Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18
Gr,TJ T E N B E R O
N:o 28 (4)
— No aiotko sinäkin viettää tämän
merkillisen päivän vapaana työstäsi.
— Aijon kyllä. Mutta kotia en uskalla mennä,
sillä eukkoni panisi heti minut hakkaamaan puita
eli kantamaan piimäpyttyä.
— Kehtaisiko hän tehdä sen tämmöisenä
päivänä.
— Eukkoni silmissä ei tämmöiset päivät ole
muuta kuin rahantuhlauspäiviä. Suuria
juo-minkijuhlia ja teeskenneltyjen ystävyyden
osoitusten ja olemattomien ansioitten etsimispäiviä
ja samaa mieltä olen minäkin, mutta kotia en
mene sentään, siliä eukkoni panisi minut heti
hakkaamaan puita. — Hyvästi taasen.
Ockå ett resonnemang.
Faktor A. Holmberg har i senaste nummer af
Gutenberg låtit införa en slags relation öfver sin
ställning till finska typografförbundet och sin
arbetareuppfostringsmetod samt några uttalanden
om typografins höga ståndpunkt i landsorten,
särskildt — naturligtsvis — Hangö. Och detta har
han gjort i anledning däraf, att en insändare i
en föregående nummer offentliggjort några
statistiska data? beträffande arbetspersonalen vid
Hangö tryckeri, hvilken — enligt insändarens
uppgift — är sammansatt af en utlärd typograf och
nio elever.
Att insändaren träffat spiken på hufvudet
framgår redan däraf, att hr Holmberg helt försiktigt
undvikit att omnämna tryckeripersonalens
sammansättning, men väl den »metod" han tillämpar
vid den s. k. uppfostringen. Men hvartill har
dessa kullerbyttor tjänat, då hr Holmberg bättre
än någon annan borde veta, att han själf
etablerat en s. k. barnkammare inom tryckeriet och
där han, om man så kan säga, med faderlig
ömhet uppfostrar 9 telningar för den typografiska
banan; och som motvikt mot dessa’ ungdomar
finna vi — alt enligt insändarens uppgift —
endast en utlärd typograf. Hr Holmberg vet också
— och det med all säkerhet — att dylika
förhållanden icke äro normala, hvarför då resonera
gentemot sin inre öfvertygelse.
Hr Holmbergs påståenden att han genom sin
metod vill uppfostra en god arbetarestam har
mycket bismak af ordrytteri och är tillika
löjeväckande. Det torde nämligen, enligt
undertecknads uppfattning, icke möta några svårigheter
i Hangö att ordna personalförhållandena så, att
några anmärkningar däremot icke kunna
ifrågakomma; isynnerhet, som någon lokal konkurrens
därstädes icke förefinnes.
Hr Holmbergs yttranden, att
arbetsskickligheten numera är lika högt uppdrifven i landsorten
som i hufvudstaden här äfven väkt en viss
förvåning och någon i yrket invigd fackman kan
naturligtvis icke häller dela denna något befängda
åsikt. Nog få vi landsortsbor — och hr Holmberg
med — fortfarande hålla oss passiva och endast
beundra framstegen inom tryckerierna i
hufvudstaden, emedan den tid torde vara ganska
aflägsen, då landsorten i Finland kan producera
tryckarbeten af enahanda art som hufvudstaden.
För öfrigt är det en oerhörd ironi, att tala om
yrkesskicklighet, då man har en sålunda
sammansatt tryckeripersonal som den ofvan anförda.
En faktor i landsorten.
„Kroisos-pähkinä".
Yhä vaan meillä kuten muuallakin pohditaan
polttavia kysymyksiä, joiden tarkoituksena on
„työmiehen aineellisen tilan" parantaminen. Niin
tehdään kirjaltaja-liittokunnan leirissäkin. Ja
kieltämättä on tämä yleisen hyvän harrastus
ansainnut ja ansaitsee mitä suurinta kiitosta ja
kunniaa, varsinkin kun otamme huomioon,
että ani harvoin, ainakin vähemmässä määrässä,
harrastajat itse saavat nauttia harrastamiensa
parannusten tuottamia etuja; heidän kylvönsä
hedelmät jäävät jälkipolven poimittaviksi. Mutta
niinhän on luonnonlaki määrännyt, että kukin
polvi raivaa tietä tulevalle, jättäen oman uransa
sivuhaaraksi, mikä hetken kuluttua on umpeen
kasvanut. Todellakin suurenmoista itsensä
uhraamista!
