Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 32 (8)
G TJ T E X B E K G.
41
€nsi liittokokoukseen jätetyt kysymykset
sekä niihin saapuneet pohjustukset.
l:nen kysymys: Olisiko suotavan että Liitto
yhtyisi Kansainväliseen Sekretariaattiin?
(Liittohallituksen nostama Kansainvälisen sekretariaatin
kehoituksesta.)
Koska yhteistyö eri organisationien kesken on
huomattu hyödylliseksi ja koska menot siitä ei
ole kovin suuret, ehdotetaan:
että Liitto yhtyisi Kansainväliseen
Sekretariaattiin.
2:nen kysymys: Olisiko suotavaa että Liiton
jäsenet tulisivat tilaisuuteen lunastamaan itsellensä
jäsenmerkin todisteeksi Liittoon kuulumisestaan ?
(Liittohallitus, Helsingin osaston kehoituksesta.)
Koska olisi kovin vaikea pitää silmällä että
ainoastaan todelliset Liiton jäsenet käyttäisivät
liittomerkkiä, jos sellainen perustettaisiin,
ehdotetaan :
että kysymys ei antaisi aihetta
mihinkään toimeenpiteisiin.
3:s kysymys: Eikö ulkomaalaisen organisationin
jäsen ole vapautettava sisäänkirjoitusmaksun
suorituksesta Liittoon yhtyessään? (Liittohallitus,
Helsingin osaston kehoituksesta.)
Koska Liiton jäseniä yhtyessään
ulkomaalaiseen organisationiin on vapautettu
sisäänkirjoitusmaksun suorituksesta kun ovat todistaneet
jäsenyytensä Suomen Kirjaltajaliitossa, ehdotetaan:
että ulkomaalaisen organisationin jäsen
yhtyessään Liittoon vapautetaan
sisäänkirjoitusmaksun suorituksesta mutta on
jäsenmaksu suoritettava sitä seuraavan
kuukauden alusta jolloin hän viimeiseksi suoritti
maksuja ulkomaalla ollessaan.
4:s kysymys: Eikö jäsen joka on matkustanut,
ulkomaille ja siellä todistettavasti yhtynyt
organisationiin ole edelleenkin laskettava Liiton jäseneksi
tarvitsematta suorittaa jäsenmaksuja siilien ?
(Liittohallitus.)
Liittohallitus on nostanut kysymyksen syystä
että jäsen joka on matkustanut ulkomaalle ei
tulisi eroitetuksi perustuksen alla olevasta
Sairas-apurahastosta jos hän on halukas siihen
edelleenkin suorittamaan jäsenmaksunsa. Tämän
perusteella ehdotetaan:
että jäsen joka on matkustanut
ulkomaalle ja siellä todistettavasti yhtynyt
organisationiin edelleenkiin on laskettava
Liiton jäseneksi tarvisematta suorittaa
jäsenmaksuja.
5:s kysymys: Eikö Liiton jäsen pitempiaikaisen
sairauden sattuessa ole vapautettava jäsenmaksujen
suorituksesta? (Liittohallitus, Helsingin osaston
kehoituksesta.)
Koska kohtauksia jo on esiintynyt, että
jäseniä on erotettu Liitosta koska he pitemmän
sairauden johdosta eivät ole voineet suorittaa
jäsenmaksunsa, ehdotetaan:
että jäsen, joka pitempiaikaisen
sairauden johdosta ei kykene tekemään työtä,
vapautetaan suorittamasta jäsenmaksuja
siltä ajalta kitin sairaus kestää.
6:s kysymys: Onko Paikanvälitystoimisto
näyttäytynyt olevan tarpeen vaatima ja onko suotavaa että
se edelleenkin pidetään käytännössä? (Liittohallitus.)
