Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
60
GUTENBERG
N:o 34 (10)
sen kostuttaa, ja sitte alkaa se kiertokulkunsa
koneen lävitse, saaden painosylinteristä tekstin
molemmille puolillensa. Eräässä kohdassa iskee kone
pieniä reikiä poikki paperin, nauhat hiukan nykäsevät
ja lehti on irrallaan rientääksensä taittamiskoneeseen,
mutta äläs vielä! Hetkeksi se kuitenkin pysähtyy,
tuleehan jälessä sisäpuolinen lehti, jonka selkään
kone on pyyhkäissyt hiukan liimaa, se asettuu
edeltäjänsä päälle, molemmat liimaantuvat yhteen ja
vaeltavat näin yhdistettyinä taittamiskoneeseen. Se
on nerokas laitos sekin ja säästää paljon aikaa ja
vaivaa. Ajatelkaas mikä vastus on tähän saakka
ollut Suomettaren suurien sivujen taittamisessa ja
kuinka paljon tilaa se on vaatinut! Mutta nyt kun
lehti tulee ulos painokoneesta seuraa se suuren,
ratinmuotoiseksi taivutetun teräslevyn laitoja, kunnes
sen alakulmassa johtuu kahden telan väliin, saaden
siten ensimäisen eli keskitaitteen; nyt se kulkee
useampain telain välitse, taittuen vielä kaksi kertaa,
-kunnes nousee onttoon rumpuun, josta säännöllisesti
liikkuvat pitkät haarukat ottavat viisi lehteä
kerralla ja laskevat pöydälle piukkaan. Kellon
kilahdus ilmoittaa, koska 25 lehteä — taikka 50 — on
piukassa. Kaiken tämän tekee kone itsestään iluian
sormen koskematta.
Mutta kuinka hitaalta tämä kaikki tuntuu sanoin
kerrottuna! Todellisuudessa käy toisin. Ette voi
laskea viiteen nopeammin kuin kone antaa ulos viisi
lehteä kerrallaan valmiiksi painettuna, liimattuna ja
taitettuna. Yli kolme metriä sekunnissa lentää
paperia koneen lävitse; tunnissa valmistuu 9,000
kah-deksan-sivuista lehteä, nelisivuisia valmistuu kaksi
vertaa niin paljon samassa ajassa. Arvaattehan ettei
sellainen joutuisuus voi olla ääntä synnyttämättä.
Niinkuin kohiseva valkoinen koski syöksyvät
painetut lehdet edellämainitun ratin sivuja alas. kello
kilahtaa joka kymmenen sekunnin päästä, ilmoittaen
että 25 lehteä on valmiina, värivalssit pyörivät ja
samalla lipuvat toistensa ohitse, hieroen ja levittäen
painomustetta, kaikki käv niinkuin voideltu sanan
täydellisessä merkityksessä.
Niinkuin tästä näkyy ei painattamiseen pitkiä
aikoja kulu kun vain sitä kerran voidaan alottaa. Se
mikä enimmän aikaa vie, on laattojen valaminen,
jota varten ei kuitenkaan tarvitse odottaa kaikkien
sivujen valmistumista, vaan voidaan sitä alottaa heti
kun joku sivu on valmiiksi taitettu.
Vähän kirjapaino-oloista
Mikkelissä.
Koska luulen että lyhyt kertomus kirjapaino-oloista
kuvemöörinkaupungissa Mikkelissä tulee olemaan, ei
ainoastaan huviksi, vaan myöskin hyödyksi arv. Gut.
lukijoille, niin tahdon käydä asiaan käsiksi.