Tämä itsensä uhraaminen ilmestyy kyllä
kaikissa kansanluokissa, eri lailla kussakin, mutta,
työmiehen kannalta katsottuna, kuitenkin
kauniimmassa muodossa juuri työväenluokassa.
Puhumatta niistä niukoista oloista ja puutteista,
joissa he itse saavat elää, niistä vaivoista ja
rasituksista, joita he saavat kärsiä jokapäiväisen
toimeentulonsa taistelussa, saavat lie yhä
katke-rimpia vastuksia vastaan taistella, hankkiessaan
jonkunkaan helpotuksen tai edun jälkeläisilleen
Mutta niistä välittämättä he yhä vaan yrittävät
sitkeänä, ja luottavaisesti toivovat, että „vaikka
kokee, eipä hylkää Herra", useasti tyytyväisenä
uhraten oman etunsa. Niin harvoin käy onni
vierailla työkansan piirissä, että sitä tuskin
tun-netaankaan. Mutta sentähden kai sitä niin
hartaasti koetetaankin johtaa jälkipolven luokse,
josta kuitenkin „onnen suosimat" pitävät huolta
siksi, ettei se noin vaan eksyisi pois heidän
piiristään. Ja mihin se kerran on vieraaksi saatu,
ei se sieltä hevillä lähdekään, sen on kokemus
osoittanut.
Kumminkin, kaikista ponnistuksista huolimatta,
on hyvin vähän ollut hyötyä parannuspuuhista,
sillä jos vastustajat on onnistuttu taivuttaa
johonkin parannukseen jossakin eri kohdassa, ovat
he toisessa kohdin tavallisesti takaisin ottaneet
sen, minkä taivutuksen kautta ovat menettäneet.
Ja niin on syntynyt uusi parannettava kohta,
aina sitä mukaan, kun jotakin on parannettu.
Siten taistelu yhä vaan jatkuu loppumattomiin,
niinkauvan kuin kaksi toisellensa vastakkaista,
melkeinpä vihamielistä puoluetta täytyy yhdessä
toimia.
Mutta jos kumpikin eriäisi omaksi
ryhmäksensä, jos kaikki haarat olisivat itsenäisiä,
riippumatta erityisesti mistään toisesta haarasta,
mutta kumminkin yhteisinä muodostaisivat
suuren kokonaisuuden, silloin voisivat kuhunkin
haaraan kuuluvat yksilöt todellakin kerran tulla
yksimielisiksi, tai ainakin edellyttää se
suurimpaa mahdollisuutta tämän asian suhteen.
Jos ajattelemme esimerkiksi, että kaikki maa
jaettaisiin maata viljelevän luokan kesken, olisi
paljon vähemmän irtolaisia — ja suurtilallisia —
ja luultavaa myöskin on, että maa olisi
tyystem-min viljeltyä, sekä tyytyväisyyttä enemmän. Ja
irtolaisiius- ynnä torpparikysymykset valtiollisella
alalla hyvin läheisesti tähtäävätkin siihen
suuntaan, vaikka ei juuri tasajakoon. Mutta jos niin
tehtäisikin, ei se silti vähentäisi sen
tuotantoarvoa, ei menekkiä, eikä alentaisi kenenkään
säätyä. Vaan jos ei mitään muuta tämän asian
eduksi tehdä, kuin turhia puheita pidetään,
jonkun torpan kontrahti varmennetaan, eli
paiote-taan ja myydään joku kruunun palsta enimmän
maksavalle, tai muuta sentapaista, ei asia
koskaan tule autetuksi muuta kuin siksi kertaa, eikä
suurtilalliset vähene.
