Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6
GUTENBERG.
N:o 24 (12)
mielivallan alla, ei työntekijöillä ole mitään
sananvaltaa palkkansa kohottamiseksi. Jos latoja
rohkenee katsoa vähäksi esim. 70 penniä l,000:ta
neliöltä (= 1: 08 p. 100 riviltä) — joka summa
useissa paikoin maksetaankin — niin pianpa
faktori tai isäntä on niskassa. Jos taas latoja, joka
on vuoden tai puoli ollut taiturina, vaatii
palkankorotusta 60—50 mk:an kuukauspalkkaan — joka
ei ole hyvinkään harvinainen summa — saa hän
siihen tavallisesti kieltävän vastauksen.
Ei myös ole vannaa josko kaikin paikoin
maksetaan mainittua 70 p:iä l,000:lta nel., vaan vielä
vähemmänkin, aina 70—40 p. 1,000:lta nel.. joka
jo menee surkuteltavan alhaiseksi, jolla ei voi
ansaita toimeentuloaan kunnollisesti,
puhumattakaan minkäänlaisista säästöistä vanhuuden
varaile tai muusta sellaisesta.
Hyvällä syyllä luulisi jokaisen järjellisen
ihmisen käsittävän, mihin moinen alhainen maksu
saattaa työntekijän, olkoonpa hän sitten vanha
tai nuori: nureksimiseen ja kovaan katkeruuteen,
saadessaan koko päiväisen ahkeran työnsä
palkkioksi ainoastaan 2—3 mk ja väliin vielä alle
siitäkin. Tästä päättäen ei voisi otaksua, sitä
vähemmän uskoa, että nyt eletään vapauden ja
tasa-arvoisuuden aikakaudella.
Onko siis kohtuutonta, että tariffikysymys on
alkuunpantu? Luonnollisesti ei.
Viimeisessä Helsingin kirjaltajayhd.
kuukaus-kokouksessa hra 1". Blomqvist pohjusti
kysymyksen : ..Eikö olisi aikaan saatava kolco maalle yhteinen
palkkaustariffi?" ja ehdotti 9-miehisen komitean
asettamista Helsingin osaston puolesta, joka
komitea sittemmin yhdessä liittohallituksen kanssa
tulee työskentelemään tariffin aikaan saamiseksi.
Komitea tulisi muodostettavaksi siten, että alussa
siihen kuuluisi kolme tilapäis- ja kolme
sanoma-lehtilatojaa sekä kolme painajaa, ja jos tämä
määrä .ei, riitä, saa komitea tarpeen mukaan
kutsua lisäjäseniä.
Ehdokkaiksi — vaali tapahtuu vasta
seuraavassa kokouksessa — komiteaan tulivat
tilapäis-latojista: hrat A. Karjalainen, E. Enberg, L.
La-ncr, .1. Henriksson, ja V. Malenius:
sànomalehti-latojista Urat V. Blomqvist, E. Frimodig, O.
Schvartz ja,,/. Höglund; painajista hrat K. Skogster,
K. E. Mustonen ja R. Lindgren.
Ett oskick.
Det har pä senare tider blifvit en vana, att
tryckerierna i landsorten, — lyckligtvis ett fåtal
— börjat annonsera efter äldre elever eller yngre
sättare till sina tryckerier. Utaf dessa äldre
elever eller yngre sättare fordras det ofta. enligt
annonserna, att de äro skickliga accidenssättare
samt kunniga i alla göromål som förekomma inom
tryckeriet. Sådana annonser förekomma i en del
landsortstidningar hvarje vecka.
Orsaken till, att dessa tryckerier önska sig
yngre sättare, eller äldre elever, är ej svår att
utröna. De värda tryckeriernas patroner
reson-nera som så, att åt elever och yngre sättare
kunna de betala huru låga löner som helst, ej
tänkande på, om dessa kunna existera med den
svårt förvärfvade spåttsstyfvern eller ej.
Betecknande ärf att just dessa tryckerier —
på få undantag när — arbeta med en stor massa
elever, och då dessa vid lärotidens slut våga
framkomma med en anhållan om samma lön, som
en konstförvandt åtnjuter å andra tryckerier
afskedas han utan vidare och nya antagas i stället.
•Omnämnandet af dessa tryckeriers namn,
som förfar på ofvannämda sätt uppskjuta vi tils
vidare med förhoppning om att de själfva inser
det orätta i denna sin taktik och upphöra
därmed.
Suomalaisille Kirjaltajille.
