Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4.
GUTENBERG
43
Kirjoituskilpailun
tulokset julistettiin liittohallituksen ylimääräisessä
kokouksessa v. k. 11 p. Kirjoituksia oli saapunut
4 Helsingistä, joista 1 ruotsinkielinen, 2 Porvoosta
ja 1 Oulusta, kaikki suomenkielisiä. Sitä paitsi
saapui täältä Helsingistä yksi yli määräajan, vaan
jota sen myöhästymisen takia ei voitu ottaa
kysymykseen ollenkaan. Näistä sai l:sen
palkinnon nimimerkki »Ergo" (E. J. Ehnberg)
Helsingistä, ja toisen nimim. „0." (O. Korhonen)
Porvoosta. Lähinnä näitä oli nimim. »Yritys" (J. J.
Harju) Oulusta.
Aluksi julkaisemme tässä palkinnonsaaneitten
kirjoitukset sekä tilan myöntäessä myöskin toisia.
Mikä on liitto ja miksi meidän tulee
siihen kuulua?
Tämän vuoden alkaessa alotti, kuten jokainen
tiedämme, myöskin liittomme, meidän koko maata
käsittävä keskinäinen yhteytemme, toimintansa.
Kauvan oli siitä jo puhuttu ja kauvanpa kestikin
ennenkuin se alkuun saatiin, vaan taitaapa vielä
kulua aikoja ennenkuin se on sillä kannalla, että
sitä todenteolla voi kutsua »Suomen
Kirjaltaja-liitoksi". No niin, eipä ihmettäkään, sillä onhan
koko tuo yritys jotain aivan uutta, jotain
ulkomaalaiselta haiskahtavaa, jota ei ennen vanhaan
voitu ajatellakaan, että nim. kaikki saman
ammatin, saman taidon palvelijat koko maassa
alkaisivat yhtä nuoraa vetämään ja yhteisillä voimilla
saman lipun alla, kukin omalla kulmallaan,
samaan suuntaan työskentelemään! Juuri tämä
»uutuus", yhdistettynä vanhoilliseen
luonteeseemme, onkin luullakseni ainoana syynä siihen, ettei
nuoren liittomme ensi askeleet ole olleet niin
ripeät kuin toivoa sopisi. Kaikkea uuttaja outoa
epäillään ja asetutaan sitä kohtaan odottavalle
kannalle, jotta saataisiin nähdä mitä tuosta
tuleekaan, sillä onhan ilman semmoisia puuhia
ennenkin tultu toimeen. ––
»Mikä on siis liittomme?" tuo kysymys on
monen mielessä, »mikä on sen tarkoitus ja — ennen
kaikkea — mitä hyötyä, on minulla siitä jos sinne
kuulun?" Tässä kysymyksessä koitan puolestani
esiintuoda ajatukseni — tehkööt niin muutkin,
ehkä sitte saamme selvyyttä, sillä »puhuen asiat
selvenevät".
Jos seuraamme mitä asiaa hyvänsä
maailmassa, niin huomaamme piankin, että nykyään
yksi ihminen on hyvin vähäinen, vaan että
ihmiskunta on suuri. Yksi ainoa henkilö saa hyvin
vähän aikaan, hän elää ja - häntä tuskin
huomataan. Nykyaika vaatii suurta ja tätä
aikaan-saadaksemme on meidän kaikilla aloilla
yhdistäy-menin, lyömään pienet voimamme yhteen,
saadaksemme jotain pysyvää aikaan. Missä olisivat
kaikki suuret nerotuotteet, jos ainoastaan
jokainen olisi omaa köyttään vetänyt? Jo omassa
ammatissamme huomaamme, kuinka, kun yksi
tekee yhden työn, toinen toisen, yksi latoo,
toinen painaa j. n. e., saamme jotain aikaan, mitä
yksin tuskin voisimme ajatellakaan. Sama
periaate on myös yhdistys- ja liittohommissamme.
Yhdistyksiin yhtyneinä on meillä paljo enemmän
voimaa ja tarmoa asioitamme parantamaan kuin
jos olisimme hajautuneina sinne tänne, jokainen
vaan ajatellen itseään. Eri mielipiteet yhtyvät,
erilaiset kokemukset samassa asiassa sen
selvittävät ja päättävät sen mukaan mikä kaikille
yhteisesti on parasta, ja kaikki sitte yksimielisesti
toimivat epäkohtien poistamiseksi ja asian
parantamiseksi — eikö silloin täydy jotain
aikaansaada? Onhan meillä siinä asiassa jo siksi paljon
kokemusta, mitä heikot yhdistyksemme eri
paikkakunnillaan tähänasti ovat aikaansaaneet, jota
ilman niitä ei koskaan olisi syntynyt.
Kun nyt eri seuduissa työskentelevät
yhdistykset paikkakunnillaan saavat muutoksia aikaan,
eikö siis, jos nämä eri yhdistykset, vielä keskenään
yhtyvät samaan suuntaan toimimaan, saataisi
paljoa enemmän aikaan. Siinähän onkin liittomme.
