Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 34 (10)
GTUTEXBERG
59
»sättmaskinen" kommer att inga såsom en bland de
nödvändigaste rekvisita inom ett boktryckeri, såsom
nu de olika slagen af snällpressar i maskinsalen och
komplettmaskinerna inom stilgjuteriet.
Ett nytt produktionsmedel har sett dagen — en
jätte, som pa en gång hotar arbetarna inom två
grenar af samma yrke: sättarna och stilgjutarna, en
jätte, som i en hittils oanad grad kommer att
omgestalta boktryckerikonsten. Sättmaskinerna, som vi
under de senare ären lärt känna och hvilkas
användande i praktiken vi hafva haft tillfälle se och
bedöma äro antagligen blott förelöpare till maskiner,
som icke blott komma att omstörta alt bestående
inom vart yrke utan äfven komma att öfva ett
oerhördt inflytande på folkens hela kulturlif. Liksom
järnvägarna och ångbåtarna fullständigt hafva
omstöpt de materiella intressena, sa komma äfven dessa
maskiner att totalt ombilda det intellektuella inom
kulturen.
Men jämsides med dessa försök, att pä
mekanisk väg ersätta handarbetet, har man sedan
boktryckerikonstens första tider grubblat på. huruvida
man ej skulle kunna förenkla sättningen och
såme-dels vinna tid och pängar. Många rätt geniala
system hafva under tidernas lopp sett dagen och vår
mening är nu, att uppdraga en historik af dessa
i eke-mekaniska sätt till sättningens förenkling,
hvilket kan vara så mycket nödvändigare, som intresset
för lösningen af problemet på mekanisk väg
hotar, att alldeles komma oss att förglömma, det
andre lösningar hafva funnits och jämsides med de
makaniska ännu i dag uttänkas.
(Forts.)
Fackskolor.
Under den senare tiden har det vid
sammanträden ofta varit tal om fackskolor. Dock som det
synes, utan att man tagit saken från dess grund och
förestält sig de svårigheter ett sådant företag
emotstå. I främsta rummet, de betydande ntgifterna för
material och lärare, och hvar finner man bland
typografer (ty en sadan skall det vara) en lärare, som
är i stånd att systematiskt undervisa. Så kommer
elevernas ifver för ändamålet i fråga: de första 3—6
kvällarne kan det nog gå för sig, ja till och med
spjärna dem, men efterhand (jag talar här utaf
erfarenhet), när herrar elever inse, att de blott steg
för steg komma framåt och ej genast blifva „l:sta
accidensättare", så försvagas ifvern, besöken i
skolan blifva oregelbundna och sluta så småningom
fullständigt. Möda och kostnader äro då förspillda.
I de nedanstående raderna tillåter jag att uttala
mig om en undervisning som ej kräfver några större
omkostnader. Hvarje tryckeri har väl några
facktidskrifter tillhanda och skulle alla, om än elever eller
konstförvandter, hvilka hafva lust att vidare utbilda
sig i yrket, afbilda de däruti befintliga
accidens-arbeten om att därigenom nå till egna själfständiga.
Bäst af alla läntpa sig till afbildandet
accidcnsarbe-tena i ^Schweizer Graphische Mitteilungen", hvilka
genom sin enkelhet och smakfullket äro
mönstergilla. Har man nu genom detta nått en viss
färdighet, börjar nian med sammansättningen af
geometriska figurer: kvadrater, trekanter, cirkelformiga,
half cirkelformiga o. s. v., ty nästan hvartenda
acci-densarbete är sammansatt af cn eller några
geometriska figurer.
Den ornamentala utstyrseln möter efter detta ej
mera några svårigheter. Skulle hvarje principal,
faktor eller den som förestår accidensarbeten,
framhålla eleverna denna undervisning, då skola frågan
om fackskolorna vara upplöst.
E.
Ylläolevassa kirjoituksessa viitataan niihin
hankaluuksiin, jotka vielä toistaiseksi ovat esteenä
käytännöllisen ammattikoulun järjestämiseksi. Tuon
usein esiintyvän ammattikoulukysymyksen
parhaimmaksi ratkaisuksi ehdotetaan, että kunkin
kirjapainon isännät tahi johtajat asettaisivat työväestönsä
— etupäässä oppilaat — tilaisuuteen tutustumaan
painoihin tilattuihin ammattilehtiin. Näitten lehtien
avulla sekä johtajien neuvonannoilla joutuisivat
oppilaat tilaisuuteen harjoittelemaan piirustusta sekä
vähitellen kehittymään kunnollisiksi latojiksi.
Yksinkertaisuuteensa sekä aistikkaisuuteensa nähden
parhaana kaavavihkona esitetään saksalaista
annnatti-lehteä »Schweizer Graphische Mitteilungen".
Karl Kristian Flodberg.
Tämän kuun 20 p:nä vaipui ijäiseen uneen
Helsingin vanhin kirjaltaja K. K. Flodberg 69 vuoden
9 päivän vanhana.
