Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
42
GUTENBER O.
N:o 32 (8)
yhtiöitä y. m. rahalaitoksia vastaan, jotka
pidettiin aiheettomina. Alustuksessa ehdotettua
van-huuskodin perustamista jollekin maatilalle ei
myöskään katsottu juuri mahdolliseksi tai
sopivaksikaan. Ensiksikin tarvittaisiin siihen niin
suuri pääoma, että sen tähden tulisi miltei
mahdottomaksi saada sellainen aikaan ja sitte
ylläpitää sitä. Ja jos tämä olisikin mahdollista, niin
arveltiin elämän tällaisessa yhteisessä kodissa
tulevan muodostumaan enemmän tai vähemmän
kasarmintapaiseksi ja ikävystyttäväksi sen
vanhoille asujamille. Sitäpaitsi on tietysti suurella
osalla seliaisilla kirjaltajavanhuksilla, jotka
tällaista apua tulisivat tarvitsemaan, myöskin
perhettä, joten ainakin niille olisi tällainen yhteinen
koti sopimaton. Sitä vastoin olisi taas sellainen
rahasto, josta annettaisiin rahallista apua, kaikin
puolin suotava ja toivottava, ja kannatettiin siis,
että jo olemassa oleva vanhuusrahasto, joka vielä
on ilman sääntöjäkin, järjestettäisiin niin, että se
voisi tällaisen tarkoituksen täyttää.
Tällä keskustelulla evästettynä päätettiin siis
kysymys lähettää Liittohallituksen kautta
ensi-tulevaan liittokokoukseen.
ll:a kysymys: Liiton sääntöjen -11 §:ään
ehdotetaan seuraava lisäys:
..Liiton jäsen on vapautettu suorittamasta
liitolle jäsenmaksuja silloin kun suorittaa
sotapalvelustaan, on työtön tahi työhön kykenemättämästi
sairas, mutta ei nauti apurahaa mistään Liiton
rahastosta, tahi työskentelee ulkomailla ja siellä
todistettavasti kuuluu sikäläiseen yhdistykseen?" (Turun
osasto).
»Koska Kirjaltajaliiton säännöt eivät
edellytä, että jäisen missään tapauksessa olisi
liittomaksuista vapaa, luulen kohtuuttomaksi, että
jäseneltä, joka- suorittaa sotapalvelustaan joko
Vakinaisessa väessä tahi reservissä, vaaditaan
siltä ajalta jäsenmaksuja, tahi sen yleisen
kansalaisvelvollisuuden täyttämisen takia suljetaan
pois liitosta, sekä jäseneltä joka on työttömänä
tahi sairaana, mutta ei nauti apua mistään liiton
rahastosta, kuin myöskin jäseneltä, joka on
matkustanut ulkomaille ja koko ajan kun on siellä
työskennellyt kuulunut sen maan
organisatioo-niin ja takaisin tullessaan asianomaisella
todistuksella sen todistaa, vaaditaan jäsenmaksuja tahi
sen takia suljetaan pois liitosta. Pyydän että
vhdistys liittokokoukselle ehdottaisi että jäsenet
yllämainituissa tapauksissa olisivat liittomaksuista
vapaat, mutta silti nauttisivat kaikkia liiton etuja,"
Kysymys hyväksyttiin keskustelutta
liittokokoukseen lähetettäväksi.
12:a kysymys: a) Eikö olisi syytä asettaa Liiton
äänenkannattaja ilmestymään kaksi kertaa
kuukaudessa? (Viipurin osasto.)
On tunnettua että tiedot tapahtumista joita
ei saada aikanaan julaistuksi, vaan sitte vasta
kun ne ovat vanhettuneet, eivät vastaa
tarkoitustaan siihen nähden jos ne heti niiden
tapahduttua olisi saatu. Nykyinen aika vaatii että
Liiton asiat olisi pidettävät niin tärkeänä, että
asioista olisi tiedot aikanaan saatava. Vaan sitä
emme näin ollen voi. Liiton äänenkannattaja
»Gutenberg" ei ilmesty kun kerran kuukaudessa.