Koska käytännössä on käynyt selville, että
Paikanvälitystoimisto, sillä ajalla kuin se on
ollut olemassa, on ollut suureksi hyödyksi
jäsenille ja ahkerasti käytetty sekä isänniltä että
työmiehiitä, ehdotetaan:
että Paikanvälitystoimisto edelleenkin
pidetään voimassa ja että Liittohallitukselle
myönnetään oikeus Toimistolle laatia
ohjesäännöt sekä määrätä Toimiston johtajan
palkkion.
7:s kysymys: Eikö Gutenberg olisi juhlistava
kaksi kertaa kuukaudessa? (Liittohallitus.)
Koska on näyttäytynyt että Gutenberg
nyttemmin kuin se ilmestyy ainoastaan kerran
kuukaudessa, ei vastaa tarkoitustaan Liiton
äänenkannattajana, koska useampia ehdotuksia ja
tärkeämpiä tiedonantoja on täydytty lähettää
erityisillä kiertokirjeillä, kuin myös että se hidastuttaa
jäsenten yhtymisen Liittoon, ehdotetaan:
että Gutenberg 1900 vuoden alusta
ju-laistaan kaksi kertaa kuukaudessa.
8:s kysymys: Matkustavan asiamiehen eli
agitaattorin lähettämisestä maaseudulle. (Helsingin
osasto.)
Niinkuin kaikki tiedämme, aijotaan lähimmässä
tulevaisuudessa saada uusi, ajanmukainen
palk-kaustariffi kaikissa Suomen kirjapainoissa
käytäntöön. Tämä on suuri, voimia ja
yksimielisyyttä kysyvä hanke, joka sitä paitsi panee
nuoren liittomme vähäiset varat kovalle koetteelle.
Sen vuoksi olisi lukuisampi liittoon liittyminen
saatava mahdollisimman pian aikaan.
Liiton sääntöjen 1 §:ssä sanotaan muun
muassa: »Suomen Kirjaltajaliiton tarkoitus on:
yhteistoimintaan sulkea kaikki kirja- ja kivipainon
sekä kirjakevalimon alalla Suomessa
työskentelevät miés- ja naispuoliset henkilöt, jotka
vähintäin yhden vuoden ovat olleet toiminnassa edellä
mainittujen ammattien aloilla sekä täyttäneet 18
vuotta, voidaksensa siten yksimielisellä
yhteisvaikutuksella ja yhteisillä käytännöllisillä
toiminnoilla parantaa näiden asemaa taloudellisessa ja
henkisessä suhteessa." —––––-
Näiden sanojen hyvää ja kunkin kirjaltajan
parasta tarkoittavaa sisällystä eivät kaikki
maamme kirjaltajat ole joko täydelleen käsittäneet tahi
on leväperäisyys ollut syynä siihen, että Suomen
32 kaupungista vain 20".ssä on perustettu
liitto-osastoja. Asiain näin ollen on perin arveluttavaa
ja tuskin mahdollistakaan saada kysymyksessä
oleva tariffi kaikkialla maassamme käytäntöön,
ennenkuin kaikki kirjaltajat on saatu liittoon
yhtymään.
Tätä seikkaa silmällä pitäen on Helsingin
Kirjaltajain Yhdistyksen toimikunnassa syntynyt
ajatus n. k. matkustavan asiamiehen eli
agitaattorin lähettämisestä niihin maamme
kaupunkeihin, joissa ei liitto-osastoja vielä ole perustettu.
Sanotun asiamiehen toimena olisi etupäässä
innostuksen ja yhteishengen herättäminen niiden
kirjaltajain kesken maaseutukaupungeissa, jotka
tässä suhteessa tavalla tai toisella ovat jääneet
saman ammatin alalla työskentelevistä
tovereistaan jälelle. Hänen tulisi myös parhaansa
mukaan pitää kokouksia sekä perin pohjin selittää
liiton tarkoitusta ja siten koettaa saada
perustetuksi liitto-osasto kuhunkin kaupunkiin. —
Kaikista näistä toimistaan tulisi hänen,
kiertomatkalta palattuaan, jättää liittohallitukselle tarkka
kirjallinen selonteko.
