Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
42
GUTENBERG.
N:o 12
framgår ej af de hittils .erhållna meddelandena.
Vi hoppas dock att frågan ännu kan uppgöras i
godo.
Som en kuriositet intaga Vi följande notis ur
Kr. t. hvilken relaterat förhållandena å tryckeriet
och som äfven kan anses vara ett prof på
tidningens fina skrifsätt:
Tryckeriet. Trenne af sättarne vid vårt
tryckeri ha uppsagt sin tjänst och ämna efter
fjorton dagars tid afresa från orten. Orsaken
härtill är den, att bolaget, som ej ansåg sig kunna
employera mer än tvänne konstförvandter, på
grund af den höga lön dylika herrar fordra,
uppsade en bland dem ur tjänsten med den påföljd
att alla tre behagade sträjka. I trots af detta lilla
missöde skall intet hindra tidningen från att
utkomma på de bestämda utgifningsdagarna.
Vi måste antaga af ofvanstående, att
redaktionen ej häller synes ha det så rasande godt, ty
icke skulle den väl kasta så sneda blickar på
folk med den kolossala lönen af 80 mark i
månaden. Bladets arbetarevänlighet kommer äfven
genom den i full belysning.
En sådan missaktning och ett sådant
bemötande som Kristinestads tryckeri tyckes bjuda
arbetarne, torde nog betaga lusten för antagande
af kondition på platsen. På ordentliga arbetare
behöfves icke ens göras förhoppning. Hvem i
längden kommer att vinna på saken lämna vi
osagdt, men tro att tidningens skryt om
regelbundet utkommande i sådant fall snart nog kan
komma på skam.
Mitä olisi tehtävä?
Tämä kysymys tunkeutuu aina esille, kun vaan
jossain huomataan puutteellisuutta, — ja
puutteellisuutta sitä on kaikkialla. — Näiden
puutteellisuuksien poistamiseksi on nykyaika
muodostunut seurojen ja yhdistyksien aikakaudeksi, joka
ehkä lieneekin paras tähän asti tunnetuista
keinoista, jonkun asian perille viemisessä, sillä
niiden kautta selvimmin saadaan tietää yleinen
mielipide jonkun paheen tai hyveen olemassa
olosta, poistamisesta tai ehkä enentämisestä y.
m. s. Mutta ennenkuin ryhdytään .yhteisvoimin"
jotakin yleisempää toimimaan, on välttämätöntä,
että tuo toimiva joukko eli yhdistys muokkailee
oman keskustansa tai omat jäsenensä sellaisiksi,
että niissä itsessä mahdollisimman vähä löytyy
moitittavan arvoista — täydellisiksi eivät ne
milloinkaan tule.
Kun nyt Suomen kirjaltajatkin, aikakauttansa
seuraten, ovat muodostuneet yhdeksi isoksi
yhdistykseksi, valvomaan omia etujaan ja
oikeuksiaan, sekä kohottamaan ammattiaan siihen
asemaan, jossa se tulisi saamaan sen arvon ja
tunnustuksen, mikä sille ennen muita
käsityö-ammattia on tuleva, olisi etupäässä tärkeintä, että sen
jäsenet itsekohtaisesti pyrkisivät keskuudestaan
poistamaan sen, mikä poistettava on, ja mikä on
poistettavissa, sekä koettaisivat niinhyvin tavoissa
kuin käytöksessäkin vakaantua siihen suuntaan,
että yleinen — ja ylhäisempäin — mielipide heitä
kohtaan tulisi myötäisemmäksi, kuin se vielä
nykyään on. Tämän tällaisen mielipiteen
saavuttaminen on minusta siksi välttämätöntä, että ilman
sitä en usko asiaimme menestyvän siihen
suuntaan kuin toivottava olisi, ei ainakaan varsin
joutuun. Luonnollista myöskin on, että jos
parannuksia toivotaan ulkoapäin, pitää sisus ensin
olla siksi puhdas, että se katsotaan parannuksen
arvoiseksi.
„Gutenbergissa" on tuon tuostakin ollut
kirjoituksia esim. siitä, kuinka jotkut
ammattikuntamme jäsenet, „loiskasvit", kerjuulla eli n. k.
„fektauskonstilla" elättävät itseään, sekä
varsinkin maaseuduilla, siten alentavat ei ainoastaan
omaansa, vaan koko ammattikunnan siveellistä
arvoa sivullisten silmissä. Ken on liikkunut
maaseutukaupungeissa, tietää hyvin missä määrin ne
vaikuttavat toisten olinehtoihin, puhumattakaan
siitä, että usein pidetään kaikki saman arvoisina.