Kirjapainoja löytyy paikkakunnalla kaksi, joissa
molemmissa painetaan 3 kertaa viikossa ilmestyvää
6-palstaista sanomalehteä. Luulisi siis että näiden
lehtien latomiseen ja painattamiseen tarvitaan
jommoinenkin määrä kirjaltajia, mutta erehdymme
suuresti, sillä tiiniä kaikki on ainoastaan kahden taiturin
varassa (yksi latoja ja yksi painaja). Miten tämä
on mahdollista? kysynee kummastuksella Gutenbergin
arv. lukijakunta. Tähän antakoon vastauksen
seuraava tosikuvaus:
Kun astuu herra Aleks. Kasurinen omistamaan
kirjapainoon, jossa Mikkelin Sanomalehti-Osakeyhtiön
kustantama lehti »Mikkelin Sanomat" (ilmestyy aani.
klo ’/s 7) painetaan, niin ehdottomasti tunkeutuu
tulijaan se ajatus, että tämä on varmaankin joku
lasten kasvatuslaitos tai tnuu sellainen. Ja kun käy i
selville että kirjapainohan tämä onkin, ja nämät
lapset täällä valmistavat edellämainitun
sanomalehden. niin luonnollisesti tulee siihen
käsitykseen kirjapainotaidosta, että siihen ei paljoa
vaadita. Tässä ei työskentele yhtä ainoatakaan
taituria, vaikka kastien ääressä nähdään hyörivän 8
henkeä, joista yksi on päälle 18 vuoden, sekä toiset
kaikki eivät vielä läheskään ole saavuttaneet tätä
ikävuotta. Jos sitten luo katseensa pikapainimeen,
niin huomaa kaksi pieutä poikanassakkaa täydessä
hommassa hoitavan sen säännöllistä kulkua: toinen
alistajana, sekä toinen tarkasti seuraten alistajan
liikkeitä, voidakseen muutaman päivän perästä nousta
rahille, jolloin alistajasta tehdään mestari". Näiden
kahden (toinen heistä, joka jo 011 toista vuotta ollut
toimessaan, on hiljan täyttänyt 15 vuotta, sekä
toinen vielä alle 15 ikävuoden) lasten huostaan on
pi-kapainimen ja petroolimoottorin hoito uskottu.
On kyllä totta, että paiuon omistaja, joka jonkun
kuukauden on toiminut kirjapainossa
painajaoppi-laana, on itse olevinaan vastuunalaisena, ja kay
silloin tällöin, milloin muista toimistaan joutaa,
katsomassa jos kone on käynnissä. Mutta syystä voidaan
epäillä hänen omaavan sitä oppia ja kokemusta, että
ammattimies uskoisi hänelle edes pikapainimensa
hoidon, saatikka sitten oppilaiden opettamisen. Ja vaikka
hän uskottelisikin itsellään olevan siksi paljon
am-mattikvkykyä, että voisi hoitaa oman pikapainimensa.
niin hän ei kykene, ja vaikkapa kykenisikin, niin
hänen aikansa ei myönnä antamaan niille
lapsiraukoille, joita hän on kiinnittänyt painoonsa, sitä
ammattioppia jota he. kerran oppiaikansa
täyttäneinä. tulevat tarvitsemaan elääkseen kunnon työ-
miehinä siitä ammatista johon ovat uhranneet
nuoruutensa parhaamman ijän.
Kun nyt näin huonosti on painon puolella, niin
latomon puolella on vieläkin huonommin, sillä antamaan
niille kahdeksalle oppilaalle minkäänlaista opetusta, on
tämän painon omistaja kerrassaan kykenemätön. Ei
sokea voi sokeata taluttaa, sanotaan ja siis se, joka
itse ei mitään taida, hän ei myöskään siitä voi
toisille mitään antaa, Oppilasraukat saavat omin
neuvoin yrittää suoria riviä, siksi kun lehti täyttyy,
jonka tähden ei myöskään minkäänlaista säännöllistä
työpäivää ole. Vanhin oppilas taittaa ja latoo
ilmoitukset sekä »aksidenssit" miten itse parhaiten taitaa.
Että asianlaita ei aina ole ollut näin huonolla
kannalla, olkoon todellisuuden vuoksi mainittuna, vaan
onhan tässäkin painossa joskus työskennellyt joku
taiturikin, joka oppilaille on ripottanut jonkun
verran alkeistietoja latojan »tekniikassa". Tästä on
ollut se hyöty, että nykyään vanhin oppilas voi. joskin
hyvin vaillinaisesti, toimittaa edellämainitut tehtävät.
