauhan soi.
Kiisin paijailin kuinka nyt työni
Voin kallihin suorittaa,
Sen intoni uusi näyttää
Ja kuntoni vanha saa.
Jalot herrat, kiitos Teille,
Kun tehtävän moisen saan!
Ajan viert.vä kuuta kuusi
Taas tulkaa uudestaan."
Jopa istu vi mestari työssään.
Yöt päivät ahkeroi.
Ja puisten taulujen pintaa
Kuvin oudoin kirjavoi.
Niiu vannahan veitsi liikkuu.
Kuvat säll til Icen siikeuu,
Kuvapiirtoja, piirtoja vainen
Yhä piataans’ ottavi puu
Mies taitellen tarkkaan laskee
Joka valinihin taulusen,
Kuni aarre kallihin oisi
Tuo halpa puupalanen.
Kuvat oudot nuo mitä onkaan.
Jotka lautahan leikkasi mies?
Ne kirjaimiksi kuontuu.
Jos tarkata niitä ties’.
«
Jos arvasi tarkastustaan
Yhä vieläkin tyvstentää.
Ne järjestyy sanasarjoiks’
’Ja’ kirjaks’ selviää.
Mikä onkaan outo kirja.
Joka puuhun piirretty on?
Se on _Lasten tavara parhain".
Tuo aapinen verraton.
Se Suomen kansan on aarre.
Min antoi (fe/.elins:
Sen lautojen lappeoihin
Loi altis rakkaus.
Kuvalaudat leikkeleinänsä
Mies mustekin kirjavoi
•Ta painaltaa papereihin
-Niin kirjan knntohou loi.
Ilon kvvnele silmässänsä
Hän työtähän tarkastaa.
.lit myrskyämästä rinta
Jo tyyntynyt taukoaa.
,,Ihan ihme!1, huudahti herrat,
Ithalinus ja ("astrenius.
.,Tosi-taikuri oot. veli veikko
-Koko (riitcnberjjius!
Suu työtäsi Suomenmaassa
Sadat aastajat muistellaan.
Nimes kultakirjaimilla
Myös piirt.yvi historiaan.
Ei kallihiinpaa voi kirjaa
Meill’ ilmetä koskonkaan,
Kuin tää, miu leikkasi puuhun
Katuvainen Medelplan !"
/
Nliin haltioissaan haastoi
Esipappi Pälkänehen,
..Niin. niin!" niyöns" virkuveikko.
Sulavasti säistäen.
Talonpoiat tynnyrin ruista
Keräs’ kiitollisuudessaan;
Toki palkkio parhain ompi
Iki-kiitos syntymämaan.
Kunis säilvvi Suomen kansa
Valon tietä kulkiessaan,
Sinis säilvvi muistissansa
Jalo Daniel Medelplan.
A. V. Forsman
värka, alt för ofta blir förfeladt genom ett dåligt
föredöme i föreningens sällskapslif. hvilket
isynnerhet hos det uppväxande släktet lätt gifver
impulsen till någon motsatt riktning, än hvad
man af framåtsträfvande naturer eljes väntar sig.
Lättfattligt nog kan man för kåren i sin helhet
icke stipulera några vilkor för reformation i de
afsenden, som här tagits till tals, men pä den
naturliga grund, att vår organisation äfven hör ha
en uppfostrande och för medlemmarna förädlande
betydelse, kan man af föreningens medlemmar
och i synnerhet af de ledande personerna fordra,
att de skola ställa de humanitära sträfvandena
lika högt som de materiella.
Vi hafva dagligen haft bevis på, att vår
förening, hvilken borde vara härden för våra ädlaste
motiv, blifvit någonting alldeles motsatt, och
det torde ej vara tör mycket sagdt, om man,
utan att framdraga episoder, vågar påstå, att
restaurationsmisshruket inom föreningslokalen
varit en värksam häfstång till att motarbeta den
allvarliga delen af våra sträfvanden. Måhända
har denna skefhet uti föreningslifvet afskräkt
mången vorden nyttig medlem ifrån att göra ett
värksanit inlägg uti våra gemensamma
sträfvanden. Det är dock att hoppas att
organisationsarbetet, sådant det nu förestår, skall gifva
föreningen mera tid till att befrämja me<fTemmarnas
intellektuella behof, i all synnerhet dä yngre ele-
ver numera också äga rätt till inträde i
föreningen. Man har kanske delvis redan tagit första
steget till reformation i antydt afseende genom
att ifrån föreningslokalen slopa restaurationen,
hvilken, såsom den på senare tid gestaltat sig
i en oproportionerlig utsträckning, varit en
nagel i ögat för hvarje rättänkande medlem inom
föreningen, och detta till följd af att en del
medlemmar i hög grad missbrukat densamma, som
haft till följd att mindre god ordning varit, rådande.
Afsikten med det sagda har icke varit att
på ringaste vis kasta någon skugga öfver
föreningens ledande män, hvilka under många år
utöfvat en dryg och otacksam värksamhet, utan
blott och bart att påvisa nödvändigheten af en
mera rationelt värkande metod för föreningen
att uppträda i bildningens och framåtsträfvandets
tjänst. —n.
Ylöskantomiehet huom.!
Helsingin Kirjaltajayh. rahastonhoitoja
tavataan yhd. huoneustossa joka kuun 2 ja 17 p. sekä
joka tiistai klo 8—10 i. p,
Huom.! Mitään rahain ylöskantoa ei
kirjapainossa toimiteta.
Alfred Stampell.
Rahastonhoitaja,
Suomen Kirjaltajain Matka-apurahaston
Hallituksen Vuosikertomus 1896.
Tämä rahaston toinenkin vaikutusvuosi on
ollut jonkunlaista odotusta ja toimintaväliaikaista,
sillä ylipäänsä kaikki rahaston jäsenet ja koko
kirjaltajakunta ovat tietäneet rahaston yhtyvän
Suomen Kirjaltajaliittoon, tätä todistaa parhaiten
osastoilta saapuneet yksimieliset pöytäkirjat
Liittoon yhtymisestä. Tämä seikka on myöskin
vaikuttanut hallitukseenkin, jolla kyllä olisi ollut
monta tärkeätä tehtävää rahaston suhteen,
mainittakoon esim. hakea laillista vahvistusta
säännöille, matka-avun korottaminen, sääntöjen
tarkistus y. m.
Rahaston näinkin ollen on siitä ollut
matkustaville jäsenille suurta höytyä, sillä noin 80:ssä
\ erässä 011 maksettu lähemmäs 400 markkaa
matka-apua vuoden kuluessa.
Rahasto käsitti IS osastoa: Helsinki 157 jäsentä,
joista vuoden kuluessa erkani 59 (kaksi kuoli) ja
yhtyi 29, siis jäi jälelle 127: Turku 58; Wiipuri 35:
Kuopio 34; Waasa 31: Tampere 22; Pori 22;
Porvoo 19; Oulu 12; Hamina 11; Jyväskylä 8;
Joensuu 5 ja Hanko 4 jäsentä, siis yhteensä yli 400
jäsentä. Vuoden kuluessa on vielä liittynyt
Lap-’ peenranta myöskin osastoksi sekä Oulu ja
Joensuu erkaantuneet.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