Yksin tämäkin jo on suureksi haitaksi niille, jotka
tahtovat, että muutkin pitäisivät heitä rehellisinä
kansalaisina, ja täysillä oikeuksilla puolustaa am-
mattikuntaansa, sekä saavuttaa luottamusta ei
ainoaltaan toveriensa, isäntiensä, vaan myöskin
yleisön keskuudessa. Ja jota esteettömimmin se
saa jatkua, sitä useätnman seuraajan se saa, —
sillä laiskuudessa eläminen on monenkin mielestä
vielä parempaa, kuin kunniallinen työnteko, —
ja sitä horjuvammaksi käy yleinen luottamus
meitä kohtaan. Siitä taas on seurauksena, että
sitä vähemmän annetaan arvoa kaikille meidän
kohtuullisimmillekin vaatimuksillemme.
Näitä ajatellen, johtuu ehdottomasti mieleen
kysymys: „Mitä olisi tehtävä senkin asian
auttamiseksi?" Autettavissa sen kyllä luulen
olevan, mutta miten? siitä saatetaan olla hyvinkin
erimielisiä. Kumminkin uskallan esittää omani,
sekä pyytää edeltäpäin anteeksi, jos olen
väärällä puolen.
Ensiksikin on otettava esille syy — ja se on
suureksi osaksi yksilön omassa luonteessa. Mutta
on kait annettava esimerkin vaikutuksellenkin
arvonsa, sekä muille sivuseikoille. Kun nyt on
puhe heikoista luonteista — sillä
heikkoluontei-siksi voimme juuri nuo „fäkti"-sankarit lukea, —
on syy juuri johtunut esimerkistä. Vielä
kymmen-I kunta vuotta takasinpäin oli juopotteleminen
painoissa hyvin yleistä. Niihin aikoihin se oli niin
tavallista, että miltei joka päivä oli joku joukosta
juovuksissa. Ja ken oli se, joka väkijuomat
kantoi? „Spåne", tai muu oppilainen, ja jos oli
oikein hyvin onnistuttu, sai hänkin silloin tällöin
osansa. Tällaisissa olosuhteissa ollen, oli
luonnollista, että yhdestä ja toisesta, samalla kuin he
pääsivät ulos opista, myöskin tuli „ulosoppinut"
juoppo. Muodostui sitten ajanvaatimukset,
samalla kuin yhteiskunnan vaatimuksetkin, ja niitä
kumpiakaan ei tällainen „ulosoppinut" enää
voinut tyydyttää, joten tuli „maantie eteen, sauva
käteen" — ja elinehdot ovat sielläkin
täytettävät. Se vielä kävi hyvin laatuun ensimmäisille
työkumppanien anteliaisuuden perustuksella, mutta
kun yhä uusia tähän anteliaisuuteen vetoovia
ilmestyi, loppui kumppaneiden kärsivällisyys —ja
niin perustettiin matka-apukassoja, joista
määrätyillä ehdoilla annettiin säädetty summa. Tämä
oli kyllä terveellinen toimenpide niiden hyväksi,
jotka olivat antajina, vaan ei niille, jotka olivat
saajina, jonka vuoksi viimemainitut luulivat
olevansa pakoitetut kääntymään sivullisten puoleen,
— ja kuin yksi ensin alkoi, oli toiset heti
valmiit seuraamaan esimerkkiä, varsinkin, kuten
alussa mainitsin, maaseutukaupungeissa ja
muuallakin.
Tässä minun mielipiteeni mukaan syyt ja
seuraukset lyhyesti lausuttuna. Myönnän, että on
lukemattomia muitakin syitä, jotka vaikuttavat
samoja seurauksia, mutta niitä ei tila myönnä
luetella.
Nyt on kysymys, miten ne seuraukset
poistetaan. Rohkenen siinäkin asiassa lausua
mielipiteeni, ja uskon, että jos sinne päin toimitaan,
saamme parhaiten ratkaistuksi toisenkin
kysymyksen: „Miten saataisiin tuo suunnaton
oppilasmäärä poistetuksi?"
Tiedämme kaikki, kuinka suuri vaikutus
raittiusliikkeellä on aikakauteemme, ja ennen
kaikkia meihin työmiehiin nähden, sillä tuskin enää
millään alalla kärsitään juoppoja, — ei aina
kohtuusjuoppojakaan. Kun nyt kumminkin
kirjaltajain ammatissa, niin vähälukuinen kuin se
vielä Suomessa onkin muihin ammatteihin
verraten, ei-raittiitten luku on suurena enemmistönä,
on se luonnollista, että yhä useampia
ammattikunnan jäsenistä joutuvat tuohon puheenalaiseen
tilaan — toisten armoilla elämiseen. Juomari,
niin minä kuin muutkin, on vaan pahana
esikuvana oppilaille, houkutteliana työtovereille, ja
— mikä on pahinta — epäluotettavana
työmie-henä, jonka isännät, pahimmasta pulasta
päästyään, armotta työntävät maantielle, jossa hätä
pakoittaa turvautumaan kaikkiin keinoihin.
