Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6
gutenberg.
N:o 55 (19)
på sätt nu är sagdt, hindrar arbetaren att till
sitt arbete återgå eller att i stället för de
olofli-gen afgångna det ifrågavarande arbete sig åtaga".
Äfven detta borde tillräckligt klart belysa
frågan, huru oundvikligen nödvändigt det är,
att äfven arbetaren har sina män, hvilka
bevaka dess rätt vid den lagskipande
representationen. Ty om nämda lagförslag finner sin
stadfästelse, så behöfver mati ej vidare än
uppmana kamraten att genom sträjk förbättra
sin ställning för att bereda sig plats i tukthus.
Att tanken med detta lagförslag är att gifva
dödsstöten åt de fackliga
arbetareorganisationerna i landet, borcte tillräckligt klart framgå.
Ty vi veta, att då ej andra medel finnas att
tillgå, är det just genom sträjk arbetaren
tvingas till att förbättra sin outhärdliga ställning.
Så ledsamt en sträjk i sig själft är, så är det
likväl hans säkraste stöd. Att de maktegande,
för motarbetande af sträjk, komma att hålla
sig till lagens strängaste bestämmelse, är äfven
klart.
Så behandlas oss arbetare. Men då
arbetsgifvarne i landet förena sig om att utstänga
sina bästa arbetare för att utpina dem med
svält därför att de tillhöra sina föreningars
bestyrande män, så ega dessa stackars arbetare
ej det ringaste stöd i lagen. Dylika fenomen
har redan visat sig, dock ej ännu i vårt yrke.
Dessa medel, hvilka åt arbetsgifvarne beviljas
i strid mot arbetaresträfvanden, frånryckas
oss på grund af lag.
Det enda medel, vi ega att tillgå, är det, att
genom solidaritetens band strängare än förut
sammanlänka oss, för att äfven vid svåra
stunder finna bistånd hos hvarandra.
Vuoden alussa.
(Jatk.)
Meidän päivinämme, kun menestymisen ehto
miltei kaikkialla riippuu taistelukuntoisuudesta
sekä vastustusvoimaisuudesta, suuntautuvat
kunkin harrastukset siihen, että nämä edellytykset
elämän mahdollisuuksiin nähden parhaiten
toteutuvat. Meillä työmiehillä on tie tähän jo
viitoitettu. Se tapahtuu yhteenliittymällä mitä
suurimmaksi kokonaisuudeksi. Tämä ei ole
tapahtuva ainoastaan omassa leirissämme, oman
kodon kynnyksellä. Se on ulotettava suureksi
kansainväliseksi yhteiseksi asiaksi. Sillä mitä
laajemmalle tämän tammen juuret ulottuvat,
sitä varmempaa turvaa löydämme taistelussa
nykyisen aikakautemme yksityisvaltaa
himoitsevan kapitalismin mahtia vastaan.
Ensimäinen askel, mikä tähän suuntaan
Suomessa on otettu, tapahtui viimekesäisessä
liittokokouksessa. Se tapahtui silloin, kun
liittomme päätti yhtyä kirjaltajain kansainväliseen
sekretariaattiin, joka päätös nykyään on saanut
lopullisen vahvistuksen. Tosin maamme laki
ei myönnä suoranaista kansainvälistä
yhteenliittymistä kaikkiin toimiin nähden, vaan
rahallista avustusta eri maitten työmiesten kesken
ei voitane kieltää. Tällaiselle pohjalle on
myöskin tämä kansainvälinen sekretariaatti asetettu.
Katsoen liittomme nuoriin voimiin sekä siihen
suureen työhön, mikä sillä on ollut ja on
vieläkin omien riviensä järjestämisessä, ei se ole
liittona saattanut ottaa osaa yleisiin
työväen-asioihin maassamme, vaan on sen työ
supistunut omaan, yksinomaan ammatilliseen
kehitykseen. Viimekesäisessä liittokokouksessa
annettiin kuitenkin tälle yleiselle työväensuunnalle
moraalinen kannatus.
Toivokaamme, ettei se aika ole kaukana,
jolloinka kirjaltajatkin järjestyneenä joukkona
ovat tilaisuudessa ryhtymään toisiinkin
ammatteihin kuuluvien työtoveriensa kanssa
pohtimaan kaikille työmiehille yhteisiä asioita,
olkoonpa nämä sitte ammatillisia tahi poliitillisia.
Meille kirjaltajille on kehitys tähän
poliitil-liseen suuntaan vielä jokseenkin vierasta. Mutta
tämä ei saa jäädä tähän. Meidän tulee osoit-
taa että mekin olemme käsittäneet ajan
vaatimukset ei ainoastaan ammatillisissa, vaan
myöskin yhteiskuntaa koskevissa yleisissäkin
kysymyksissä. Kun me olemme päässeet
selville ammattiyhdistysliikkeen
välttämättömyydestä, niin tulemme huomaamaan, että organ
i-satsioonimme menestys ei ole yksinomaan tällä
tavoin taattu.