Jokainen meistä työskentelee urallaan, monet
keskenään panevat voimansa liikkeelle
paikkakunnallaan ja koko tuo toiminta yhtyy yhdeksi
suureksi verkoksi, jonka eri lankoja hoitaa
yhteisesti valittu hallitus. Tämähän on pieni tasavalta,
jossa jokaisella on samat oikeudet ja samat
velvollisuudet, jokaisella yhtä suuri sananvalta ja
yhtä suuret edut kuin toisellakin. Jos yksi
joutuu hätään, on hänellä oikeus vaatia apua toiselta
ja jokaisen velvollisuus on auttaa toistaan.
Liittomme säännöt selvästi osottavat mikä
tarkoitus yhteistoiminnallamme on ja miten sen eri
tehtävät jakaantuvat ja yhtyvät, joten siitä on
turha ryhtyä tässä lähemmin puhumaan.
Muutamalla sanalla tahdon kuitenkin vielä koskea
erästä kohtaa, jossa paljo erimielisyyttä tahi
oi-keimmin sanoen tietämättömyyttä löytyy. Usein
kuuluu lausuttavan, että nythän sitä voisi erota
yhdistyksestä kun kuuluu liittoon. Tämä lausunto
heti osottaa, ettef liiton sääntöjä ole edes
luettukaan. Liittomme on, kuten jo edellä olevasta
näkyy, yhteys eri paikallisyhdistysten kesken,
samaten kun yhdistys on yhteys eri jäsenten
kesken. Yhdistys tai klubi on siis siinä jäsenenä ja
koska me olemme jäseniä yhdistyksessä niin
olemme tietysti myös liitossa. Me yksilöt siis
yhdis-tyksiemme kautta aikaansaamme tuon
kokonaisuuden, emmekä siis voi ajatellakaan, että
yhdistykset ja liitto olisivat jotain erinäistä.
Saadaksemme aikaan jotain kokonaista, joka
vastaa tarkoitustaan ollen kaikkien yhdyssiteenä,
on aivan välttämätöntä, että jokainen siihen
kuuluu. Niinkauvan kuin yksikin on siitä pois, ei se
vielä ole sitä, mikä sen oikea tarkoitus on. Olen
kuullut monesti lausuttavan »enhän minä
mitenkään yhteishommia vastaan ole, vaan en tahdo
siihen sentään kuulua; kyllähän ne hyvät ovat,
mutta ei minulla ole halua ja eihän minua tuolla
niin kaivatakaan" j. n. e., välistä vielä lisäämällä,
että »eihän sinne kaikki muutkaan kuulu",
puhumattakaan kalliista jäsenmaksuista y. m. s.
verukkeista. Tämmöiset lausunnot täydellisesti
osottavat, että ei vielä käsitetä tahi ei tahdota
käsittää mitä yhteys ja kokonaisuus ovat. Ei
kukaan ihminen voi olla puolueeton tällaisessa
asiassa: joko hän on myötä eli vastaan. Se meistä
kirjaltajista, joka ei tahdo yhteistyöhömme ryhtyä
ja liittoomme kuulua, on jo siten, että hän pysyy
yhteisistä pyrinnöistämme erillään, kuitenkin
valmiina työn mahdollisia hedelmiä jakamaan, meitä
ja siis liittoamme vastaan. Jo sillä, että hän ei
kuulu organisatsioniin, vähentää hän siitä yhden
jäsenen ja särkee siten kokonaisuuden,
heikon-taen yhteisiä voimiamme ja työkykyämme.
Yksinään tuo tieto, että ainoastaan osa kokoontuu
yhteisiin toimiin, toisen osån välinpitämättömänä
katsellen päältä — tahi, mikä vieläkin pahempi —
edellisten toimintaa suorastaan vastustaen, ei
suinkaan ole omiaan toisissa intoa herättämään.
Valitukset suurista maksuista ovat, kuten jo
sanottu, tyhjiä verukkeita, sillä mitkään uhraukset
eivät ole liian suuret kun ne tulevat omaksi
hyödyksi. Joka sanoo, ettei liitosta vielä ole mitään
hyötyä, ajatelkoon hiukan sitäkin ettei Roomaa
rakennettu yhdessä päivässä ja olkoon valmis
itse ottamaan rakennustyöhön ja -kustannuksiin
osaa, älköönkä odottako, että toiset aina kaiken
suorittavat — niin kyllä pian huomaa ettei
uhraukset ja ponnistukset turhaan ole menneet.
Siis, toverit! Jokainen meistä, suuret ja
pienet, nouskoon paikallaan yhteisvoimin
yhteistyöhön ! Jokaisen velvollisuus on tilaansa parantaa
ja yhtyneinä olemme lujempia kuin yksinämme.
Paljo on meillä raivattavaa, vaan varma
vakuutukseni on, että kun oikein suomalaisella
tyyneydellä ja sitkeydellä, asiat tarkoin punnittuamme,
työskentelemme, on voittomme varma.