Aikakauslehti »Kirjaltaja" kirjoittaa vainajasta
seuraavasti:
F. syntyi 11 p. Syysk. 1830 Pielisjärvellä ja
otettiin latojaoppilaaksi majuri J. Karstenin painoon
Kuopiossa lokakuussa 1845. Oltuaan viisi vuotta
oppipaikassaan muutti F. lokak. 1850 Helsinkiin
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon.
Matkalla tänne sai F. olla kyytipoikana uudelle
isännälleen maist, A. H. A. Kellgrenille, joka oli silloin
toinen omistajista mainitussa painossa ja sattui
olemaan matkalla nuoren rouvansa kanssa Kuopiossa ja
sieltä palatessaan ottivat tämän nuoren latojan
ajo-miehekseen. Matkalla poikettiin Punkaharjulla,
Imatralla y. m. huomattavissa paikoissa.
Lappeenrannasta ohjattiin matka Viipuriin, josta oli aikomus
tulla meritse Helsinkiin, vaan Viipuriin saavuttua
saatiin tietää etteivät laivat enään kulje. Viipurissa
ei silloin vielä ilmestynyt ainoatakaan sanomalehteä,
joka olisi antanut laivakuluista tietoa, joten oli
palattava takaisin Lappeenrantaan, johon jätettiin
Kuopiosta otettu vaunu ja jatkettiin matkaa tavallisilla
kyytikiirryillä. Siten kaksi viikkoa matkalla oltua
Karl Kristian Flodberg.
saavuttiin vihdoinkin Helsinkiin. S. K. Seuran
painossa sai F. vielä olla oppilaan luokassa maalisk. 27
p:n vuonna 1852, jolloin hän julistettiin taituriksi
ammatissaan. Itämaisen sodan aikana sai F. halun
olla mukana ruudin savussa ja yhtyi m ajoitus väkeen
2 vuodeksi, jossa hän kohosi aliupseeriksi. Sodan
loputtua joutui F. varusmestariksi Saimaan kanavalle.
V. 1860 alkoi hän uudelleen työnsä kastin ääressä
Helsingissä ja on tämän jälkeen työskennellyt
useimmissa pääkaupungin painoissa sekä maaseudullakin,
viimeiset 12 vuotta on hän työskennellyt J.
Sime-liuksen perill. osak. kirjapainossa.
Syysk. 27 p:nä vuonna 1865 meni F. naimisiin
Ulrika Amalia Smedmanin kanssa. Flodberg on m.
m. Suomen Kirjanpainajain Apu-yhdistyksen
perustaja, josta hän nvt jo nautti eläkettä, jota hänen
leskensäkin saa nauttia niin kauvan kuin elää,
nimittäin 200 markkaa vuodessa.
Lokak. 1 p:nä v. 1895 kävi Kirjaltajayhdistvksen
laulukunta tervehdyksellä F:n luona sen johdosta,
että silloin oli kulunut 50 vuotta siitä kun hän
alkoi uransa kastin ääressä. Saman päivän iltana
olivat työtoverit kutsuneet F:n iltakemuihin
yhdistyksen huoneustoon. Herra Jakobsson onnitteli päivän
sankaria 50 vuotisesta vaikeasta työstä. V. P:n
se-pittämä runo vanhukselle julkiluettiin, muistoksi
työtovereilta sai F. vastaanottaa hopeaisen
paperossi-säiliön. Kirjaltajayhdistvksen johtokunnan lähetystö
kävi myös vanhusta tervehdyksellä kunnioittamassa,
jättäen kirjallisen onnittelun yhdistykseltä.
Liikutettuna kiitti vanhus kaikesta kunnioituksesta.
Huolimatta korkeasta ijästään, oli hän aina
iloinen, reipasluontoincn ja leikkisä, vähän väliä
laulahtaen jonkun hauskan laulun nuoruusajoiltaan.
Osån tätä viime vuotta on vainaja ollut poissa
hänelle rakkaaksi käyneen kastin luota yhä
lisääntyneen vanhuuden heikkouden tähden.
Viime kesänä teki vainaja vielä kiertomatkan
sukulaistensa luona jäähyväisiä sanomassa, ikäänkuin
varmasti tuntien loppunsa lähenevän.
Lähinnä suremaan jäi puoliso.
Kauvan on tämä rehellinen ja lempeä vanhus
säilyvä muistossamme.
Rotatsioonikoneen
ominaisuuksista.
»Uusi Suometar" sai syyskuun 23 p:nä uuden
mukavan muodon. Nelilehtisenä on se nyt helpompi
pitää kädessä ja lukea kuin tuo entinen
mahdottoman suuri kaksilehtinen koko, joka jo vaati
kokonaisen huoneen tilan sitä kunnollisesti käsitellessä.
Syynä muodon muuttumiseen on se. että lehti
tästälähin painetaan ’ rotatsioonikoneella. Tähän
saakka on sc painettu n. k. Marinoni-pikapainimella.
Tällä Marinoni-pikapainimella on monet
puutteellisuutensa tuohon ajanmukaisempaan
rotatsiooni-koneesecn nähden, in. m. esim. sc, että kone ei omin
voimin luo valmiiksi painettuja lehtiä kasaan, vaan
ovat ne kädellä vedettävät ja paikoilleen asetettavat;
nuo monet nauhat, jotka paperiarkkeja kuljettavat,
joutuvat helposti epäkuntoon; jos paperi menee
vähän viistoon, tarttuu se kiinni valsseihin, kone on
pysäytettävä ja kallis aika menee hukkaan.