Ne tiedot jotka siitä silloin saadaan, ovat jo
monesti niin vanhettuneet, että ne eivät vastaa
tarkoitustaan. Sentähden olisi Gutenberg
saatava ilmestymään kaksi kertaa kuukaudessa,
sillä silloin sen lukijakunta saisi pikemmin ja
laajemmin käsitellä meidän yhteisiä pyrinnöltä
ja Liiton asioita. Mitä kustannuksiin tulee, ne
ei ehken tulisi olemaan niin suuret siihen
hyötyyn verraten, mikä sen lukijakunnalle olisi siitä,
jos se ilmestyisi kaksi kertaa kuukaudessa.
b) Ja tyydyttääkö Gutenberg nykyisen
toimitus-ohjelmansa mukaan sen lukijakuntaa? (Viipurin
osasto.)
Silloin kun Liiton äänenkannattaja Gutenberg
rupesi ilmestymään alkoi kuulua
maaseutukir-jaltajain kesken valituksia siitä kun sen sisältö
oli suomen- ja ruotsinkielinen. Vaan alussa
oteltiin se tyytyväisyydellä vastaan kun huomattiin
siinä ruotsin että suomenkielisen osaston
käsittelevän aivan samoja asioita. Vaan jo kauvan
sitte tapahtui sen sisällössä muutos siten, että
suomenkielinen osasto sisälsi toisia ja
ruotsinkielinen osasto vallan eri asioita. Tätilä
toimitus-ohjelma ei tyydytä sen ainoastaan suomenkieltä
taitavaa lukijakuntaa. Kun tiedetään että
kirjaltajistamme tuskin löytyy ainoatakaan, joka ei
taida suomenkieltä, vaan niitä on paljon jotka
eivät taida ruotsinkieltä ja nämä
taitamattomuutensa tähden tulevat syrjäytetyksi tietämään
yhteisistä pyrinnöistä, kun eivät ymmärrä niitä
kirjoituksia jotka ovat ruotsinkielellä tulkitut.
Näiden perusteiden nojalla olisi suotava että
Gutenbergin toimitus-ohjelma muodostettaisiin sen
alkuperäiseen suuntaan. Jos ei kaikkia
referaatti-uutisia, niin ainakin johtavat Liiton yleisiä
asioita koskettelevat kirjoitukset olisivat
julais-tavat suomen- sekä ruotsinkielisinä. Täten tulisi
Gutenberg tyydyttämään sen lukijakuntaa.
13:a kysymys: Miten saataisiin toimeen
am-mattiopillisia kursseja, jotka olisivat pakollisia
ammattialalla työskenteleville oppilaille? (Viipurin
osasto).
Jokaiselle ammattikuntamme jäsenelle on
tunnettua josko kysymyksessä mainitut oppikurssit
olisivat tarpeen vaatimia ammattimme
kohottamiseksi ja oppilassuhteiden järjestämiseksi
paremmalle kannalle kuin mitä nè nykyisin ovat.
Maaseuduilla varsinkin, missä oppilassuhteet kai-
paisivat pikalsinta parannusta, olisi oppikurssien
toimeenpano etusijan saapa. Kun asian
periaatteellisesta puolesta on puhuttu meidänkin
ammattikirjallisuudessamme, lienee turhaa enää
palata siihen. Mainittakoon kumminkin minkälaisia
ehdottamani oppikurssit tulisivat olla että
maaseuduilla niitä voitaisiin käytäntöön ottaa.
Ainoastaan niillä paikkakunnilla, missä
opetusvoimia olisi saatavissa, toimeenpantaisiin
samansuuntaisia oppikursseja kun käsityöläiskoulut
nykyisin ovat, Graafillisen alan oppikursseissa
ei saisi kumminkaan olla niin paljon oppiaineita
kun käsi työläiskou luissa. Oppiaineiden
monilukuisuus tuottaisi vahinkoa sille oppiaineelle joka
olisi pääasiallinen. Pääasiallisena oppiaineena
voisimme pitää piirustuksen niinhyvin latoja- kun
painajaoppilaille, viimeksimainituille voitaisiin
lisätä vielä oppiaineiksi koneoppia. Latojaoppilaita
varten saisi kukin Liiton osasto, missä kursseja
toimeenpantaisiin, itse valita oppiaineiden
lukumäärän sen mukaan mikäli opetusvoimia olisi
saatavissa. Vielä olisi tarpeen vaatima että
jokaisessa paikassa, missä kursseja
toimeenpannaan, olla yksi ammattialaa tunteva eli
ammattialalla työskentelevä henkilö opettajana. Siten
säilytettäisiin oikea suunta, joka Graafillisilla
kursseilla tulisi olla.
