Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
22
G u t en be k G
N:o 42 (6l
Helsingfors 19 00.
Till Finska Typografförbundets Förstärkte Styrelse.
Vi hafva emottagit Eder ärade skrifvelse af d. 9
d:s, hvari Ni tillkännagifver, att Ni gått in pä den
lönetariff, som a Finlands tryckeriägares allmänna
möte den 18 och 19 februari d. ä. uppgjordes. Vi
äro öfvertygade om, att genom denna åtgärd det
förut rådande goda förhållandet åter inträder och att
arbetspersonalens ställning betydligt förbättras i
förhållande till det nuvarande.
Angående denna öfverenskommelse hafva vi
meddelat underrättelse till de orter, där uppsägning å
vår sida skett, om annulerande af denna åtgärd, och
anhalla vi, att Förbundsstyrelsen genast till sina
skilda afdelningar meddelar liknande instruktion, då
återtagandet af uppsägning till undvikande af
trassel bör ske personligen, liksom själfva uppsägningen.
A Finska Boktryckeriegare delegationens vägnar:
Lennart Cajander.
Matti Svanljung.
Med anledning af Förstärkta förbundsstyrel- ,
sen s beslut att godkänna tariff-förslaget enligt ;
Bo k tryckeriägaremötets förslag, kommer en
redogörelse att sändas i cirkulär till afdelningarne.
Till ombud i Kotka afdelning har ulsetts hr
./. Nurhonen, adress: Nylenius tryckeri.
Förbundets Reservfond har från Sordavala
afdelning erhållit som gåfva 15 mark.
Förbundsstyrelsen.
Ilmoitettuja jäseniä. Anmälda medlemmar.
Helsingin osastosta: — Från Helsingfors
afdelning: Holmström, Jul®, 1., s., 8/,-, 71. - Lehikainen,
Adam. 1.. s., l2/6 81- Leväluoma, Johan Gustaf,
1., s., l2/io ß"’- — Palenius, Gustaf Sigfrid, l.-opp.,
s.-elev, "7j 81.
Turun osastosta: — Från Åbo afdelning:
Sandberg. Edvard Fredrik Waldemar, p.-opp., t.-elev, l6/4
81. — Åberg, Otto Albert, 1., s., 7/4 58.
Oulun osastosta: — Från Uleåborgs afdelning:
Pesonen, Antti Eemeli, 1., s., 28/11 76.
Porvoon osastosta: Från Borgå afdelning:
Sandsten, Anders Edvin, l.-opp., s.-elev, 2ä/i 82.
Viipurin osastosta: — Från Viborgs afdelning:
Jakovleff, Nikolai, p., t., 28/8 78.
Haminan osastosta: — Från Fredrikshamns
afdelning: Tiilikainen, Oskar Henrik, 1., s., 10/j 77.
Yhtyneitä jäseniä. Inträdande medlemmar.
Porvoon osastosta: — Från Borgå afdelning:
1238. Blom, Evert *).
Jyväskylän osastosta: — Från Jyväskylä afdelning’-
1239. Hagfors, Aleksius *).
Helsingin osastosta: — Från Helsingfors
afdelning: 1240. Törnqvist, Maria Sofia. — 1241. Hahka,
Hjalmar.
Haminan osastosta: — Från Fredrikshamns
afdelning: 1242. Hauhio, Emil. — 1243. Marttela, Emil.
— 1244. Antikainen, Arvid. — 1245. Sergejeff,
Nikolai. — 1246. Majblom, August. — 1247.’ Puntti,
Hjalmar. — 1248. Pekkanen, Antton.
Oulun osastosta: — Från Uleåborgs afdelning:
1249. Haapanen, Kustaa. — 1250. Seilman, Alfred. —
1251. Andersin, Alfred Johan.
Kuopion osastosta: — Från Kuopio afdelning:
1252. Puustinen, Adam. — 1253. Savolainen, Edvard.
Turun osastosta: — Från Åbo afdelning: 1254.