Tämmöisen asiamiehen palkkaaminen tulisi
Liitolle maksamaan ehkä noin neljäsataa (400)
markkaa, riippuen toimeen valittavan ehdoista.
Tätä summaa ei ole sentään kovin suureksi
katsottava, kun otetaan huomioon se mahdollisuus,
että, jos asiamies onnistuu saamaan kaikki
maamme kirjaltajat liittoon yhtymään, on ylempänä
mainittu rahamäärä korkeintaan vuoden kuluttua
jäsenmaksuina y. m. saatu takaisin Liiton
rahastoon.
Näillä perusteilla ehdotetaan,
että yllämainittua tarkoitusta varten
matkustava asiamies eli agitaattori Liiton
kustannuksella lähetettäisiin niihin
maa-sentnkanpunkeihin, joissa ei liitto-osastoa
vielä ole olemassa.
9:s kysymys: Ehdotus Liiton ohjelmaksi.
(Helsingin osasto).
1) Katsotaan nykyajan olevan jo sillä
kehi-tyskannalla että on vaadittava jokaisen kirja-ja
kivipainoissa sekä kirjakevalimoissa
työskentelevän henkilön ehdottomaksi velvollisuudeksi
kuulua liittoon ja vaatia erittäinkin kirjapainojen
isännistöjä ja johtajia ottamaan käytäntöön
tavan, ettei kirjapainoissa saa työskennellä
henkilöitä, jotka eivät kuulu liittoon ja että liittoon
vaadittaisiin kuulumaan kaikki, jotka sääntöjen
l § mukaan voivat siihen kuulua.
Suurin syy, miksi ei kaikki kirjapainoissa
työskentelevät henkilöt kuulu liittoon, ei
suinkaan ole liian suurien jäsenmaksujen tähden,
vaan useammassa tapauksessa joko
käsittämättömyys yhteenliittymisen tarpeellisuudesta, tahi
myöskin velttous ja välinpitämättömyys. Useilla,
jo liitossa olleilla, vaan siitä eronneilla, on ollut
eronsa syynä joko huolimattomuus eli myöskin
liian arka kunnian tunne, joka muka on tullut
loukatuksi jonkun pikkumaisen syyn takia. Xiin
kauvan kuin yhtyminen liittoomme on
vähemmän pakollista — niin kauvan on tämmöisillä
mitättömillä syillä suuri vaikutusvalta.
Huomioon on vielä otettava, että meidän työmiesten on
itse itseämme autettava ja voimakkaalla
yhteenliittymisellä me voimme antaa korkeinta apua
sekä itsellemme että tovereillemme, sillä onhan
työmies joka ei kuulu mihinkään liittoon eli
yhdistykseen, isännistönkin puolelta enemmän
heiteltävänä, kuin työmies joka on muiden kanssa
liittoontunut. Sentakia on käytäntöön saatava
muoto, joka suoranaisesti pakottaa jokaisen
kirja-ja kivipainossa sekä kirjake valimossa
työskentelevän henkilön kuulumaan liittoon. Ehdotetaan
siis, että käytäntöön otetaan tapa, että isännät
ja johtajat eivät saa ottaa työhön henkilöitä, jotka
eivät kuulu liittoon ja että liittoon vaadittaisiin
kuulumaan kaikki, jotka suinkin sääntöjen
mukaan voivat siihen kuulua.
2) Yleisiin työväen pyrintöihin ei
Kirjaltaja-liitto saata liittona vielä ottaa osaa, sillä, katsoen
siihen että liiton omakaan tehtävä ei vielä ole
kuin alulla ja että Hittoon kuuluu niin paljon
erilaisia aineksia, eikä olot yleensä,
ammatteihim-me katsoen ole vielä sillä kannalla kuin
toivottava olisi. Itsekullakin liiton jäsenellä on silti
tilaisuus kuulua ja vaikuttaa työväen aatteen
eduksi yleisissä työväenyhdistyksissä.