Mutta jo toista vuotta on latomo ollut toimessa
ilman taituria, lukuun ottamatta paria »luffaria", jotka
vähän aikaa ovat työskennelleet, Syy niinkätähden
kunnollinen taituri ei viihdy tässä painossa, on
suurimmaksi osaksi se, että isäntä ci tahdo maksaa
kunnollista palkkaa. 60 m. kuukaudessa lienee korkein
palkka, minkä tämä »lapsirakas" isäntä on halukas
maksamaan taitureille. Olipa kerran sentään
yrittänyt tehdä poikkeuksen tästä säännöstä ja luvannut
yhdelle taiturille, joka oli tuleva »faktoriksi" hänen
painoonsa, kokonaista 80 m. kuukaudessa. Mutta
liekö isäntä tai »faktori" tahi kenties molemmat
kauppojansa katuneet, koska viimemainittu jonkun
ajan kuluttua muutti pois ja isäntä sen erän perästä
ei ole tarvinut näin kallista »faktoria".
Kuten jo mainittiin, niin säännöllistä työpäivää
ci noudateta, vaan toisena päivänä alkaa työ kello 7
aam. ja loppuu epämääräiseen aikaan illalla eli
silloin kuin lehti on valmiiksi ladottu ja taitettu, joka
välisti saattaa kestää lähemmäksi paoli yötä.
Seuraavana päivänä tulee painajien olla jo klo 4 aam.
ia kaikkein nuoremmat »latojat" klo ’/i 6 aam.
(huolimatta siitä, kuinka myöhään edellisenä iltana ovat
olleet työssä) ennättääkscen jakamaan lehteä ja
purkamaan kirjakkeita kastiinsa sekä vieläpä hiukan
latoakin seuraavaa numeroa. Sinä päivänä lopetetaan
työ klo 7 ill. paitsi »painajat", jos ei satu olemaan
mitään painamista, pääsevät jo klo 6. Tästä siis
näkyy, että kyllä isäntä pitää huolen
oppilaistaan etteivät tarvitse laiskoina loikoilla liiaksi
vuoteellaan.
Mutta pitääkö tämä mainio isäntä myöskin yhtä
suuren huolen oppilaittensa koulu- ja muitten
tietojen kartuttamisesta. Siitä lienee paras olla
puhumatta. Ainakin löytyy yksi oppilas, joka ei ole
suorittanut kansakoulukin’ssia ja sille tulisi lain
määräyksen mukaan valmistaa 12 tuntia viikossa
koulunkäyntiä varten. Mutta miten tämä kävisi päinsä?
Kuinka lehti silloin valmistuisi?
Mitä huoneustoon tulee, niin painonpuoli on
tarpeeksi tilava, mutta latomo sitävastoin ahdas ja
matala. Kahdessa pienessä huoneessa, jossa ei ole
paljoa tilaa vapaisiin liikkeisiin, on tämä »nuori väki"
sullottuna kuin sillit tynnyriin. Entäs palkat sitten?
Ne ovat loistavia. Vanhin oppilas, joka työskentelee
viimeisiä kuukausia määrätyistä oppivuosistaan,
nauttii 50 m. kuukaudessa. Ja kun »opista päästetään",
niin saattaa hänellä olla toivo saada 60 m. tahi
»hyvässä lykyssä" kehoitus lähtemään »maailmaa
tutkimaan" saavuttaaksensa enemmän »oppia". Näin on
ennen käynyt näissä kirjapainon »verstaissa".
Toiset oppilaat nauttivat nykyään 15 ja 25 markan
välillä. paitsi 2, jotka ovat isännän ruoassa ja
kortteerissa.
.Tos sitten siirrymme toiseen paikkakunnalla
olevaan kirjapainoon, jonka omistaa kirjansitoja ja
pa-perikauppias O. B. Blomfelt, niin eipä täälläkään
olot ole paljoakaan paremmalla kannalla. Tässä
painossa painetaan isännän kustama ..Mikkeli" lehti, joka
ilmestyy klo 5 iltapäivällä, siis iltalehti.