Tukiainen, Oskar. — 1255. Lainé, August Vilhelm.
Vaasan osastosta: — Från Vasa afdelning: 1256.
Viderberg, Oskar Rudolf. — 1257. Lillqvist, Johan
Ferdinand.
Muuttaneita jäseniä. Afflyttade medlemmar.
955. Streng, K. E., Viipurista Helsinkiin, från
Viborg till Helsingfors. — 1020. Toivonen, A.,
Viipurista Tampereelle, fran Viborg till Tammerfors. —
655. Wikström, Frans Oskar, Porvoosta Helsinkiin,
frän Borga till Helsingfors. — 1216. Södergren, J.,
Vaasasta Turkuun, från Vasa till Åbo. — 629.
Wikström, K. W., Helsingistä Haminaan, från
Helsingfors till Fredrikshamn. — 335. Kinnunen, P.,
Kuopiosta Tampereelle, frän Kuopio till Tammerfors.
Eronneita jäseniä. Utgående medlemmar.
1108. Lundholm, A., — 428. Malmberg, P. W., ei
ole suorittanut jäsenmaksuja, tör bristande
medlemsafgiften — 672. Wasenius, O. A., kuollut, död.
*) Jääneet huomaamatta pois viime numerosta. — Af
förbiseende uteblifna 1’rån föreg, nummer.
Tariffiasia ratkaistu.
Siitä lähtien, kun Suomen kirjaltajaliitto
viimekesäisessä kokouksessaan lopullisesti
perusteli yhteistä koko maata käsittävää tariffia, on
tämä olojen pakottRina homma ollut mitä
ka-talimman parjauksen alaisena maamme
sanomalehdistössä. Tosioloihin perustuvista
selonteoista ei ole välitetty lainkaan. Asialliset
selvitykset ovat kaikuneet kuuroille korville.
Tarkoitus vaan on ollut ,,isänmaallisuuden"
nimessä kiihoittaa olojamme tuntematonta yleisöä
kiinnittämään hirttonuoraa sen pienen,
raihnaisen ja kalpeakasvoisen joukkueen kaulaan, jotka
kutsuvat itseään kirjaltajiksi ja jotka ovat
ryhtyneet taisteluun ihmisellisyytensä ja terveytensä
säilvttämikseksi. Ja että sanomalehdet ovat
tässä täydellisesti onnistuneet, osoltaa se, että
missä ikänänsä tätä nykyä kirjaltaja esiintyy,
niin kaikkialla viilataan häntä sormella ja
sanotaan: tuossa on rnaankavaltaja—
isänmaanpet-turi, jota tulee karttaa. Jos lähtee kadulle tahi
kujalle, kirkkoon tahi kouluun, niin kaikkialla
lukee harhaan johdettujen kansalaisten katseista
sanat: tuossa on yksi niitä »Juudaksia, jotka
pettivät lippunsa».
Ne kirjaltajat, joita viime talvena erään
pikkuseikan lakia sanomalehdissä kaikkialla
ylistel-tiin kansallisen olemassa-olomme tärkeimpinä
turvaajina, juuri nuo samat kirjaltajat ovat
samojen sanomalehtien valheellisen parjauksen
johdosta tätä nykyä syösty erikseen kaikista
muista kansalaisista. Ne korkeimpaan
ylimystöön kuuluvat hienohelmat, jotka vuosi sitte
tämän pikkuseikan takia lahjoittivat kirjaltajille
kallisarvoisen kukkakorin, ovat nyt olleet alttiit
ryhtymään minkälaisiin keinoihin tahansa,
kunhan he vaan olisivat voineet lisätä
entistään korkeammaksi keuhkotautiin kuolevain
kir-jaltajain lukumäärää. Ja tämä kaikki on
tapahtunut siitä syystä, että nuo ennenaikaiseen
hautaan sortuvat kirjaltajat ovat pienessä
määrässä koettaneet parantaa tätä kadehtimatonta
asemaansa.