Toivomuksena lausutaan kuitenkin että liiton jäsenet,
enemmän kuin tähän asti, ottaisivat osaa ja
kannattaisivat sekä aatteellisesti että aineellisesti yleisiä
työväen pyrintöjä, sillä niihin yhdistyy paljon
meidänkin ajamiamme aatteita.
3) Ääniasteikkoasiassa on tultu siihen
johtopäätökseen että varallisuuteen perustava’
ääni-määräjäriestelmä on vanhanaikaisena ja
epäoike-ana täydellisesti hylättävä ja perustuen siihen
tietoon ettei enää missään moista
äänestysmuo-toa käytetä ehdotetaan että kirjaltajat yleensä
vaatisivat ääniasteikon poistamista.
4) Kaittiusasiassa ehdotetaan että —
täydellistä kieltolakia kuin ei vielä voida aikaan saada
— isännistöt sekä johtajat vaatisivat ehdotonta
säännöllisyyttä kaikilta työmiehiltään ja jos
epäsäännöllisyyttä syntyy juovutusjuomain
nauttimisen takia, nämä epäsäännöllisyydet tästä lähin
katsottaisiin suuremmaksi paheeksi kuin mitä
tähän asti on tehty ja että johtajat ja isännät
ankarammin vaatisivat raittiutta työmiehiltään ja
jättäisivät pois sen useasti esiintyvän väärän
mielipiteen että epäsäännöllisten työmiesten
kanssa on helpompi mielivaltaisesti menetellä kuin
säännöllisten, jotka ovat enemmän vaativalla
kannalla. Erityisesti tahdotaan painaa itse
työmiesten mieliin sen suuren tärkeyden mikä
säännöllisyydestä koituu sekä työmiehille että
isännille.
5) Uman säännöllisyyttä työssämme emme
koskaan voi tulla kovinkaan pitkälle
vaatimuk-sissamme ja on siis säännöllisyyttä ja raittiutta
ehdottomasti ensin vaadittava ennenkuin voimme
vaatia lyhyempää työpäivää, jonka komitea ön
myöskin katsonut sangen tarpeelliseksi ja
kannattaa periaatteessa 8 tuntista
»normaalityöpäi-vää" eli 8 tuntia työtä, 8 tuntia lepoa ja 8
tuntia vapautta.
6) Ehdotetaan että samat oikeudet ja
velvollisuudet, sukupuoleen katsomatta olisi kaikilla
kir-ja-ja kivipainoissa sekä kirjakevalimoissa
työskentelevillä henkilöillä.
Näillä pohjusteilla ehdotetaan Kirjaltajaliiton
vastaiseksi toiminta-ohjelmaksi, että
1) kaikkien, sääiltojen oikeuttamien
henkilöiden on ehdottomasti kuuluttava
liittoon :
2) yleisiin työväen pyrintöihin ei
liittona oteta osaa, vaan toivotaan että
kirjaltajat enemmän kuin tähän asti niitä
kannattavat;
3) ääniasteikkojärjestelmän poistamista;
4) vaaditaan ehdotonta säännöllisyyttä
työssä;
o) 8 tuntista työpäivää kannatetaan:
sekä
6) sukupuoleen katsomatta täyttä
tasa-arvoisuutta.
10:s kysymys: Eikö olisi suotavaa että Liitto
toimisi niin että saataisiin joko koti vanhoille ja
työhönkykenemättöinille kirjaltajille tahi erityinen
eläkerahasto muodostetuksi? (Turun osasto).
»Työmiehen pääoma on hänen työnsä.
Kivu-loisuuden tahi vanhuuden takia menetettyään
työkykynsä, on hän menettänyt myöskin
pääomansa, joka kumminkin nykyisen
yhteiskuntajärjestyksen mukaan on elämisen välttämätön
ehto.
Kun rahamies saa pääomansa suuremmaksi,
kasvaa se korkoja, ja hän voi, vanhaksi ja
raihnaiseksi tultuaan, viettää rauhallisia päiviä,
huo-letohna kaikista taloudellisista vastuksista.