Samoin on laita käsityöläistenkin piirissä. Niin
kauvan kuin ei pyritä mihinkään muuhun, kuin
ainoastaan jonkun määrätyn palkkasumman
saantiin, tai työpäivän lyhennykseen, eli muihin
semmoisiin pikkuseikkoihin, ei aineellinen
toimeentulo siitä parane muuta kuin siksi kertaa, eikä
siten ole suurestikaan vaurastunut. On vaan
päästy ehkä yhdestä pahasta; mutta kun
voitosta innostuneina käymme tarkastamaan
voitto-palastamme, huomaamme ensi silmäyksellä, että
„voipuoli" onkin kääntynyt alaspäin, joten siihen
on tarttunut yhä enemmän »puhdistettavaa". Ja
niin alamme uudestaan.
Sanottanee, ettei täydellisen voiton
mahdollisuutta ole olemassakaan. Sen mielellään
myönnän oikeaksi, ja olenkin kyhännyt nämät rivini
siinä tarkoituksessa, että saisin toisetkin tuon
olemattomuuden huomaamaan. Mutta jos
kumminkin minäkin puolestani tässä sekavassa
vyyh-dessä olisin yhtenä selvittäjänä, ja auki saisin
jonkunkaan solmun, niin en silloin olisi ainakaan
jouten ollut.
Sanoin „vyyhdessä", ja sillä hyvällä syyllä
tarkoitin liittoamme. Kuten tiedetään,
perustetaan liittoja yksimielisyyden saavuttamiseksi
jossakin erityisessä tarkoituksessa, ja tämän
yksimielisyyden avulla sitten painetaan sitä
vaakakuppia, jonka vastapuolta vastustuspuolue on
asettunut painamaan. Tällaisella yhteispainolla
on aina valtaava vaikutuksensa. Kun pääoman
omistajat perustavat tällaisia liittoja, osaavat he
niille aina antaa vastaavan nimityksen.
Tavallisimmin kutsuvat he niitä »monopooliksi", tai
vähemmässä merkityksessä »osakeyhtiöksi", sekä
myöskin »renkaaksi". Tuon tuostakin saamme
sanomalehdissä lukea sen ja sen »renkaan"
ihmeellisestä vaikutuksesta vastustajiinsa, tai
„mo-nopoolin" mahtavasta voimasta ja voitosta, eli
..osakeyhtiön" loistavista ahvääreistä, ja hyvästä
korosta, jonka se osakkailleen tuottaa.
(Jatk.)
Arbetarerörelsen och
nykterhetssaken.
Under denna rubrik ingår ett par
behjärtans-värda uttalanden angående fackföreningsrörelsen,
hvilka för en tid sedan ingingo i ..Vägvisaren", som
utgifves af G. F. Berndtsson i Östersund, medlem
i Sv. Typografförbundet,
Det ena är tidningens eget och det andra den
socialdemokratiska tidningen »Arbetets", och lyda
sålunda:
Mer än en gång har våra tankar fästs vid
den nu pågående arbetarerörelsen. Vi ha med
glädje sett den ena fackföreningen efter den
andra bildats för att härmed arbetarna skulle
genom dessa bevaka sina rättigheter och kunna
erhålla en bättre ekonomisk ställning.
Sammanslutning är makt, heter det med rätta.
Och i denna sammanslutning af arbetare som
organisera sig spelar nykterheten — enligt vår
öfvertygelse — hufvudro]len.
När uppslaget till en fackförenings bildande
göres af arbetare, som kastat af sig
rusdrycksoket och har inträdt i någon nykterhetsförening,
kan man vara viss på att kraft och energi ej
skall saknas för att drifva den framåt, Det är
dessa som blifvit, hvad man i ordets rätta
bemärkelse kallar, klassmedvetna arbetare. Också ser
man upp till dem med tillit om framgång.
Om det så lyckligt skulle vara, att alla
medlemmarna i en fackförening består af
absolutister, som vet hvad de vilja, och således för visso
erkänner nykterheten som det bästa
organisations-medlet för en enig sammanhållning, är det att
hoppas att rörelsen skall ytterligare gå framåt
till stor båtnad för dess medlemmar.