Marinoni-konecn pahin vika on kuitenkin se, että
sc ei paina kyllin nopeasti. Sen olisi määrä painaa
3,500 lehteä tunnissa, mutta harvoin sillä valmistuu
3,000 enemmän siinä ajassa. Niinkauan kuin painos
on alle 10,000, käy se vielä "päinsä; mutta kun on
painettava 12,000—15,000 kappaletta tai enemmän,
ei sen voimat enään riitä. Mistäpä otettaisiin neljä
tai viisi tuntia sellaisesta ajasta, jolloin joka
minuutti on kallis. Ensimmäinen juna lähtee jo klo
8 — joskus kello 7:kin — ja siksi pitää jo olla
paketit satoihin postitoimistoihin valmiina, puhumatta
siitä että tilaajat kaupungissa sekä
yksityisnumeroi-den myyjät tahtovat saada lehtensä niin aikaiseen
kuin mahdollista.
Siitä pulasta ei päästy muulla kuin
rotatsioonikoneen avulla. Ja kun Suomettaren painoksen
lisääntyessä kävi yhä vaikeammaksi saada lehteä
ajoissa valmiiksi, päätti Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran kirjapainon osakeyhtiö hankkia Suometarta
varten rotatsioonikoneen. Konetta varten on
täytynyt lisärakennuksilla melkoisesti laajentaa koko
kirjapainoa. Uusi kivihiilillä lämmitettävä
torvi-höyrykattila 65 hevosvoimaa varten antaa
liikevoimaa sekä sille 35 hevosvoiman höyryturbiinille, joka
käyttää kaikkia painokoneita, että sille 30
hevosvoiman turbiinille, joka pyörittää sähkö valaistus-konetta.
Rotatsioonikone, tuo nerontuote, on tuotu
kuuluisasta König & Bauerin tehtaasta Saksasta, ja kun
sen näkee siinä sirona ja kiiltävänä, tuskin voi
käsittää mitä kaikkea se kykenee toimittamaan. Se on
nähtävä käynnissä; mutta sitä ennen on meidän
seurattava sanomalehden valmistumista siitä lähtein,
niissä sanoimme tavallisen pikapainimen ja
rotatsi-oonipainimen teiden eroovan. Rotatsioonikone on
saanut nimensä (rotatsiooni merkitsee pyöriminen)
siitä, että siinä latoinus on kiinnitetty pyörivän
silinterin päälle eikä enään tasascllc, edestakaisin
liikkuvalle pöydälle, niinkuin pikapainimessa. Jokainen
ymmärtää ettei erillään olevista kirjakkeista
kokoonpantu latomus mitenkään pysyisi pyöreän silinterin
ympärillä, vaan on siinä erityisiin keinoihin
ryhdyttävä. Koko latomus on sitä varten
stereotvpeerat-tava aivan erityisellä tavalla, niin että
tasapintaisesta latomukscsta saadaan silinterin pinnan
mukainen laatta. Sitä varten painetaan latoinusta vastaan
kostea paperi- eli pahvilevv niin että kirjakkeet
tunkeutuvat jonkun verran sisään, jättäen siihen
syvennetyn kuvan itsestään. Tämä »matriisi"
kuivataan ja asetetaan valinlaitokseen, jonka silinteri
rnäi-sessä sisuksessa jää ohut välimaa sille puolelle
matriisia, niissä kirjakkeiden tekemät lovet ovat. Tähän
väliin kaadetaan erityisessä uunissa valmiiksi
sulatettua kirjakcmctallia ja silmänräpäyksessä tämä
hyytyy, muodostaen puolikaarevan laatan, jonka
ulkopinnalla kirjaimet nyt näkyvät korkoneviua. Mutta
ennenkuin tämä laatta viedään painokoneeseen,
käytetään sitä vielä kahdessa höyläkoneessa: toisessa
höylätään sen reunat sileiksi ja toisessa pitkä terä
yhdellä pyöräyksellä vuolaisce laatan ontevalta
puolelta kaikki mahdolliset epätasaisuudet pois, sillä
laatan tiivtvy tiiviisti liittyä painosilintenin. Tällaisia
laattoja tarvitaan kahdeksan, koska sivuja on
kahdeksan, ja jokaisen valamiseen menee nopeallakin
työllä 16—17 minuuttia.
Kun kaikki laatat ovat valmiit ja kiinnitetyt
asianomaisiin painosilintereihin, joita on kaksi,
jotenka kumpaankin kiinnitetään neljä laattaa, voidaan
kone panna käymään. Katsokaamme nvt sen
toimintaa. Sen toisessa päässä on paksu, kivikovaksi
kääritty paperirulla. Siitä kulkee paperi ensin
suoraan ylös pienen laatikon lävitse, jossa kuuma höyry
kartuttakaa JOiiton ^JararaRastoa! *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