Oppikurssien pakolliseksi saattaminen olisi
ehkä edullisempi kun vapaaehtoisina ollen, sillä
oppilaat omavaltaisesti voisivat jäädä niistä pois,
jolloin ne eivät täyttäisi tarkoitustaan, jos
ainoastaan vähäinen osa nauttisi opetusta, eikä ne
uhraukset, joita kurssien toimeenpano tuottaisi
Liitolle, saisi vastaavaa satoa.
Kurssien pakolliseksi saattaminen kävisi
helpoimmin ja olisi oikeutettuakin isännistön
puolelta, joiden huolena tulisi olla oppilaiden
opin-saanti. Tämmöiseltä taholta tullut pakollisuus
olisi suoranainen käsky oppilaiden täyttämään
niitä tehtäviä mitä heiltä vaaditaan. Ja jos
isännistö ottaisi tämän tehtävän täyttääkseen, olisi
se heille helpoin tie kasvattaa ammattikuntamme
jäseniä semmoisiksi joista tulevaisuudessa olisi
hyötyä ammatille ja sen kehittymiselle.
Aineellisten varojen hankkimiseksi
esitettäisiin asia kirjapainojen isännistölle ja kukin
ammattikunnan jäsen avustaisi voimäinsa mukaan
tätä ammatille edullista oppilaitosta. Voitaisiinpa
ajatella niin, että jokaisessa Liiton osastossa
pantaisiin toimeen yleisiä iltamia, arpajaisia y. m.,
joiden tuloista osa siirrettäisiin
oppfkurssirahas-toon. Niissäkin osastoissa, missä kursseja ei voisi
toimeenpanna, avustettaisiin asiaa
mahdollisuuden mukaan. Näin ollen tulisi aineellisten
varojen hankkiminen etupäässä isännistön ja koko
Liiton yhteiseksi asiaksi.
14:a kysymys: Miten saataisiin aamulla
ilmestyvät sanomalehdet iltalehdiksi, eli t. s. yötyö
poistetuksi’;’ (Viipurin osasto.)
Jo kauan on ammattikuntamme elinjuuria
kalvanut ja vieläkin kalvaa tuo ihmiselämän
epäjärjestykseen saattava yötyö. Se on sortanut
monen monta jo parhaassa miehuuden ijässä ja
kaatanut nuorukaisia työvainiolla kuten
maamies kasken kaataa säälimättä ollenkaan jos
joukossa olisi säästettäviäkin puita joiden
elin-juurien katkominen tuottaisi turmiota koko
metsälle. Tämä hirviö imee jo nuorena
ammattikuntamme jäsenistä niiden elinvoimista parhaan
mehun ja jättää heidät kuihtuneina, vailla
todellista, kestävää tarmokkuutta taistelemaan elämän
myrskyjä vastaan jossa ne uupuneina sortuvat’
ennenaikojaan. Se riistää vielä nekin voimat
jotka ovat ammattikuntamme jäsenien läheiset
yhteiskunnan jäsenet nim. heidän perheensä
kylvämällä heihin kuolettavia, helposti tarttuvia,
kalvavaan kuoloon varmasti viepiä taudin
siemeniä, Tämä hirviö on, kuten edellä sanottiin,
yötyö joka on saanut laajan alan
ammattikuntamme työvainiolla. Nopeudella on se levinnyt,
alkaen pienestä pisarasta ja kasvanut
kasvamistaan ja tullut melkein voittamattomaksi
ylivoimaksi. Alussa se olisi ollut helppo tukeliuttaa,
kun yksi ainoa affäärimies tätä kannatti
ainoastaan oman etunsa tähden, vaan silloin emme
olleet varmat vastustamaan sitä joten se pääsi
helposti itämään ja kasvamaan näihin aikoihin
asti. Niin laajalle on se levinnyt että meidän
kanssaveljemme vaativat sen olemassa oloa
kuten sanotaan: »yleisö ei tyydy mihinkään
muuhun, se on oppinut saamaan tiedot
sanomalehdistä jo aikaisin aamulla kun silmänsä unesta
avaa". Tämmöisen katsantokannan perusteellako
tahdotaan kuolemantuomio saattaa täytäntöön?