Työntekijöitä löytyy kaikkiaan 9, joista yksi on latoja eli n.
k. »faktori", yksi painaja, yksi aputyömies koneen
käyttövoimaa varten, ja 6 latojaoppilasta. Näiden
oppilaiden opettaminen on tietysti uskottu »faktorin"
haltuun; mutta tämä opettaminen supistuu
suurimmaksi osaksi siihen, että hän valvoo, ettei »pojat"
saa laiskoina seistä, jottei lehti myöhästyisi. Lehden
latomiseen käytetäänkin 5 poikaa.
Työpäivä on klo 7:stä aam. klo 8 ill. paitsi
sanomalehden ilmestymispäivinä, jolloin sanomalehtipojat
tulee olla klo 6 aam. ja viipyä siksi kunnes lehti on
täysi, joka tavallisesti tapalituu noin kello kolmen
aikaan, jolloin saavat mennä päivällisille 1V2
tunniksi, paitsi yksi, joka jää taittamaan sisäsivuja.
II-tapuolella tulee heidän kaikkien olla avullisena
lehden jakamisessa, mikä postin ja pakettien
tekemisessä, mikä lehden kantamisessa kaupunkiin, jonka
tehtyä ovat vapaina. Mutta siinä sitä onkin
riittämään asti, sillit harvoin ovat he vapaina ennen klo
kahdeksaa illalla; vieläpä joskus, kun lehti jostakin
käsittämättömästä syystä myöhästyy, menee
myöhem-päiinkin. Siis ei täälläkään ole säännöllistä työpäivää.
Mitä oppilaitten ikään tulee, niin yksi on yli 18
vuoden, toiset kaikki tämän ikävuoden alla, paitsi
yksi, joka ei vielä ole täyttänyt 15 vuotta ja jota
käytetään työssä yhtä monta tuntia päivässä kuin
muitakin. Kansakoulukujasi n lienevät kaikki
suorittaneet. Oppilaitten palkkaussuhteet ovat jotakuinkin
sainat kuin toisessa painossa. Vanhin oppilas, joka
on neljättä vuotta opissa, nauttii 35 m. kuukaudessa.
Toiset oppilaat 20—25 markkaa. Aputyöläinen
nauttii 45 m. kuukaudessa.
Palkat maksetaan molemmissa painoissa kerran
kuukaudessa eli kuun l:uä p:nä.
Tässäkin painossa on latomo ahdas ja pimeä, jota
vastoin painon puoli on väljempi.
Ruokailuloiuaksi on määrätty 1 ’/s tuntia
molemmissa painoissa, jota vastoin aamiainen syödään
painossa.
Lain määräyksiä työntekijäin suojelemiseksi
käsityöammateissa ei lainkaan noudateta tällä
paikkakunnalla, kuten edellämainitusta selviää. Tällainen
surkeus vallitsee ylimalkaan muissakin
maaseutukaupungeissa, joissa olen matkoillani käynyt.
Niinpä olen huomannut monen
maaseutukaupungin kirjapainossa samaten kuin Mikkelissäkin
käytettävän tapaa syödä työhuoneissa, ripustaa vaatteita
pitkin työhuoneen seiniä, puhumattakaan
nuorukaisten pitkistä ja säännöttömistä työpäivistä.
On kuitenkin oleva suuri lohdutus työntekijälle,
kun tietää hallituksen määränneen lain suojelemisen
hänelle ja vieläpä miehen tarkastamaan tämän lain
noudattamista. Mutta että tämä tarkastus ei tapahdu
niin usein ja niin tarkkaan kun suotavaa olisi, ou
tunnettu. Sentähden keholtamme arv.
ammatintar-kastajia pitämään tarkasti silmällä
maaseutukaupunkien kirjapainoja ja valvoa että niissä työskentelevää
»nuorta työvoimaa" ei rasiteta yli lain määräyksiä.
Matkailija.
Pääkaupungin-pakinoita.
Sisältö:
»Isänmaallisuus"keppihevosena. — Hämeen Sanomain ..inhimillinen
järki". — Seurattava esimerkki. — Eräs
salainen »komitea".