Tosin liitossamme löytyy vielä sangen monta,
jotka eivät hyväksy tällaista menettelytapaa,
vaan niitten joukko kasvaa kasvamistaan, jotka
huomaavat, että ei ainoastaan ammatilliseen,
vaan myöskin poliitilliseen suuntaan johdettu
työväenaate saattaa tuottaa parhaimman tuloksen.
Meidän työmiesten tulee taistella siksi,
kunnes mekin saamme miehemme maamme
edus-tajakuntaan puolustamaan ja valvomaan
etujamme. Tätä oikeutta työväestölle — j°ka
muodostaa valtaavan enemmistön kansasta —
ei vielä tähän asti ole myönnetty.
Valaiskaamme asiaa seuraavalla nykyisen
rahavallan kehittämällä kulttuurikukkasella.
Kohta kokoontuville valtiopäiville esitetään
kuritushuonelaki työväkeä varten. Tämä
tapahtuu siinä muodossa, että
elinkeinolakiehdo-tuksen 70 §:n 4:s kohta tulisi saamaan
seuraavan muodon:
„Joka väkivallalla tahi uhkauksilla taikka
vietellen houkuttelee työntekijöitä ottamaan osaa
työlakkoon, tuomittakoon vankeuteen
korkeintaan vuodeksi tahi sakkoihin. Laki olkoon
sama, jos joku nyt mainitulla tavalla estää
työntekijää työhönsä palaamasta tahi luvatta
poisluneitten tilalle puheena olevaan työhön
ryhtymästä".
Tästäkin pitäisi käydä selville, kuinka
välttämättömän tarpeellista on, että työmiehilläkin
ovat omat valitsemansa edustajat lakia
laativassa edustajakunnassamme. Sillä jos
yllämainittu pykälä saavuttaa laillisen vahvistuksen,
niin ei tarvitse muuta kuin kehoittaa toveriaan
lakkoon kurjan tilansa parantamiseksi,
päästäkseen vuodeksi linnaan.
Että tällä lakiehdotuksella on tarkoituksena
antaa kuolonisku työväen
ammatliorganisat-siooneille maassamme, on jselvä asia. Sillä me
tiedämme, että ainoa ja paras keino työväelle
— silloin kuin ei enää mitkään muut keinot
auta — on juuri lakon avulla koettaa
parantaa asemaansa, niin ikävää kuin tämä itse
asiassa onkin. Itsestään selvää on, että
val-lassaolijat silloin tulevat käyttämään korkeinta
rangaistusmäärää lakkojen ehkäisemiseksi.
Näin meitä työmiehiä kohdellaan. Vaan kun
isännät maassamme liittoutuvat sulkemaan pois
työstään kunnollisimmat työmiehensä, täten
tappaakseen heidät nälällä sen tähden, jettä he
kuuluvat ammattiyhdistystensä johtaviin miehiin,
niin ovat nämä työmiesraukat kaiken lain
turvan ulkopuolella. Tällaisia ilmiöitä on jo
huomattu, vaikka tosin ei ainakaan vielä meidän
ammatissamme. Ne aseet, jotka
liikkeenharjoittajille suodaan taistelussa työväenrientoja
vastaan, riistetään lain nojalla meiltä pois. Eikö
tämä ole ilmeisessä ristiriidassa kaiken
rehellisen oikeuskäsitteen kanssa?
Ainoa keino meillä tässä on se, että entistä
lujemmiksi koetamme vahvistaa
yhdistymisaat-teen sileitä, täten turvataksemme toisiamme
kovinakin hetkinä.
Reservfonden. — Vararahasto.
Influtna medel. — Kertyneitä varoja.
Central tr. — Centraalijiainosta ......... t): 15.
F. Litt, Sällsk. tr. — S. Kiri. Seur. kirjap. 3: 70.
Pettersson & C:s tr. — Pettersson ja Kp. 1: 75.
Simelii arfv. tr. — Simeliuksen p. kirjap. 1: 50.
Pinsk tidskr. tr. — Finsk tidskriftin kirjap. 1: 35.
U. Suometars sätt. — U. Suomettaren’lat. 1: 25.
Lilius & Hertzbergs tryckeri, kirjapaino - 1: —.
Hufvudstadsbl. civ.s. — Hufvudstadsbl. siv.l. 1: —.
Hufvudstadsbl. sätt. — Hufvudstadsbl. lat. —: 65.
Päivälehtis tr. — Päivälehden kirjap. • • ■ • —: 40.
Eräs keräys Enokin päivänä............ 9: 00.
Summa 31: 35.
V, 1900. A. K.
Tariffi.