Eikö vakavampia syitä pitäisi olla olemassa
ennenkuin saatettaisiin yhteiskunnan jäseniä
surmata?
Jos me yhteiskunnan jäseninä jättäisimme
suuren yleisön ratkaistavaksi kysymyksen: voisiko
yleisö lukuhaluansa tyydyttää, jos sen
lähimäi-sille turmiota ja ennenaikaiseen kuoloon viepä
yötyö poistettaisiin joten sanomalehdet
ilmestyisivät ainoastaan iltapäivällä? niin varmana
saisimme olla siitä ettei ajatteleva yleisö
kuolemantuomiota meille langettaisi. Silloin saisimme
kokea josko suuri yleisö tahtoisi nähdä
ammattikunnaanne rikkaruohoisena.
Mutta me emme yksin voi sanottua
kysymystä yleisön ratkaistavaksi jättää saadaksemme
valoon sen varjopuolen jonka perusteella
kysymys tehtäisiin. Apua meidän täytyisi saada
semmoiselta taholta joka olisi ikäänkuin
käsikä-dessä meidän kanssa asiaa esittämässä.
Sem-i moisen avun saamiseksi ehdotan:
että Suomen kirjaltajat
Liittohallituksen kautta esittäisivät asian Suomen
sanomalehtimiesten yleisessä kokouksessa.
Jos heidän myöntävä lausuntonsa
saataisiin annettaisiin Suomen kirjaltajain sekä
sanomaleh timiesten lausunnot kirjapainojen
ja sanomalehtien isännistöille. Sitte rasta
lain nämä olisivat muutoksen hyväksyneet
jätettäisiin asia sanomalehtiä tilaavan
suuren yleisön tietoisuuteen. Käin
yhdistetyin voimin olisi luullakseni helpompi
panna alulle jo kauan toivottu asia nim.
yötyön poistaminen.
lö:a kysymys: Miten saataisiin suomenkielinen
ammattioppikirja? (Viipurin osasto.)
Käytännöllisyys ammatissa ei yksin riitä
kirjaltajalle Sen täytyy saada tietopuolistakin
opetusta. Vaan tietopuolisen opetuksen saaminen
ei tähän asti ole kirjaltajillamme, jotka taitavat
ainoastaan suomenkieltä, ollut tilaisuutta. Löytyy
tosin vieraskielisiä ammattioppikirjoja, josta kyllä
voitaisin saada tarpeellinen opetus, vaan niistä
on ainoastaan hyöty niille jotka taitavat
useampaa kieltä. Sen tähden olisi suomenkielinen
ammattioppikirja tarpeen vaatima ammatillemme
tietopuolisuudesta ei olisi yksinomaan jonkun
yksityisen omaisuutena vaan yleisenä. Ja
parhaiten luulen sen saatavan siten että
suomennetaan vieraskielinen ammattioppikirja. Tämä
sitte painettuna annetaan vihkottain ulos, joten
se ei sen tilaajille tuottaisi suurempaa rasitusta,
16:a kysymys: Mitenkä olisi oppilasopetus
maaseutukaupungeissamme järjestettävä, jotta oppilas
oppia ika nsa kuluessa voisi, saad/i mahdollisiin man
monipuolisen opetuksen ammatissaan ? (Oulun osasto.)
Pohjustusta ei ole lähetetty.
17:a kysymys: Mitä olisi tehtävä että kaikki
kirjapainoalalla työskentelevät henkilöt saataisiin
yhtymään Liittoon ja siinä pysymään? (Oulun
osasto.)
Pohjustusta ei ole lähetetty.