Työmiehen on tykkänään toista. Työkyvyn
vähetessä vähenee myöskin hänen pääomansa
tuottama korko — jos siksi voi nimittää vaivalla ja
hiellä ansaittuja muruja — ja tykkänään työhön
kykenemättömäksi jouduttua tulee samalla
myöskin loppu koko pääomasta. Nykyisen
yhteiskuntajärjestyksen — joka ei edellytä kaikilta
samoja velvollisuuksia’ ja samoja etuja, — ja
luonnon vaatimusten mukaan, joka vaatii
kumminkin kaikilta saman osån, jos mieli
ihmisen elää, täytyy työmiehen pakostakin
kivulloi-seksi ja raihnaiseksi jouduttuaan, tulla toisten
yhteiskunnan jäsenten’ n. s. almuilla elämään.
Tätä kutsutaan vaivaishoidoksi. Kummoista on
vaivaishoito-elämä, sen ymmärtää jokainen,
kummoiselta se tuntuu henkilöstä, joka on
koettanut täyttää kaikki yhteiskuntavelvollisuutensa,
mutta silti on joutunut kovan onnen lapseksi, sen
arvaa jokainen.
Meillä on tosin rahastoja,
henkivakuutuslaitok-sia y. m., jotka kyllä ovat kohdaltaan hyviä, jos
nuo ylen kalliit maksut jaksaa suorittaa. Mutta
kieltämätön totuus on kumminkin, että kaikki
nuo tuollaiset rahastot ovat perustetut
kapitalismin pohjalle, ovat perustetut vähävaraisten
nyl-kijöiksi. niiden kustannuksella elää laumottain
herroja ja muita agentteja, niin että sen sijaan
kun työmies luulisi tuollaisista itselleen olevan
hyötyä, onkin niistä todellisuudessa hyötyä vaan
rahamiehille ja yllämainituille keinottelijoille.
Toista olisi jos työmiesten itsensä keskuudessa
löytyisi rahastoja, joiden avulla he voisivat
vanhuutensa päiviä turvata, rahastoja sellaisia,
joihin kaikki kuuluisivat, mutta ainoastaan
tarvitsevat apua saisivat.
Meillä kirjaltajilla on jo olemassa alku
van-huusrahastooii, jonka sopivalla tavalla
järjestettynä ymmärtääkseni voisi saada kasvamaan siksi
suureksi, että kyettäisiin jostain maaseuduilta
ostamaan jokin sopiva pienempi maatila, johon
rakennettaisiin sopivia ja siistiä asunhuoneita ja
jossa Suomen Kirjaltajaliiton jäsenet, vanhoiksi
ja kivuloisiksi tultuaan, voisivat saada j oko
maksuttoman tahi hyvin halvan ylöspidon. Talo olisi
sanan täydessä merkityksessä Suomen
Kirjaltajain koti, siellä olisi kirjastot ja sanomalehdet,
joita tietenkin ilmaiseksi sinne saataisiin.
Kykynsä ja vointinsa mukaan saisivat siellä asuvat
suorittaa minkä mitäkin pienempiä tehtäviä,
kuten korehtuurin lukua, käännöksiä y. m.
Tähän invaliidilaitokseen kuuluminen olisi
pakollinen kaikille Kirjaltajaliiton jäsenille, s. t. s.
kultakin jäseneltä kannettaisiin kuukausimaksujen
yhteydessä muutama penni invaliidirahastoon
niinkuin kannetaan liiton muihinkin rahastoihin.
Kaikki tämä saataisiin lähemmin suunnitella
liittokokouksessa, johon tämän kysymyksen
lähettämistä pyydän."
Tämän johdosta syntyneessä keskustelussa
kannatettiin kysymyksen lähettämistä
liittokokoukseen, vaikka ei kaikissa kohdin
hyväksyttykään pohjustusta. Niinpä ei hyväksytty
pohjustuksessa annettuja letkauksiä henkivakuutus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