Ne katkerat kyyneleet, jotka kirjaltajatkin
sanomalehtien lakkautuksien johdosta, muitten
kansalaisten kanssa yhdessä Maamme-laulua
laulaessaan ovat vuodattaneet, ovat nyt
kuivuneet, siihen ovat maamme sanomalehdet
pan-peet kaikki voimansa alttiiksi. Mutta helliä
tunteita isänmaata kohtaan ei meiltä kuitenkaan
kukaan saata riistää, vaikka olemmekin
pakotetut kätkemään ne omaan yksityiseen ja
rauhaisaan kotiin. Armoa emme rukoile
hirsipuussakaan — koska tiedämme taistelleemme
puhtailla aseilla! Katsettamme emme paina
maahan, vaikka koko kansan harhaan johdettu silmä
olisi meihin kohdistettu, siksi että omatuntomme
| on puhdas!
Taistelumme ei ole suuntautunut ainoastaan
tariffimme voittoon viemiseen, vaan on se
suurimmaksi osaksi muodostunut sanomalehdistön
valheellisen häväisyn ja alhaisen parjauksen,
povissamme synnyttämän vihamielisyydellä
kat-keroittuneen tunteen hillitsemiseksi. Ja tässä
olemme täydellisesti onnistuneet.
Jos taistelu olisi kohdistunut muka liiallisiin
vaatimuksiin, niin saattaisimme tämän unohtaa.
Sillä koskapa työnantajat ovat myöntäneet, että
työntekijäin vaatimukset ovat kohtuulliset? Ei
koskaan! Mutta sitä, että meidän kunniaamme
on mitä röyhkeimmällä tavalla poljettu, emme
koskaan saata poistaa mielestämme.
Jos isännillä olisi ollut rahtuistakaan tahtoa
saada tariffikysymys ilman koko maata
tärisyttäviä rettelöltä sovinnossa päättymään, niin tämä
ei olisi ollut meidän puolelta mahdotonta.
Selvänä takeena siitä olivat ne sovinnolliset
tulokset, joihinka jo yhteiskeskustelujen avulla oli
päästy. Tariffimme vaikein kohta, itse
palkkaperuste oli jo ohitse polttopisteensä ja
paikallis-korotuksistakin oli sopimus saavutettu,
ainoastaan pienemmistä seikoista oltiin eriävää mieltä.
Muut kysymykset olivat pelkkiä
humaniteetti-kysymyksiä, kulen esim. työpäivän lyhennys ja
oppilastanffi, jotka eivät ainakaan mainittavassa
määrässä olisi vaikeuttaneet isäntien taloudellista
kantaa. Vaan silloin, kuin kirjaltajat,
sovinnosta varmoina, jättivät asian lopullisen
ratkaisun 15 miehen huostaan jatkamaan
sovinnon-hieromista isäntien kanssa, niin asettuivat
isännät mitä jyrkimmälle sotakaunalle liittoamme
vastaan. Keinoista ei lainkaan välitetty.
Esimerkkinä mainittakoou vaan, että samaan
aikaan kun vahvistettu liittohallitus, vielä
viimeistä keinoa käyttääkseen rauhallisen
ratkaisun onnistumiseksi, esitti sovinto-oikeutta, niin
juuri samaan aikaan isäntävaliokunta kantoi
mitä katalampia juonia liittomme kukistamiseksi,
jota seuraavakin ote heidän salaisesta
kiertokirjeestään Suomen kirjapainoisännille todistaa:
,,Liialliset vaatimukset ovat lannistettavat, jos
mieli saada jotain kohtuutta aikaan. Se
Valtuuskunta, jonka painoisännät mainitussa kokouksessaan
asettivat, sai toimekseen antaa Suonien kirjapainojen
isännille niitä toimiohjeita, joihin olot pakottavat, ja
on Valtuuskunta päättänyt kaikkialla yleisen
työn-sulun eli loekoutin toimeenpantavaksi, siten että 14
päivän irtisanominen tapahtuu hetimiten eli
viimeis-•tään 5 p:nii tätä Maaliskuuta.
