Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4.
GUTENBERG
31
Upplösning al arbetsförhållandet.
§ 24. Arbetsförhållandet upplöses, om ej några
andra förbindelser eller öfverenskommelser
förefinnas, etter 14 dagar, efter det uppsägning å
endera sidan skett.
Inom den första arbetsveckan kan
förhållandet omedelbart upplösas.
Uppsägning kan endast ske på
lönbetalningsdagarna.
Arbetare, som äro anställda endast till hjälp
vid brådskande arbeten, kunna städs förafskedas
eller lämna sitt arbete.
g 25. Före utgången af den öfverenskomna
tiden kunna arbetare förafskedas:
1. Då brott mot allmänna lagar och
författningar göras.
2. Vid upprepade öfverträdelser af i denna
arbetsordning förefintliga förordningar och
instruktioner.
§ 26. Det tillhör sätterifaktorn i sätteriet,
öf-vertryckaren i maskinsalen och verkmästaren å
bokbinderiet att efterse att dessa ordningsregler
efterföljes.
Slutbestämning.
Innan några ändringar i denna arbetsordning
företagas, lämnas de mångåriga arbetarne
tillfälle att därom yttra sig. De nya bestämningarna
träda i kraft 14 dagar efter delgifvandet.
Borgå, den 1 Juli 1891.
Werner Söderström.
Ofvanstående arbetsordning kan väl anses som
en af de lysande erfarenheter den nye tekniske
ledaren inhämtat från utlandet. Det är
beklagligt, att hr Söderström som hittills ansetts vara
en upplysningens och framåtskridandets man
gifvit sitt godkännande åt desamma. Ty enhvar
som genomläser dem, kan omöjligen om
Borgå-typograferna tro annat än att de äro de
ursprungligaste människor som finnas. För vår del
uppmana vi Borgå typografförening att taga dessa
reglor under närmare granskning, kanske skulle
det värka mycket godt,
„Med elden bör varsamt handskas" lyder det
i § 18. Denna regel kan tillämpas äfven på mycket
annat och vore kanske för firman nödvändigt att
beakta vid tillämpandet af nya ordningsregler för
personalen.
Antaakseen mainitulle kilpailulle suurempaa
merkitystä on komitea yhtynyt etevimpien
ammattimiesten ja asiantuntijoiden kanssa kirjapainon
alalla, niinkuin Ruotsin, Norjan, ja Saksan ja
tulee niinmuodoin näytteet asetetuiksi tarkastuksen
ja kaikin puolisen arvostelun alaisiksi,
palkinto-tuomareiksi katsotuilta henkilöiltä.
Palkinnot, jotka komitea on päättänyt jakaa,
ovat seuraavat:
Kutsumus kilpailuun!
Helsingin kirjaltajain yhdistyksen valitsema
komitea, jolla on toimena järjestää kilpailu
tila-päislatomisessa, saa täten kutsua yhdistyksen
jäsenet pääkaupungin kirja- ja aksidenssipainoissa
ottamaan osaa mainitussa kilpailussa.
Kilpailun esine tulee olemaan Liikekortti eräälle
suuremmalle liikenimelle Helsingissä (C. Göhlen
liike). Komitea on asettanut seuraavat
kilpailuehdot.
l:ksi). Oikeus osanottoon on kaikilla
Helsingin kirjaltajain yhdistykseen kuuluvilla jäsenillä.
2:ksi). Liikekortin suuruus on 11 x 16
centi-metriä.
3:ksi). Painatuksessa saa käyttää korkeintaan
viisi eri väriä.
4:ksi). Käsikirjoituksessa on seuraava sisältö:
C. Göhle, Helsingfors, Norra Esplanadgatan 37.
Berlin, Luisen-TJfer 40. Lamp-, Galanteri- och
Kortvaruaffàr. En gros och en detalj.
General-agentur för Konserv Kaffe, Frihavns
Kaffebraende-riet Kjöbenhavn, S. Bonnevie-Lorentzen. — Parahan
Salak Tee, Java Assam.
5:ksi). Poikkeusta käsikirjoituksen
sanamuodossa ei saa tehdä,
6:ksi). Näytteet, 25 kappaletta, pitää olla
si-säänjätetyt ennen lokakuun l:stä p:ää 1897
komitean puheenjohtajalle, hra V. Petterssonille.
7:ksi). Yhdellä niistä 25 kappaleesta pitää
takapuolella olla ainelauselma (motto) sekä seurata
suljettu kirje, varustettuna samalla
ainelausel-malla. sisältävä kilpailijan nimen ja osotteen.