Näyttäkäämme siis ettemme vielä ole mainettamme
pilanneet »Mustana kaartina" — eikä myös
suomalaisina ! Ergo.
Hvad är förbundet och hvarför böra vi
tillhöra detsamma?
Vid årets början begynte, såsom en hvar af
oss känner, vårt förbund, vårt hela landet
omfattande sammanslutning, sin värksamhet. Länge
hade det redan varit påtänkt, i en hast blef det
ej häller satt i gång och tider komma nog ännu
att åtgå, innan detsamma är såtillvida fullbordat
att det med skäl kan benämnas »Finska
Typografförbundet". Häröfver kan ej häller mycket
förvånas, ty hela företaget är ju hos oss någonting
alldeles nytt, någonting utländskt, hvilket man
förr i tiden ej ens kunnat tänka sig, näml. att alla
utöfvare af samma yrke, samma konst, inom hela
landet skulle förena sig om att »draga i samma
ända" med förenade krafter och under samma
fana, hvar och en på sitt håll arbetande församma
intressen. Just denna »nyhet", i förening med
vårt konservativa lynne anser jag vara det största
skälet till att vårt förbund icke vunnit sådan
anslutning man kunde hoppas. Allt nytt betraktas
med misstroende blickar — man vill först se hvad
det blir af — ty, man har härtills kommit till
rätta utan något dylikt.––
»Hvad är då vårt förbund?" detta frågar sig
säkerligen mången, »hvad är dess ändamål och —
framför allt — hvad nytta har jag af att tillhöra
detsamma?" I denna fråga försöker jag
framlägga mina tankar, må hvar en göra så, kanske
vi då vinna klarhet i saken, ty genom
meningsutbyte utredas sådant bäst.
Om man följer med hvilken sak som hälst i
världen, märker man nog snart, att en person
nuförtiden betyder föga, då däremot
mänskligheten är stor. En ensam person får ej mycket
till stånd, han lefver och blir knappast
bemärkt. Vår tid fördrar någonting stort, och för
att åstadkomma dylikt måste vi på alla områden
förena oss, slå ihop våra små krafter, för att med
dem tillsammans åstadkomma något bestående.
Hvar vore väl alla nutidens stora värk, om alla
endast skulle dragit åt sitt håll? Redan i vårt
äget yrke se vi dagligen exempel härpå. Den ena
gör det ena, den andra det andra, den ena
sätter och den andra trycker o. s. v. och härigenom
åstadkomma vi mycket, som för en ensam vore
nästan otänkbart. Dessa äro principerna äfven
i våra förenings- och förbundssträfvanden.
Samlade i föreningar äga vi flerfaldt mera energi och
kraft att förbättra vår ställning än om vi äro
spridda hit och dit, enhvar endast tänkande på
sig själf. Olika åsikter, olika erfarenheter i samma
sak mötas och besluten ske till allas
gemensamma bästa och alla arbeta sedan som en man
för att utrota möjligen befintliga missförhållanden
samt förbättra ställningen — måste då ej
någonting fås till stånd?
Häri hafva vi redan erfarenhet nog hvad våra
svaga föreningar å sina resp. orter allaredan
åstadkommit, som utan dem aldrig skulle blifvit gjordt.
Då nu de på skilda orter arbetande föreningarna
inom sina områden kunna få ändringar till stånd
skulle icke då om dessa skilda föreningar ännu
närmare förena sig och sträfva åt samma håll,
uträtta ännu mera. Just där ha vi förbundet.
Enhvar af oss arbetar vid sin post, flere på orten
sammanslå sina krafter och det hela
sammansluter sig till ett stort nät, hvars olika trådar
skötas af en gemensamt vakl styrelse. Detta
äten liten republik, där hvar och en har samma
rättigheter och samma skyldigheter, samma
yttrande* och rösträtt och samma fördelar som
den andra. Om den ena är i nöd, äger han rätt
att fordra hjälp af den andra och hvarens plikt
är att hjälpa honom.
Förbundets stadgar redogöra tydligt nog,
hvad ändamålet med vårt samarbete är, samt
huru dess olika åtgöranden delas och förenas,
hvarföre ett närmare utredande här icke är
nödigt. Med några ord vill jag dock beröra en
punkt, hvari mycken meningsskiljaktighet eller
rättare sagdt okunnighet råder. Huru ofta hör
man ej framhållas att nu kunde man ju godt
skilja sig från föreningen, då man tillhör
förbundet; ett uttalande, hvilket bevisar, att man
ej ens besvärat sig med att genomläsa förbundets
stadgar. Såsom det nog för hvar en måste framgå,
är vårt förbund ett samband mellan de olika
föreningarna, såsom dessa föreningar äro å sina
resp. orter ett samband emellan medlemmarne.
Förening eller klubb är en medlem i förbundet.
Det hela stora åstadkommes alltså genom de
enskilda medlemmarne i hvarje förening, hvarför
det är alldeles omöjligt att tänka sig att afdel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