Useimmat kirjaltajat ehkä muistavat, että
Helsingin kirjaltajani yhdistyken toimesta joku vuosi
sitten julàistiin kirjapainoa koskeva suomalainen
ammattisanasto-ehdotus. Asian täten alkuun
saatua toivottiin ja pyydettiin maamme kirjaltajilta
siihen myöskin apua onnistuneempien nimitysten
keräämisessä ja keksimisessä niissä kohdissa mikä
ei heidän mieiestään ollut oikein tarkoituksen mu-
kainen. Aika tässä toivossa kului kulumistaan,
vaan keltään ei saapunut pienintäkään
parannusehdotusta, jotta näin ollen näytti siltä kuin
sanasto olisi kaikkia tyydyttänyt, mikä kumminkaan
ei saata olla mahdollista. Jottei asia toki tähän
jäisi, asetti Helsingin kirjaltajain yhdistys talvella
1897 komitean, jonka tarkoitus tulisi olemaan
sanaston pohtiminen ja sitten myöskin koettaa saada
nimityksiä käytäntöön. Komitean työ onkin ensin
ollut nimitysten seulominen yleensä ja uusien
keksiminenkin, vaan pääasiallisesti on komitean toimi
kohdistunut toisen nimisanan pyyhkimiseen
kahdesta ehdotetusta ja säilyttää sopivampi,
varsinkin sen vuoksi, että saatetaan välttää sekoitusta,
sillä toinen henkilö saattaisi pitää toista, toinen
toista sopivampana nimityksenä.
Tällä kannalla asian nykyjään ollessa, kääntyy
komitea nyt täten maamme suomalaisten
kirjaltajain puoleen sillä hartaalla toivolla ja pyynnöllä,
että he innolla alottavat ottamaan käytäntöön
suomalaisia ammattisanoja kirjapainon alalla.jotta
tuosta nykyjään vallalla olevasta sekasotkusta
vihdoinkin päästäisiin. Uudet nimitykset varmaan
tuntuvat alussa oudoilta, vaan niihin kyllä
totutaan, kuten kirjaltaja(= typografi-nimitykseen,
joka jo on yleinen.
Helpottaakseen asianharrastajain rasitusta on
komitea pitänyt sopivana julaista sanastoa
ainoastaan vähemmän osån kerralla.
Kun Kirjaltajaliiton äänenkannattaja
»Gutenberg" myöskin entistä enemmän tätä’ nykyä
leviää kirjapainoalalle maasamme ja sanasto sen
vuoksi on helposti käytettävissä, ei luulisi olevan
mitään esteenä, jos vaan halua ja tahtoa asian
edistämiseen on olemassa.
Samalla kuin komitea nyt julkaisee
sanaluettelon yleistä käytäntöä varten, pyytää se
nöyrimmästi, että asianharrastajat loisivat huomionsa
erittäin niihin sanoihin, jotka puheenaolevassa
sanaluettelossa ovat painetut harvennetuilla
kir-jakkeilla, sillä komitea soisi niille sanoille
sopivimman nimityksen, kuin mitä nyt on ehdotettu.
Asian eduksi olisi myöskin, että suomea puhuvat
kirjaltajat, etenkin suomalaisissa
maaseutukaupungeissa, ottaisivat nyt julaistun sanaluettelon
keskuudessaan lähemmän* harkintansa alaiseksi
ia ilmoittaisivat keskustelun tuloksen komitealle.
Kaikki huomautukset ja mahdolliset
lisänimityk-set ottaa komitea kiitollisuudella vastaan ja ovat
nämät ilmoittamiset lähetettävät komitean
puheenjohtajalle |Job. Ahlstedtille, osotteella Helsinki,
Antinkatu 4.
Accentuerade bokstäfver, korkokirjakkeita;
accidensarbcte, aksidensityötä (tilapäistyötä);
accidensstilar. aksidensikirj akkeita;
accidenssättare, aksidensilatoja:
accidenspräss, aksidenssipainin;
afdelning, osasto:
afdrag, vedos:
afdraga korrektur, vetää korehtuuria;
affischstil, ilmoituskirjakkeita;
a f klappa, koputtaa (?);
afklatschfl, läjähyttää;
aflägga, purkaa;
afläggningsmaskin, purkauskone;
afskärning, leikkaus;
afskärningslinie, leikkausviiva;
af skärningssteg, leikkausloitto;
aftryck, jäliste;
anfàngsbokstaf. alkukirjake;
anfangslinie. alkuviiva;
anföringstecken, johtomerkki:
anmärkning, muistutus;
antiquastil. antikvakirjake;
apostrof, heitto- tai eroitusmerkki;
ark, arkki;
arksignatur, arkkimerkki (katso; norm).
