Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 35 (11)
GUTENBERG
05
1 dag är det jämt 10 år, som förflutit sedan
franske borgmästaren och arbetaren Dormay
för första gången framkom med förslaget, att pä
l:a majdagen alla arbetare gemensamt böra
antaga denna dag till ..arbetarnes dag" och på denna
dag i främsta rummet demonstrera för ernående
af 8 timmars arbetsdag. Detta förslag antogs,
och under dessa 10 år som förflutit, har
arbetarne årligen på l:sta maj demonstrerat för 8
timmars arbetsdag. Äfven vi här i Finland ha
följt utlandets exempel att å l:sta majdagen
demonstrera för arbetaresakens framåtskridande. —
Dessa demonstrationer ha så småningom
utvecklat arbetaresaken i Finland och skilda
arbetare-korporationer begynt organisera sig.
Äfven typograferne ha sålunda organiserat
sig i ett öfver hela landet omfattande förbund,
hvilken organisation ovedersägligen f. n. måste
anses för den bästa och kraftigaste i Finland.
Till detta förbund höra 17 städer såsom
afdelningar, men ännu återstå dock många städers
typografer, som ej gittat tillhöra vårt förbund.
De städer, som ännu oj tillhöra organisationen,
böra af förbundsmedlemmarna genom agitation
och uppmaningar tvingas att tillsluta sig
till oss. Äfven finnes det många typografer, som
ej velat tillhöra organisationen, ehuru
afdelningar finnas på platsen. Då detta vårt förbund
arbetar till allas gemensamma bästa, äfven för
dem som ej tillhöra organisationen, skulle man
vänta att alla äfven skulle bidraga till att
understöda denna organisation. Men så lyckligt är det
ej. Särdeles här i Helsingfors finnes det ett stort
antal typografer, som ej tillhöra vårt förbund,
utan draga sig för medlemsafgiftens erläggande.
Erhålles det vinning åter genom förbundet, då
äro de ej sena att få vara med och dela vinsten,
ehuru de för dess ernående ej gjort det minsta.
Månne det ej skall kännas bittert för dessa
ickemedlemmar att höra huru Sveriges
välorganiserade typografer beslutit göra insamlingar, kanske
just för dessa icke-medlemmar.
När skola dessa personer komma till insikt
om, huru orätt de göra mot sina kolleger och sig
själfva! Och när skall dessa låga naturer
försvinna ur våra led? Jo, först då, sedan vi
mangrant börja, en hvar på sitt håll eller
tillsamman, agitera, samt upplysa dessa förslappade
varelser om hvad enighet och solidaritet kan
åstadkomma. Se där det arbete, som hvarje
organiserad arbetare ovillkorligen bör åtaga sig. På
detta sätt torde vi lämpligast nå målet, och detta
mål är: hvarje typograf in i Finska
typograffor-bundet. Först då kunna vi känna oss nog starka,
att bl. a. motstå kapitalets och storindustrins mot
oss riktade anfall.
Till sist: Lefve Finska Typografförbundet
samt enigheten och solidaritetsandan inom
densamma. Lefve!
V. B.
Kehoitus kaikille kirjaltajille
Helsingissä.
Kuten tunnettu, toimeenpanee työväki
Helsingissä yhteisen kävelyretken sunnuntaina 4 p:nä
kesäk. yleisen työväenaatteen
yhtenäistyttämi-seksi. Meidän kirjaltajienkin velvollisuus
työ-miehinä on yksimielisesti järjestettynä joukkona
ottaa osaa tähän kulkueeseen. Älkäämme antako
pikkumaisen ahdasmielisyyden tahi velttouden
tämän koko työväelle yhteisen pyrinnön suhteen
itseämme rsokaista. Jos tässä yleisessä
suunnassa esiintyisikin joitakuita yksityiskohtia, joita
täydellisesti emme saattaisi hyväksyäkään,viiiin
emme kuitenkaan saa hyljätä aatetta
kokonaisuudessaan.
Paljon löytyy joukossamme vielä noita niin
kutsututta »pimeitä veikkoja", jotka
yksipuolisuudessaan eivät milloinkaan ole saapuneet
kuulemaan ja omiin vakaumuksiinsa vertaamaan niitä
puheita ja esitelmiä, joita tällaisissa yleisissä
kokouksissa esitetään, vaan päinvastoin ovat he
kaikessa tietämättömyydessään antautuneet
jyrkimpien vastustajiemme tuuditeltaviksi tuohon
pimeän tietämättömyyden synkkään yöhön.
Paljon löytyy myös niitäkin, jotka ennen ovat
pitäneet näitä pyrintöjä pelkkänä harhaan vievänä
hullutteluna, joista muka on paras pysyä erossa,
vaan saavuttuaan itse omin silmin näkemään
sekä omin korvin kuulemaan ja tutkimaan
näitten pyrintöjen »syntyjä syviä", ovat he tulleet
huomaamaan suuren erehdyksensä sekä
muuttuneet mitä innokkaimmiksi asianajajiksi yleisen
työväenaatteen palveluksessa.