18:a kysymys: Mitenkä olisi LAitosta
jäsenmaksujen laiminlyömisen takia erotettujen jäsenten
suhteen meneteltävä heidän uudelleen pyrkiessään Liiton
jäseneksi? (Oulun osasto.)
Pohjustusta ei ole lähetetty.
19:a kysymys: Onko sopivata että joku muu
kuhl ammattimies, toimii kirjapainossa johtajana?
(Tampereen osasto.)
Jo Kirjaltajain ensimmäisessä yleisessä
kokouksessa oli jotenkin sama kysymys keskustelun
alaisena, vaan ei saanut silloin mitään päätöstä
osakseen, lausuttiin ainoastaan toivomus, että
johtaja kirjapainossa olisi ammattimies. Samassa
kokouksessa eräs puhuja huomautti aivan
sattuvasti, miksi esim. nuohoojan leski ammattia
harjoittaessaan on lain mukaan velvoitettu pitämään
ammattimiestä työnjohtajanaan. — Luullakseni
muissakin ammateissa, jos kohta ei
lainvoimaisesti, käytetään ammattimies johtajana. Miksi
emme me voisi vaatia tätä niin sanoakseni
välttämätöntä ehtoa kirjapainon omistajalta. Nyt on
meillä yleinen koko maata käsittävä liitto,’jota.
emme vielä ensimmäisen kokouksen aikana
omistaneet, ja olen vakuutettu että sen välityksellä
saisimme tuon epäkohdan, niissä toivottavasti
harvoissa paikoissa joissa se löytyy, poistetuksi.
Epäkohta se on selittämättäkin. Kuitenkin saattaa
olla paikallaan uudistaa kysymyksen alustus
ensimmäisessä yleisessä kokouksessa, sillä se on
vieläkin paikallaan. Se kuului:
»Vastaus esillä olevaan kysymykseen 011
pit-kittä keskusteluitta ehkä saavutettavissa. Kun
ammatin taitamatoin luulee voivansa pidättää
itselleen kirjapainossa kaiken päätäntävallan,
myöskin työhintoja määrätessä, luulee
ymmärtävänsä kaikkea, joka on hänen näköpiirinsä
ulkopuolella ja vaatii että hänen määräyksiään tulee
noudattaa vaikka ne olisivatkin ristiriitaisia
voimassa olevien sääntöjen kanssa, täytyy hänen
valtansa alaisen työmiehen joutua siilien
asemaan että terveen järjen on väistyminen
järjettömyyden edestä, s. o. hänen täytyy enemmän
noudattaa esimiehen käskyjä työn suorittamisessa
kuin taiteen vaatimuksia, joista esimies ei tiedä
mitään. Jos viimeksi mainittu luulee voivansa
suorittaa työn alhaisesta hinnasta ja velvoittaa
latojan määrätystä palkasta sen tekemään, täytyy
hänen, vaikka hyvin tietää, ettei ammatin
taitamattoman laskema polkuhinta likimainkaan
vastaa työn laatua, tehdä jotain kohtuullisia
vaatimuksia vastaamatonta, Muista esimerkeistä en
tahdo puhua, Ammattia taitamattoman henkilön
ei pitäisi siis saada harjoittaa kirjapainoliikettä
ilman faktoria. Et.t’ei tätä vaatimusta kuitenkaan
pidetä arvossa, on monelle tunnettu
surkuteltavana totuutena, ja minä pyydän kokouksen
lausumaan mitä tämän epäkohdan poistamiseksi
kirjapainotaidon alalta olisi tehtävä."
Tämän jälkeen on melkein koko
kirjaltajakun-nalle tullut tunnetuksi, miten tällainen johtaja,
esim. kysymyksen silloisessa lähtöpaikassa,
Vaasassa, on menetellyt työväkensä kanssa. Ja tätä
on siellä kestänyt lähemmäs 7 vuotta. Parannus
parempaan on löydettävä.
Kysymyksen tärkeyteen nähden pyytäisin
kokousta yhtymään seuraavaan ponteen:
Kokous jättää kysymyksen lähemmän
harkitsemisen ja päättämisen
Liittohallitukselle, kuitenkin toivomuksella, että
Liittohallitus koettaa parhaimman mukaan asia ta
korjata.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