Valtuuskunta siis kelioittaa Teitä
kirjapainoissanne hetimiten toimeenpanemaan tämän yhteisen
neuvottelun yksimielisen päätöksen, vakuutettuna että
hetken vastoinkäymiset eivät merkitse mitään siihen
nähden että nämät vastoinkäymiset saadaan
pitemmäksi aikaa poistetuksi’1.
Tämä kaikki ei ole liitollemme muuksi kuin
terveelliseksi opiksi. Tällaiselle pohjalle on siis
meidän rauhallinen toimintamme vastaisuudessa
suunnattava. Tällainen on isäntien hiihtämä
latu. Jos tosin olemmekin tällä kertaa saaneet
asiamme ilman erityisiä koettelemuksia
ratkaistuksi, niin ei ole lainkaan takeita siitä, josko
näitäkään lupauksia vastaisuudessa täytetään,
joihinka isännät nyt ovat sitoutuneet. Nekin
ovat yksinomaan kassojemme tukemina.
Jos voitto tällä kertaa ei olisikaan täysin
tyydyttävä, niin on kuitenkin suurin huomio
kiinnitettävä siihen, että olemme saaneet asian
ilman rahallisia uhrauksia ratkaistuksi. Ja että
tämä ilman uhrauksia saavutettu voitto
kuitenkin on kalsottava suureksi, osottanee jo sekin,
että olemme saaneet aakkoslaskureformin
käytäntöön kaikissa Suomen kirjapainoissa.
Tosin se palkankorotus, jonka pääkaupunkiin
nähden olemme saavuttaneet, on niin
mitättömän pieni, että se tuskin riittää korvaamaan
edes sitä vuokranlisäystä, jolla asuntohuoneet
ovat viimeisen viiden vuoden kuluessa
kohonneet, vaan kun luomme huomion niihin kurjiin
oloihin, jotka tätä nykyä suuressa osassa
maaseutua vallitsee, niin on voitto kuitenkin
kalsottava siksi suureksi, että sellaista voittoa
harvoin ennen on yhdellä kertaa saavutettu.
Jos lakkoyrityksellä olisimmekin paikka
paikoin saavuttaneet suurempiakin tuloksia, niin
olisi tämä ainakin ajaksi vaikuttanut
lamauttavasti liiton vastaiseen toimintaan,
lsäntävalio-kunnan tarkoituksena on silminnähtävästi ollut
kukistaa organisatsiooniamme. Heidän
tarkoituksenaan on ollut päästä käsiksi meidän
kassoihimme, siten menetelläkseen
organisatsioonil-lamme mielin määrin. Mutta tässäpä he ovat
erehtyneet.
Se luottamus, jonka kirjallajisto maassamme
uskoi vahvistetulle liittohallitukselle, ei ole
ollut keveä kantaa. Se on rasittavana
painajaisena alituiseen painanut sen jäsenten hartioilla.
Asioita on punnittu ja pohdittu, suunnitelmia
esitetty, perustelmia rakennettu. Jos joukossa
on ollut säyseitä miehiä, niin eipä jyrkistäkään
ole ollut puute. Omat asiat ovat olleet
tukahu-tetut silloin, kun liiton korkein voitto on ollut
päämaalina. Nekin miehet, jotka miltei
viimeiseen saakka pitivät työlakkoa välttämättömänä,
kuitenkin asiaa lopullisesti tarkemmin
punnit-tuaan, kalpein kasvoin yhtyivät äänestämään
rauhallisen ratkaisun eduksi. Ja tulos oli
yksimielinen. Sen, että vahvistetun liittohallituksen
jäsenet tällä päätöksellään panivat itsensä
alttiiksi yhden osån kirjallajistoa
epäluottamukselle, saattoi jo etukäteen arvata, vaan koska
kukin omasta syvällisestä vakaumuksestaan liesi
menetelleensä oikein, niin tätä asiaa ei voitu
auttaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