8:ksi). Ensimmäisen palkinnon saanut kortti
tulee painettavaksi 1,000 kappaleessa siinä
painossa, josta näyte on.
l:nen palkinto ... 100 Sføf
2:nen „ ... 50 „
3:mas „ ... 30 „
4:jäs „ ... 20 „
Helsinki 14 p. heinäkuuta 1897.
Tilapäislatouksen kilpailukomitea.
Herroilta Wald. Zachrissonilta (Götepori), E.
01-denburgilta (Tukholma) ja H. Scheibleriltä
(Kristiania) on jo saapunut suotuisat vastaukset
kysymykseen, jos suostuisivat palkintotuomareiksi
kilpailussa.
Inbjudning till täfling!
Den af Typografernes Förening i Helsingfors
nedsatta komitén för anordnandet af en täfling i
accidenssättning, får härmed inbjuda föreningens
medlemmar å de skilda bok- och
accidenstrycke-rierna i hufvudstaden till deltagande i en dylik
täfling.
Föremålet för täflingen kommer att utgöras af
ett affärskort för en af de större affärsfirmorna
i Helsingfors (firman C. Göhle), och har komitén
uppstält följande täflingsvilkor:
l:oj Rätt att deltaga äger hvarje medlem i
Typografernes Förening i Helsingfors.
2:o) Affärskortets format omfattar 11 x 16
centimeter.
3:o) Tryckningen får värkställas i högst fem
färger.
4:o) Manuskriptet erhåller följande
ordalydelse :
G. Göhle, Helsingfors, Notra Esplanadgatan 37.
Berlin, Luisen- Uf er 40. Lamp-, Galanteri- och
Kort-varuaffär. En gros och en detalj. Generalagentur
för Konserv Kaffe, Frihavns Kaffebraenderiet
Kjöbenhavn, S. Bonnevie-Lorentzen. — Parakan Salak
Tee, Java Assam.
5:o) Afvikelser från manuskriptets ordalydelse
få ej företagas.
6:o) Profven böra i 25 exx. vara fore den 1
Oktober 1897 inlämnade till komiténs ordförande,
hr V. Pettersson.
7:o) Ett af dessa 25 exx. bör å baksidan
förses med ett motto och åtföljas af ett försegladt
konvolut, märkt med samma motto och
innehållande den täflandes namn och adress.
8:o) Det med lista priset belönade kortet
kommer att tryckas i 1,000 exx. å den officin, där
profvet utförts.
För att gifva en desto större betydelse åt
täflingen i fråga, har komitén stält sig i förbindelse
med framstående fackmän och sakförståndige på
typografins område i Sverge; Norge och Tyskland,
och komma sålunda de utförda sättningsprofven
att underställas granskning och ett allsidigt
bedömande af de till prisdomare utsedda personerne.
Prisen, som af komitén faststälts, äro följande:
lista priset .... 100
2:dra „ .... 50 „
3:dje ~ „ .... 30 „
4:de „ .... 20 „
Helsingfors den 25 Juli 1897.
Accidenstäflingskomitén.
Från herrar Wald. Zachrisson (Göteborg), E.
Oldenburg (Stockholm) och H. Scheibler
(Kristiania) har redan erhållits sympatiska
svarsskrifvel-ser på förfrågan om de skulle vilja fungera som
prisdomare.
Glöm ej Jnvalid/onden!
Turhaa pelkoa.
..Riittääkö 3 vuoden oppiaika henkilölle, jolla
on akateeminen sivistys?" Tällainen kysymys oli
keskusteltavana Helsingin kirjaltajayhdistyksen
viime kokouksessa. Asia jäi vielä ratkaisematta,
vaikka siitä jo hetkinen väiteltiin. Koska
kysymys koskee koko kirjaltajakuntaa, lienee
paikallaan tässä selitellä esitettyjä vastasyitä ja minkä
verran niissä on perää. Suuri osa kokouksessa
olijoista ei näet olisi ensinkään myöntänyt
minkäänlaista huojennusta ylioppilaille, vaikkakin
lopulta myöntyivät 1 vuoden lyhennykseen.