Band, nauha;
„ under-, ala-:
„ utförings-, johto-;
„ öfver-, ylä-;
bandstång, nauhatanko:
handvals. nauh&tela;
begynnelsebokstaf, alkukirjake;
begynnelsekolumn, alkusivu;
j beräkningssätfare, laskulatoja;
bes fällbord, o 1 k a p ö y t ä (?):
beställtyg, o 1 k aj u o v a 1 o (?);
bihang, lisälehti;
bilaga, liite;
bildyta Id stil), kuvapinta (kirjakkeessa);
binila ut, sitoa; .
bind tecken. katso devis:
bindsteg, sideloitto;
blankett, lomake (?);
blankettform, lomakekehilö (?);
blankettpapper, lomakepa pen (?);
blankkolumn, iomasivu (?);
bok, tryckt, kirja, painettu;
bokstaf, kirjake;
’. boktryckare, kirjanpainaja;
boktryckeri, kirjapaino;
bourgois, burgois;
bred stil, leveä kirjake;
brefhufvud, kirieotsikko;
hreflist, klr]etaiatält":
brytrf.HfatkatstfauJ •■■ - •" • • -
bràksiffra. murtonumero:
bräde, fukt-, lauta, kastin-;
„ vask-, „ puhdistus-;
sätt-, „ ladelma-;
brödstil, -ar, leipäkirjake, -kkeita;
bröllop, hylky;
bdgqvadrat, kaarineliö ;
bengel, vetotanko.
Cicero, cicero;
citationstecken, lainausmerkki;
corpus, korpus;
cylinderbeklädnad, silinteripeite;
cylinderpräss, silinteri painin.
Dedikation, omitus;
defekter, lisäkkeitä;
defektkast. lisäkekasti;
defektlista, lisäkeluettelo;
deg färg, tahmeväri (?);
delning (af urd), jako (sanan-);
digel, tiikeli (?);
digelpi-äss, tiikeli painin (?);
divis, tavuumerkki:
divisor, pihti;
draga upp, katso uppdraga;
dragrem. vetohihna:
dregare. estimet:
drifholtz, pakotin:
dubblera, kerrostaa;
däckel, kaadeke. (Jatk.)
Om typografisk smak
skrifver en hr Paul Nathan i „Inland Printer"
följande:
„Det är en stor skillnad mellan
acQidensarbe-tet nu och för endast några få år tillbaka.
Mått-skalan för det utmärkta är i ständigt stigande
med hänsyn till det artistiska. Den nutida
aeci-denssättaren måste hafva någon kännedom om
konst — han måste vara någonting mer än en
’typuppstaplare’. Han måste förstå, att det är
lika möjligt för honom att åstadkomma
individualitet i typernas anordning som för artisten att
åstadkomma sådan med ritstift eller pensel.
Ganska få typografer hafva någon idé om
ändamålsenlighet, symmetri eller det väl afvägda,
eller kännedom om olika färgers värkan; de som
besitta kunskaper på dessa områden äro för det
mästa ledare. Hvar och en värderar ett vackert
tryck, liksom hvar och en värderar ett
konstnärligt arbete. Det finnes imitatörer och kopierare,
men huru få äro icke de, som frambringa något
originelt!
Det är icke så länge sedan unge män
kontraktsenligt förbundo sig att lära konsten och
mysterierna’ i typsättning — i dag sker detta
arbete med maskiner. Någon egentlig konst var
det icke, och icke häller gifves det något sk äj
för att det skulle vara någon rnystér. Den
värkliga konsten i typografin måste ligga i dess
öfverensstämmelse med arbetets art, i tillämpande
af artistiska principer, i naturlig harmoni och i
färgkontraster. Detta allt kan icke åstadkommas
med maskin utan måste alltid utgå från det
individuella och ideella hos arbetaren. Den
typograf, som tillägnar sig dessa principer, står
alltid högt öfver täflan med hvarje maskin.
Den unge man inom boktryckaryrket, hvilken
önskar blifva framstående därinom, finner ganska
få tillfällen att utbilda sig själf. Hans enda
utväg är att lära af äldre, erfarnare typografer,
med hvilka han kan komma i samarbete och
beröring, och genom att studera hvarje godt
typografiskt alster, som kan komma under lians ögon.
Men resultatet af allt detta är, att han i de
flesta fall endast lär sig ’efterhärmningsmanéret’.
Han har därigenom ganska liten utsikt att
upptäcka de ledande principerna för arbetet — de
säkra regler, som böra följas, jämte
tillämpningen af dessa regler, och således ej heller den
utbildning, som sätter honom i stånd att mottaga
och tillfredsställande utföra hvilket som helst
arbete inom branschen.
Ett alldeles för stort värde och inflytande
till-mätes den så kallade naturliga smaken.
Människorna i allmänhetet äro invaggade i den tron,
att kännedomen om konsten och (less principer
är af naturen förbehållen endast några få, men
ej kan läras af mängden. Detta är en stor
villfarelse, Det är lika möjligt att lära kännedomen
i konst som att lära skrifva, och ingen vill väl
bestrida möjligheten af att lära hvarje normalt
utbildad människa att skrifva. Naturligtvis
halden ena mera anlag än den andra, men det
finnes inga större svårigheter för utbildning pä
detta område än på andra.
Jag tvekar icke åtaga mig värfvet att göra
en ’konstnärlig typograf’ af hvar och en, som är
begåfvad med tillräcklig kännedom i värksättnintj.
och som äger tillräckliga kunskaper om
tryckningskonstens teknik". (T. f. B.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