Oppilaita lisätään, sillä ne eivät kuitenkaan
ensivuosina uskalla pitää vapaita päiviä, ja onhan
niistä hiukan apuakin, jahka ehtivät vähän
oppia, ja jos saadaan yksikin säännöllinen työmies,
koetetaan sen turvin oppilaslauman kanssa
rähjätä eteenpäin. Hätätilassa otetaan taas lisäksi
joku sivukulkeva taituri, ja jos ei hän ole raitis,
saa hän heti kiireen loputtua sen tiedon, ettei
ole enää työtä. Mutta silläkin ajalla on
oppilas hänestä saanut hyvän esimerkin, ja
aikojen kuluttua seuraa hän samoja jälkiä. Tässä
suurin syy minun kokemukseni jälkeen siihen
luonnottomaan oppilassysteemiin, ja myöskin
siihen, että löytyy niin paljon .työttömiä", jotka
sitten sopivilla keinoin kostavat sitä
yhteiskuntaa, joka heidät on työntänyt pois
keskuudestaan. „Kannikkapolitiikan" yhteydessä vaikuttaa
se sen, että säännöllisetkin siitä tavallansa
kärsivät.
Mutta jos asiat olisivat toisin, olisivat
myöskin suhteet toisin. Jos jossakin kirjapainossa
olisi esim. kaikki taiturit raittiita, olisi siitä se
välttämätön seuraus, että heitä ei maantielle
työnnettäisi, vaan kaikin tavoin koetettaisiin heille
hankkia ansiota elatuksen saantiin, — ja
oppilaista ei suinkaan suurin prosentti, kuten
nykyään on laita, joutuisi ei-raittiitten lukuun, eikä
myöskään „ulostyönnetyksi", vaan saisivat pysyä
paikallaan — ja silloin ei myöskään oppilaslukua
yli tarpeellisuuden rajan lisättäisi. Jos taas koko
ammattikunta olisi raitis, niin — sen seuraukset
arvannee jokainen ilman pitempiä selvityksiäni
Silloin olisi todellakin Kirjaltajainliitto se, joka
hallitsisi ammattia —ja ehkä osalta yleistä
mielipidettäkin —, eikä päin vastoin, kuten
nykyoloissa.
Jos kerran tunnustamme, että tuollaiset
ker-jääväiset jäsenet ovat koko liitolle häpeäksi, niin
pyrkikäämme tekemään jäsenistämme omin avuin
aikaantulevia yksilöitä, ja silloin sellaiset
kokonaan keskuudestamme häviävät. Silloin
myöskin oppilassysteemit muuttuvat ihan itsestänsä,
ja kaikille meidän vaatimuksillemme olisivat
isännät silloin paljon myöntvväisempiä, kuin nyt.
Toivoisin, että kaikki kirjaltajayhdistykset
ottaisivat tämän asian miettiäkseen, sekä
käytännössä mieskohtaisesti toteuttaakseen, ja minä
takaan, että silloin olemme ottaneet suurimman
tähän astisista edistysaskeleistamme — olemme
siveellisesti voittaneet oman itsemme — ja
ratkaisseet kaksi vaikeinta kysymystä. —tti.
Vapaita sanoja. Fria ord.
Gutenbergin Toimitukselle.
Olemme täten pakoitetut julkisuudessa
panemaan vastalauseemme ja lausumaan syvimmän
mielipahamme hra faktori Hj. Öhrnbergin
lausuntojen johdosta Tampereen kirjaltajayhd. viime
syyskuun kokouksessa, joilla hän ilkeästi ivasi
sanomalehtilatojille painoissa johtuvan työpäivän
pituus-suhteita. —
Luulisimme henkilön, joka on faktorin
asemassa kirjapainossa, tietävän ja tuntevan olot
paremmin, kuin näkyy käsittävän faktori
Öhrnberg.
Ei milloinkaan ole pitkät työpäivämme
johtuneet faktori Öhrnbergin mainitsemista syistä.
Tampereella, lokak. 28 p:nä 1897.
Tamp. Uutisten kirjapainon latojattaret.
En fråga till vederbörande.
Hvart hamna de medel, hvilka såsom plikter
för försummelser o. dyl. afdrages från arbetarnes
löner å N. Pr:s tryckeri?
Intresserade.
Sel<alia. Svibel.
En blifvande rekord man. På ett af
stadens tryckerier, finnes en sättare som öfverträffar
t. o. m. de argaste sättmaskinen Personen i fråga
är så snabb i vändningarna, att han knappast
behöfver taga i vinkelhaken förrän arbetet, på
hvilket andra dödliga skulle användt en hel dag,
är klappat och klart. När ban erhåller ett
sådant arbete på kvällen 5 minuter fore 7 är det
redan färdigt följande morgon 5 minuter öfver 7.
Det låter som en skepparnistoria, men är dock
renaste sanningen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