Olen saanut kummallisen käsityksen noista
ylimys-mielisten sanomalehtien „näinä aikoina" huutamasta
»isänmaallisuudesta".
Tosi on että Suomen kansan kaikki voimat tätä
nykyä ovat kohdistettavat sen kansallisen
olemassaolon turvaamiseksi. Tosi on myöskin sekin, että
suomalainen sydän se minunkin suomalaisessa povessani
sykkii, vaikka en olekkaan siitä melua pitänyt. Vaan
kun teen huomautuksia siitä, että minun suomalaisen
räätälin, suomalaisesta sarasta valmistama takkini
kaipaa korjausta, niin ollaan heti »isänmaallisuuden
nimessä" valmiit huutamaan, että niiniin ci pitäisi sitä
tehdä »näinä aikoina".
Suurempia solvauksia kuin konsanaan, ennen, on
Suomen järjestynyt työväestö »näinä aikoina" saanut
kokea tämän kerrasvaltaisen sanomalehdistön puolelta.
Jos me työmiehet hiukankin koetamme kurjien
• clinsuhteittemnie pakottamina tavotella sitä asemaa,
johonka meillä ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä on
täysi oikeus pyrkiä, niin ollaan heti valmiit
leimaamaan meidät isänmaan pettureiksi ja koetetaan mitä
halpamaisempien keinojen avulla eksyttää olojamme
tuntematonta yleisöä meitä vastaan.
Ettemme me kirjaltajatkaan ole jääneet tästä
osattomiksi, osottaa jo ennen Gutenbergissa esittämäni
kyhäykset.
Kuopiolainen sanomalehti »Uusi Savo", jollenka
liittomme on käynyt erityiseksi silmätikuksi, koettaa
»juhlapäivää" odotellessaan taas maalata
pyrintöjämme muka »totuuden nimessä". Selitellessään
sanomalehtien nykyisiä ahtaita oloja, koettaa lehti
»isänmaallisuuttaan" keppihevosena käyttäen m. m.
kohdistaa iskunsa liittoamme vastaan seuraavalla
»hienostuneen sielun" tekaisemalla kulturikukkasella:
,,— — — kaikkia niitä kansalaisia, jotka
ryhtyvät sanomalehti-ja paino-olojamme vaikeuttamaan,
kohdatkoon isänmaallisten kansalaisten halveksiminen. *)
Tänä aikana ovat meillä sanomalehdet niin ahtaalla
ja yleensä on niillä kansan mielipiteen edustajina
semmoinen asema, että samalla kuin yleisö antaa
tukensa sanomalehdistölle, samalla se puolustaa omaa
asiaansa cli toisin sanoen koko maan asiaa. Tämän
näyttää valistunut yleisö erittäin hyvin käsittävänkin,
sillä kaikkialla on riennetty puuhaamaan
sanomalehdistön päivää ja kaikintavoin ottamaan
sanomalehdistön asia ikäänkuin omakseen.
Kirjapainotyömie-ket yksin, joitten luulisi olevan sanomalehtiä hkinnä.
rupeavat näinä ahtaina aikoina liijaUisilla
vaatimuksillaan tekemään uusia vaikeuksia sanomrdehdillc
entisten lisäksi. *)
Tuskinpa kaivattanee enempää selvitystä siitä mikä
työmiehen nykyinen asema on Suomessa.
Kun Kuopion kirjaltajayhdistyksen johtokunta
asetti vastalauseensa tähän menettelyyn, niin kielsi
Uusi Savo »halpamaisista menettelyistään" tunnetulla
tavalla siltä tilaa lehdcssiiän.
Jos koskaan on kylvetty vihan ja eripuraisuuden
siemeniä suomalaisen työmiehen rehelliseen ydämeen,
niin juuri tällaiset halpamaiset panettelut ovat omiaan
tuottamaan sille laajaa maa-alaa.
Vaan ehkei se aika enää pitkällä olekaan, jolloin
Suomessa, kuten ulkomaillakin, esiintyy kaksi toisiaan
vastaan taistelevaa luokkaa. Sillä »parempi lihava
riita, kuin laiha sopu".
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