Koska liiton eri osastot näinä päivinä tulevat
käsittelemään kirjapainon-isäntien asettaman
valtuuston sekä liittohallituksen esittämiä
sovintoehdotuksia uudessa palkkaustariffissamme,
niin — karttaaksemme tuota työnantajilta
paljon peljättyä ,,agitatsioonia" —• jätämme
mielipiteemme lausumisen asiasta siksi, kun liitto
kokonaisuudessaan on muodostanut oman
vakaumuksensa. Vaan koska tämä valtuusto on
asettunut kerrassaan hylkäävälle kannalle
oppi-lastariffiin nähden, niin tahdomme lausua tästä
muutaman sanan.
Pätevimpänä syynä oppilastarifTin
vastustamiseksi on pidetty sitä, että tämän käytäntöön
ottaminen aiheuttaisi työntekijäin puutetta
ammatissamme. Kirjaltajat taas puolestaan väittävät,
että oppilaspaljouden nykyisellä kannalla ollen
tulee vallitsemaan työnpuute ammatissamme.
Koettakaamme lähemmin tutkistella näitä
väitteitä.
Väitteensä perusteena pitävät isännät sitä, että
kirjaltajat eivät voi esittää siksi päteviä
numeroita työttömyyttä kärsivistä kirjaltajista, että he
olisivat oikeutetut vaatimaan oppilasluvun
rajoittamista. Jyrkimpinä puolustajina tälle
väitteelle esiintyy m. m. yksi työväenaatteen niin
sanottuja ,,tärkeimpiä" miehiä, kirjapainonisäntä
J. Hellberg Tampereella.
Pintapuolisesti asiaa käsiteltynä tämä
kylläkin saattaa tuntua tosiperäiseltä, sillä
todellisesti työpaikkaa vailla olevia kirjaltajia ei
ainakaan viimeksi kuluneina niin kutsuttuina
,,hyvinä vuosina" ole sanottavassa määrässä
esiintynyt. Vaan onko tämä tällä selvä? Asian
todellinen laita on siinä, että palkkaussuhteitten
nykyisellä kannalla ollen eivät työnantajat ole
kärsineet pienintäkään tappiota siitä, josko
kirjapainossa olevilla laskulatojilla on työtä tahi ei,
sillä heidän ei ole tarvinut suorittaa näille lar
tojille odotusrahoja heidän joutilaina ollessaan.
Useimmin paikoin pidetään heitä pelkkinä
va-ralatojina, joillenka annetaan ne työt, joita
runsas oppilasjoukko ei ennätä tehdä. Näin
ollen saavat he miltei kaiken kesää sekä usein
talvisinkin kitua nälkää, vaikka heillä
nimellisesti onkin ,,vakituinen työpaikka". Tilit
vaihtelevat 0:sta joskus kohtuullisempiinkin
numeroihin, riippuen — sattumasta. Kuinka kurjaa
tällaisen latojan lila saattaa olla, osoiltakoon
seuraavakin esimerkki. Kun eräs laloja täällä
pitkät ajat joutilaana ollessaan kävi
työnantajalleen valittelemassa kohtalonsa kovuutta, niin
sai hän sen hyvän neuvon, että lähtisi torille
kaupittelemaan tulitikkuja ja kengännauhoja
väli-työkseen. Missä määrin työnantaja katkeroitti
työmiehensä jo ennestäänkin katkeraa mieltä,
siitä ei tuo voitonhimoinen raharuhtinas
välittänyt lainkaan. Tämä tapahtui aikana jolloin
saman painon oppilaita käytettiin ylityöhön.
Pahimpana seurauksena tällaisesta usein
esiintyvästä joutilaana olosta on se, että latoja
kadottaa kaiken taipumuksensa ahkeruuteen ja
säännöllisyyteen. Alituisten huolien valtaamana
veltostuu hänen luonteensa, ja hän saapi
itävän siemenen laiskuuteen, joka taas vuorostaan
on paras veli juoppoudelle.
Kokemus on todistanut, että niissä
kirjapainoissa, joissa oppilasmäärä on suurin, on
myöskin juoppous — suurin. Siksipä usein
näem-mekin tällaisista painoista tavallisella työajalla
useita miehiä lähtevän kapakkaan kuluttamaan
tuota tavaksi tullutta joutoaikaansa.
Seurauksena tästä on luonnollisesti se, että näihin
tällä-tavoin turmeltuneihin luonteihin ei usein
kiireinäkään työaikoina ole suuresti luottamista.
Laatiessaan oppilastariffia, ovat kirjaltajat
pitäneet luonnollisena seurauksena sen, että niinpian
kun työnantajat uuden tariffin mukaan
velvoitetaan suorittamaan korvausta latojalle
työttöminäkin hetkinä, tulevat he supistamaan entistä
ylimääräistä työvoimaansa mahdollisimman
pienimpään määrään. Ja että tämä silloin etupäässä
koskee laskulla olevia latojia sekä yleensä
opin-suoritlaneita, on täysin selvä.
pilT cTörößen c?örßunàets cffieservfonà! -k
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