Sanottiin että henkilöt, jotka vielä ylioppilaina
ryhtyvät ammattiimme, tekevät sen, ei elättääkseen
itseään työllään, vaan hankkiakseen faktorin
paikkoja, ja siten tulisivat poimimaan pois paraat palat
varsinaisilta ammattimiehiltä. Vielä
huomautettiin ammatissamme jo löytyvän liikaväestö, jota
ylioppilasten vain arveltiin lisäävän, ja väitettiin
ettei ylioppilaskaan ennätä 3 vuodessa oppia sitä
mitä muut 5:dessä, he kun luultavasti eivät
alistuisi neuvottavaksi yhtä nöyränä kun tavallinen
oppilas.
Ensimäinen vastaväite on oikeastaan sivuasia
joskin tärkeä. Oikeastaan on kysymys siitä minkä
verran jälkimäinen väite pitää paikkansa.
Asiaa tarkastaessa tulee heti eteen kysymys:
mitä sitte ylipäätään vaaditaan taituriksi
tulemiseen? Tuohon kysymykseen on ainoastaan yksi
vastaus: että on ollut 5 vuotta oppissa (vaikkapa
ei taitaisikaan mitään muuta kuin suoraa
sanoma-lehtiladelmaa, jotakuinkin virheettömästi).
Taiturejahan ne ovat nekin jotka koko ikänään eivät
ole muuta tehneetkään kun latoneet
sanomalehteä. Tämä taito se siis jo, tosin vähinpänä
määränä, oikeuttaa »taituriksi" tulemiseen,
joskin siihen yleisen käsityksen mukaan vaaditaan
kykyä kaikissa ammatissa esiintyvissä töissä, joita
on tarpeetonta tässä luetella. Pääasia on ettei
keltään liene kielletty tuota kysymyksessä
olevaa arvoa oppiajan päätyttyä, osasi mitä osasi —
ellei se ole tapahtunut taloudellisista syistä.
Kuten näemme ovat välttämättömimmät
vaatimukset pienet, sillä kastin tuntemiseen ja suoran
tekstin latomiseen opitaan muutamassa viikossa
vaikkapa tarpeellisen nopeuden saavuttamiseen
vaaditaan pitempi harjoitus*). Tulos lienee sama
jos opetteleva on nuori poika eli ylioppilas —
ellei oteta lukuun huonoja käsikirjoituksia,
vieraita kieliä y. m. s., jolloin tietysti sellaisiin
tottumaton, vasta kansakoulusta tullut poika jää
jälelle. Parina kolmena ensimäisenä oppivuotena
kuitenkin harvoin saa tilaisuutta muuhun kun
juuri tuollaisen yksinkertaisen satsin latomiseen
— kaikista vähimmin siellä, missä n. k.
„spå7ie"-järjestelmä on ollut käytännössä.
Nyt olisi verrattava siis toisiinsa ylioppilasta
ja 2 vuotta käytännöllistä opetusta saanutta
oppipoikaa, Lukuun ottamatta tuota muutamassa
viikossa opittavaa taitoaan jää viimemainittu
kaikissa suhteissa jälelle, sen myöntänevät kaikki
tulimimmatkin. — Joka tapauksessa on näet
ylioppilaalla kaikki edellytykset nopeampaan ja
täy-dellisempään kehitykseen. Joka tapauksessa jää
hänenkin taitonsa lopullisesti faktorin
arvosteltavaksi, kuten toistenkin, siinä tapauksessa, että
hän laiminlöisi täyttää oppilasvelvollisuuksiaan.
Jos joku ylioppilas haluaisi kisällin arvoa
jossakin muussa ammatissa ja tekisi sitä varten
tarvittavan opinnäytteen, tuskinpa tuolta näytteeltä
vaadittaisi suurempaa paremmuutta sen
tähden, että valmistaja on ylioppilas, vaan
arvosteltaisiin se asianmukaisella arvolauseella. Miksi
vaadittaisi me enemmän? Miksi vaaditaan että
hänen tulee, päästäkseen opista olla taitava,
faktoriksi kelpaava ammattimies, kun sitä ei vaadita
ei-ylioppilailta? Se on kohtuutonta.
Mitä taas liikaväestöön tulee niin tuskinpa se
ylioppilas-oppilaista paljonkaan lisääntyisi. Ei
kannattanee lukea ensin ylioppilaaksi ja sitte vielä
olla esim. 3 vuotta opissa tullakseen taituriksi.
Siksi tukalat ovat olot tällä ajalla, siksi pienet
tulot, että mies jolla kerran on akateeminen si-
») Tamtt lienee ainoa kohta jossa vanhempana oppiin tullut
ei saavuta samaa tulosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