Tarkoituksemme tällä kehoituksella ei
suinkaan ole se, että pahoittaisimme kirjaltajistoa
tahdottomina olentoina hyväksymään kaiken sen,
mitä heille esitetään, vaan suurin syy on siinä,
jos tahdomme aikaamme seurata, niin on meidän
velvollisuutemme miehissä saapua tähän
tilaisuuteen pönkittääksemme niitä useinkin horjuvia
tukeita, joita oma itsenäinen vakaumuksemme
kaipaa.
Siis kaikkien Helsingin kirjaltajien
velvollisuus on sunnuntaina näyttää, että mekin
kuulumme siihen luokkaan, jota kutsutaan
järjestyneeksi työväeksi.
Tyvestä puuhun noustaan.
Ken vähänkin on aikaansa seuranut näinä
viime aikoina, on tullut huomaamaan, että
nykyiset kireät olosuhteet ovat ikäänkuin herättäneet
kaikki kansanluokat tähänastisesta
tainnostilas-taan. Tosin ovat nämä vasta nyt voimaa ja
innostusta saaneet aatteet kansan sivistämiseksi
jossakin määrin ennenkin olleet vireillä, vaan nyt
ovat silmät auenneet ja tultu huomaamaan, että
tämä on ollut liian laimeaa. Sen näkee ja kuulee
kyllä se, jolla on vähänkin silmiä ja korvia
seuraamaan nykyistä tietämättömyyttä ja sivistyksen
tarvetta kansassamme.
Nyt, kun on saatu silmät auki ja tultu
huomaamaan, että tähänastiset toimet ovat olleet
riittämättömiä kohottamaan alemman
kansanluokan sivistystä ja itsetajuntaa, on ryhdytty oikein
miehissä niitä reikiä tukkimaan, joista vuotaa
sekin vähäinen tietoerä, joka on saatu
tähänastisilla toimenpiteillä, ja kun ne on saatu kyllin
tiviiksi, kylvämään uusia ja tuottavampia
siemeniä joukkoon, että vanhatkin taimet saisivat
enemmän voimaa kasvamaan toisten
höysteliääm-pien kasvien keralla.
Meillä kirjaltajilla on itsetietoisuuden laita
hiukan niin ja näin. Sanon »itsetietoisuus", sillä
tämä sana sisältää paljon. Sen takana on
paljon sellaista, jota moni ammattitovereistamme
tuskin on hitustakaan ajatellut.
Hyvät veljet! Suonette anteeksi, jos tässä
vähän koskettelen meihin kirjaltajiin nähden
arkoihin asioihin.
Meillä tosin ei ole tilastollisia tietoja
nähtävänä siitä, minkä verran itsekullakin on
koulu-tai sitä vastaavia tietoja, kun alamme kehittää
taitoamme kirjaltajaksi. Mutta ainakin luulen
että meistä enemmistö on käynyt kansakoulun,
onpa suuri määrä niitäkin, jotka ovat käyneet
jonkin määrän korkeampiakin kouluja. Onko
näitä tietoja kehitetty ja kasvatettu niin, että
niistä olisi meille vastaisina aikoina jotakin
hyötyä? Ja vielä päälliseksi: Olemmeko näitä tietoja
kylväneet sellaiseen maaperään, että niistä
joutuisi ammattimme nuorempi sukupolvi poimimaan
niinkin hyviä ja isoja hedelmiä kuin
»Kroisos-pähkinöitä."
En tiedä olisinko minä väärässä ja kaikki
muut oikeassa väittäessäni: »tyvestä puuhun
noustaan." Näin on kuitenkin mielestäni asianlaita
meidän kirjaltajien vainiolla ennenaikaisten ja
kyp-symättömien »-pähkinöiden" noukkimiseen.
Luulen, ettei kasvitarhassamme ole kovinkaan suuri
prosentti sellaisia puita, jotka kannattaisivat
latvaan nousta ja vielä lisäksi sellaisia, joissa jo
olisi kyllin kypsät pähkinät nautittaviksi.
Sen-tähden ehdotan, että meidän olisi ensin
kasvatettava taitavia puutarhureita, jotka laittaisivat
puutarhamme tarpeeksi hyvään kuntoon. Joka
vähänkin on silmäillyt kasvitarhaamme, on nähnyt,
miten heti portista sisään astuessa käytävillä
rehottaa rikkaruoho, tiet koukeroisia ja täynnä
kuoppia. Katselkaamme sitte näitä istutuksia. Siellä
täällä tosin seisoo muutamia tukeviakin puita,
vaan on paljon rankojakin, jotka eivät ole
voineet kestää myrskyjen hävitystyötä, vaan
menettäneet melkein kaikki heikommat oksansa.
