Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 6 (42)
g u t e n b e JEt G
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
J. J:n.
(Forts. fr. n:o 2.)
Ulan gensägelse är dock, det af sättaren
Leopold Weiss i Wien uppfunna systemet det mest
vidtomfattande och genialast uttänkta. Då han
1881 bekantgjorde sitt system, ville han
härmed skapa ett satsmateriel, som skulle kunna
sätta arbetaren i stånd att hinna tre ggr så
mycket som förut. För detta ändamål
sönderdelade Weiss orden och talen på så sätt, att
bokstafs- och sifferleder sattes i stället för de
enstaka stilarne. Härigenom bortföll
fullständigt den direkta användningen af de enskilda
ljudtecknen. Vid ofta förekommande ordleder,
som bestodo af mer än fyra eller fem
bokstäfver och hvilka använda i sin helhet skulle
försvårat systemets genomförande, sönderdelade
Weiss äfyen dessa. Ordet schafl t. ex. ersattes
med scha/ft; schwartz med sch/wa/rtz o. s. v.
Denna ytterligare sönderdelning företogs
naturligtvis med hänsyn till den allmänna
användning dessa leder hade i språket, t. ex. cht i
Ma/eht, Re/cht, bri/cht, la/cht, lei/eht, Fur/cht;
ngt i bri/ngt, fä/ngt o. s. v4
Siffrorna bestodo af två- och treledade
tal-summor. De tvåledade siffersuminorna hafva
Vi redan lärt känna i de å den Deckerska
officinen 1840 använda ligaturerna. Weiss lät
nu, för att icke kollidera med föregående
patent, införa äfven treledade siffersummor. Så
t. ex. blefvo alla de kombinationer, sex till
antalet, som kunde fås af siffrorna 4, 2 o. 3
sammangjutna: 423, 432, 324, 342, 234 o.
243. Huru omfångsrik denna gruppindelning
var, inses lätt, då kasten för det treledade
sif-fersystemet innehöll icke minre än 1056 fack
inrymmande utom 980 taltecken, enheterna från
1—0, 01—09 o. 001—009 jämte 00 och 000.
Vidare fanns fack för utslutning, punkt och
komma.
De tvåledade siffersammanställningarna voro
naturligtvis mindre vidlyfiga. Utan de af
Decker använda typerna tillkomma 01 — 09 jämte
sammangjutna 00 och 000. Kasten för
tvåledade siffror innehöll 120 fack med alla mellan
01—99 tänkbara tvåledade sammansättningar.
Att dessa båda sifferkombinationer skulle
vara af stor fördel i praktiken synnerligen vid
sättning af lottlistor och tabeller ligger i öppen
dag. Att föredraga är naturligtvis det tvåledade
framför det andra mer omfattande.
Detta system skulle nog ha haft större
framtid för sig, om det icke genom sin massa
staf-velser och siffertecken afskräckt så många.
Weiss anger i patentansökningen tre
kast-uppställningar för sitt system. Enligt den första,
räknar kasten 485 fack, enligt den andra,
hvilken Weiss förordar som den mest praktiska,
682 fack och enligt den tredje, för hvilken
ligger till grund den tänkbarast noggranna
uppdelning af del tyska språket 1248 fack.
Dessa tre kastuppställningar hafva nu
betydligt förenklats.
Detta system kom till användning bland annat
i Wiens statstryckeri. Innan det kom till
offentligt bruk, hade en flere timmars
kappsättning egt rum mellan uppfinnaren med sitt
system och en sättare vid »Neue Freie Presse»
med vanlig stil. Härvid visade sig visserligen,
att det Weiss’ska systemet ifråga om
produktionsförmåga var den vanliga sättningen
öfverlägsen, dock ansågo prisdomarne sig icke kunna,
och detta med rätta af ett enda försök, fälla
utslaget. Efter fortsatta försök infördes det först
å den Jasper’ska officinen. Trots noggrann
granskning var det nästan omöjligt att -skilja
hvad som var stil och hvad som var
samman-gjutningar.
De fördelar man under experimenten funnit
hos det nya aystemet, visade sig dock vid
praktiskt bruk vara skäligen minimala.
Produktionsförmågan, som man ansett vara rätt stor,
syntes dock icke uppgå till mer än 15 rader pr
100, d. v. s. på 100 rader satta med Weiss’ska
typer komma 85 rader vanlig stil. Hvad
beträffar afläggningen, var denna synnerligt
invecklad och man får icke undra på, att de därmed
sysselsatta arbetarna ledo af stor nervositet.
Vid statstryckeriet i Wien, där de användas
vid sättning af parlamentsprotokollen, äro
arbetarna af den meningen, att hvad som
möjligen vinnes i tid vid sättningen, ej uppväger
de svårigheter och obehag, som afläggningen,
revideringen och korrigeringen medföra,
aldra-hälst om det ej sker för egen räkning. Den ene
sättaren kan ju t. ex. bilda orden Freundschaft,
Vërwicklungen och Wiederaufnahtne sålunda:
F/reu/nd/scha/ft, Ver/wi/ck/lun/gen,
Wie/der/-auf na/hme, under det en annan mindre öfvad
sammansätter följande ordtyper:
F/re/und/-sch/af/t, V/er/\vi/ck’’lu/ng/en,
W/ie/der/auf/-na/h/me. Häraf följer, att vid revidering i
maskinsalen sättaren är tvungen uppsätta de
ord i hvilka fel förefunnos, för att icke
onödigtvis få springa fram och åter.