Det är också glädjande att erfara, att det ena
fackföreningsorganet’ efter det andra börjar att
uppmana sina medlemmar att hålla sig nyktra och
därigenom alt mer och mer höja sitt anseende
samt blifva goda och säkra medlemmar i den
organisation de tillhöra.
Vi lyckönska hvarje arbetare, som frigjort sig
från rusdrycksbruket. När han har blifvit kvitt
det erfar han först hvad det vill säga att vara
själfständig.
Fasthållande hvad vi som hufvudfaktor anse
i en fast organisation: helnykterhet, aftrycka vi
följande beaktansvärda uttalanden ur tidningen
Arbetet, och i hvilket vi till alla delar instämma
Med arbetarnas organisation förstås icke blott
högre veckolön och kortare arbetstid.
Bakom detta ligger annat och mycket mera:
starkare hederskänsla, större kraf på lifvet och
därmed större kraf på en själf.
Den dåligt aflönade arbetaren, som tager emot
hvad han blir erbjuden känner häller intet
ansvar för, hur han fyller sin plats i lifvet. Han
gör, hvad han är nödsakad till, men intet
därutöfver.
Den organiserade arbetaren, som medvetet
går mot målet: ekonomisk och andlig frigörelse,
känner ansvar. Han vet, att hans skam är
organisationens, kamraternas skam.
Det är därför också en själfklar sak, att de
organiserade arbetarne äro de dugligaste och
pålitligaste.
De större krafven på lifvet låta arbetaren
aldrig slå sig till ro. Ständigt upptäcker han nya
fält för sitt vetande. Det ligger honom alltid om
hjärtat att stå på höjd med sin tid i bildning
och kunskaper.
Kort sagt: den organiserade arbetaren skall
alltid ställa sådana kraf på sig själf, att han kan
uppfylla de kraf, som andra med rätta kunna
ställa på honom.
Därigenom, att organisationen höjer den
enskilde individen, höjer den också hela samhället
i moral, sundhet och kraft.
Kuusi vanhan kokeneen oivallista
liikeohjetta.
1. Hanki ensin itsellesi tyydyttävä taito,
ennenkuin liikettä aloitat, ja ala pienestä, jos ei
itselläsi ole runsaita varoja... Hanki parhaimmat
työkalut ja koneet. 2. Ala koskaan osta enempää,
kuin minkä voit käteisellä rahalla maksaa, älä
koskaan kirjoita nimeäsi vekseliin! Säilytä
tavarasi jos suinkin mahdollista on, aina
lukon-takana. 3. Lähetä lasku tavaran mukana; ken
ei laskuansa maksa kolmen kuukauden kuluttua,
hae häneltä laskun määrä oikeuden kautta ulos.
1. Niinkauvankuin tvöväkesi on työssä, ole
itsekin toimessa tahi pidä luotettavat ja koetellut
miehet sijassasi. Pidä ainoastaan ahkeraa ja
kunnollista työväkeä ja maksa hyvä palkka. 5.
Anna liikkeestäsi ainoastaan sellaista työtä ulos,
joka on liikkeellesi kunniaksi; jollet jostakin
työstä luule mitään., voittavasi, niin älä ota
sitä tehtäväksesi. AJä milloinkaan tee työtä
polkuhintaan. 6. Toimita työ luvattuun aikaan
valmiiksi — sanasta miestä, sarvesta härkää!
Täytä aina tehtäväsi halulla ja innolla ja ole
kaikissa nautinnoissa kohtuullinen.
Kirje Tampereelta.
Lienee kulunut vuotta pari siitä, kun viimeksi
mitään tietoja täältä on näkynyt Gutenbergissa.
Ne loppuivat silloin, kun »Vennu" muutti
paikkakunnalta. — Kirjaltajayhdistyksen valitsemia
kirjeenvaihtajia on tällä ajalla kyllä ollut
kaksikin, vaan siitä huolimatta ei
äänenkannattajassamme ole näkynyt ainoatakaan kertomusta edes
yhdistyksen kokouksista. Tosin ei niin laimeasta
joukosta, kuin täkäläinenkin kirjaltajakunta on,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