Paljon on siellä katkenneitakin puita, jotka
kaatuessaan ovat nojautuneet tukevimpiensa turviin,
pakottaen siten heidät työntämään juurensa
vieläkin syvemmälle maahan kannattaakseen näitä
heidän varassaan nojaavia veljiään. Paljon on
myöskin puita, jotka kaatuessaan ovat tehneet
ääretöntä vahinkoa naapureilleen, katkoessaan
elinehtoisia oksia ja sitten maahan
romahtaes-saan kohdaltaan kaikki pienet puut ja vesat
lyöneet alleen, jotka tämän painavan taakan alla
ovat alkaneet mädätä ja lahota. Tällaista
taantumisen ja lahomisen enenemistä huomaa miltei
kaikkialla. Eteläpäässä puutarhaa tosin on
tukeviakin puita oikein kosolta, verrattuna ylimalkaan
koko tarhan istutuksiin. Vaan kyllä sielläkin on
paljon rikkaruohoa, »päivänkakkaraa" ja
»kärsä-heinää." Kuten näkyy, on kasvitarhamme
pikaisen korjauksen tarpeessa. Ensinkin olisi tämä
ympäröittävä tukevalla aidalla, ettei ulkoapäin
tulevat mädännykset pääsisi muutoinkin jo
rappiotilassa olevaa tarhaamme enempi turmelemaan.
Jokaiselle portille tai ovelle asetettava valppaat,
kunnolliset ja asiantuntevat vahdit tai
puutarhurit, ettei sinne enää pääsisi enkelin muodossa
paholaisia ja minkään hyveen naamarin alla
kalvaavia syöpäläisiä ja hyönteisiä. Sitten kun
on saatu nämä varustukset ulkoapäin painostavia
vihollisia vastaan tukeviksi, on alotettava raivaus
ja siistiminen, teiden puhdistus ja kuntoon
laittaminen mitä suurimmalla kiireellä, taitavain ja
asiainyminärtäväin tarhureitten johdolla.
Tällätavoin kun on saatu puutarhamme
mallikelpoiseen kuntoon, tiet tasoitetuiksi ja uusia
teitä lisää tarpeellisten välimatkojen päähän ja
nämä yhdistetyiksi toisiinsa, voi toivoa siitä
joitakin tuloksia, joshan nyt ei ensimmäisenä
sadonkorjuun aikana juuri mitään »-pähkinöitä" siitä
koottaisi, niin ainakin saataisiin sen kukkien
tuoksusta nauttia.
Yksi yhteiskuntamme pahimpia ja enimmän
elinjuuriamme kalvaava mato on juoppous. Ja
että me kirjaltajatkin olemme suuressa määrässä
joutuneet tämän uhrin alaisiksi, osottanee
kokemus täysin selvästi. Tosin emme saata langettaa
syytä tästä kokonaisuudessaan omille
niskoillem-mekaan. Sillä niin kauvan kun ne miehet, Joilla
valta on", asettavat näitä myrkkyjuomaloita
kuhunkin kadun kolkkaan, niin ei ole ihme, jos
heikot luonteet sortuvatkin. Vaan koettakaamme
kuitenkin kehittää tuota itsetietoisuuttamme siksi
pitkälle, että todellakin tulemme huomaamaan,
kuinka äärettömän suuressa määrässä tämä
myrk-kyliemi heikontaa ruumistamme sekä samalla
turmelee henkistä kykyämme. Tästä ei kärsi
ainoastaan yksilöt, vaan siitä kärsii kaikki meidän
yhteiset aatteemme.
Jos toivomme parannuksia yhteisissä
riennoissamme, niin on meidän ensi sijassa koetettava
poistaa tämä juoppouden pahe, sillä niin kauvan
kun tämä saa keskuudessamme rehottaa, ei tule
kysymykseenkään niin ylellisten herkkujen
nauttiminen, kuin »Kroisos-pähkinöiden." Luulen
perunassa olevan kyllin. Nimimerkki »Y." kysyy
viime numerossa »Gutenbergia", että »kuinka
kauvan liittoutumattomat toverimme nukkuvat?"
Nämä juuri ovat suurimmaksi osaksi niitä tämän
yllämainitun paheen orjia, jos niitä on suuri osa
liittoutuneissakin. Muuan nimim. »K. D." taas
esittää että lähetettäisiin liiton asiamies
»saarnaamaan yhteenliittymisen tarpeellisuudesta." Eikö
juuri tässä yhteydessä voisi myöskin »saarnata"
tämänkin pahimman epäkohdan, juoppouden
poistamisesta sekä sitä vastaavien hyveiden sijaan
ottamisesta. Ja tulisi tähän valita täysin olojamme
tunteva raitis mies. Puolestani kannatan
täydellisesti tätä ehdotusta ja luulen että se saa
paljon keskuudessamme möytätuntoisuutta osakseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