(Forts.)
Vetelä — vetelämpi.
Kun viime maanantain iltana kävelin
Aleksanterilla huomasin kuinka muuan poikanaskali
jakeli eräänlaisia valkoisia lappuja ohikulkeville.
Ensi ajatukseni oli, että nyt ne buurit ovat taas
varmaankin „Long Tom’ilIaan" pamputtaneet
englantilaisia pempulle tai on Matti Kurikka
palannut takaisin tänne kontioiden kotimaahan,
ja että Hufvudstadsbladet kaikessa
valppaudessaan on jo ehtinyt lisälehtien kautta levittämään
tätä hermoja tärisyttävää sanomaa meidän
vallassa-olijoillemme tai että meidän tunnettu
pat-rioottimme, kirjailija-nero veli Vihtori näin
huomattavalla tavalla ilmoittaa meille rakkaaksi
käyneen teoksensa ,,Frun från England" toisen
jakson ilmestyneen. Mutta kun tuolta
poikaselta sain käsiini yhden kappaleen noita
mieltäni -kiinnittäviä lappuja, huomasin pahasti
pettyneeni. Lopussa näet seisoi selvillä kirjaimilla
painettuna muistaakseni tähän tapaan: ,,Koska
liittohallitus on hyväksynyt isäntien ehdottaman
palkkaustariffin osastoja kuulustelematta,
kutsutaan kirjaltajia kokoontumaan
työväenyhdistyksen luioneustoon tänä iltana k:lo 8 vastalauseen
panoa varten. Päivälehden ja Työmiehen
kirjapainon väestö".
Ahaa, vai siitä kohti se puristaa!
Kyllähän minä aina olen ollut veljeysaatteen
innokas ihailija ja saarnannut, että meidän
kirjaltajain tulisi enemmän olla solidaarisia toisten
työmiesten kanssa, mutta tämä keino ei
ikimaailmassa olisi pälkähtänyt minun paksuun
päähäni.
Näitä seikkoja miettiessäni tallustelin
työväenyhdistyksen talollekäsin, jonne saavuttuani
siirryin muitten mukana teaatterisaliin. jossa
kokousta oli aikomus pitää. Tämä rakennus oli
minulle jo ennestään tuttu, sillä olin käynyt
täällä muutamia kertoja ihailemassa
Topra-Heik-kiä. Mutta sehän ei kuulu tähän.
Kokouksen avasi veli Reino, ankarasti
paheksuen liittohallituksen menettelyä tariffiasiassa ja
valittaen sitä, ettei hänen oltu sallittu silmäillä
liittohallituksen vielä puhtaaksikirjoiltamattomia
pöytäkirjoja, vaan oli sanottu niiden olevan
jossain maalla sekä kehoitti läsnäolijoita
pane-’ maan vastalauseen mokomaa akkamaista
pannukakun tekoa vastaan.
Mutta ihme ja kumma, kellään ei näyttänyt
olevan halua siihen! Vihdoin veli Alpiini nousi
puhumaan, korotti „tiskantlia" ja sanoi:
pannaan vaan vastalause, sillä sittehän näkevät
ettei meillä ole ollut niin suuria vaatimuksia!
— Pannaanko siis vastalause? kysyy
puheenjohtaja.
Sihteeri alkaa selittämään, että ei nyt vielä
ainakaan ole sovelias panna; ehkä niillä on
ollut päteviä syitä tämmöiseen menettelyyn.
Samoin pari muuta puhujaa.
— Hyväksytäänkö siis liittohallituksen
menettely? uudistaa puheenjohtaja.
— ,,Joo" — „ei" — kuuluu nurkasta
heikkoa nurinata.
Muuan läsnäolijoista pyytää puheenvuoroa.
Hän sanoo olevansa konepainaja, ja on tullut
panemaan vastalausetta.
Hyvä, ajattelin itsekseni, onhan se hauskaa,
että painajatkin joskus maailmassa heräävät,
jos ei juuri yhteistoimintaan, niin ainakin
hajoittamaan.
Lopuksi ryhdytään äänestykseen.
— Ne, jotka tahtovat panna vastalauseen,
nostavat kätensä ylös! kehoitti puheenjohtaja.
No, mutta kukas muu kuin meidän kaikkein
hyvä ystävä Mikko se on, joka nostaa
molemmat etu-ulottimensa ylös: toisella hän panee
vastalauseen liittohallitusta ja toisella Helsingin
osaston puheenjohtajaa vastaan, ettei oltu saatu
yhdistyksen huonetta kokousta varten.
Minä tuuppasin entistä „lafka-bolagistiani"
Suomettaren ajoilta, Caijusta kylkeen, että
kuiskaa sinä veli Mikolle, että hän nostaa
takaulot-timensakin pystyyn ja niillä panee vastalauseen
sitä vastaan että anniskeluyhtiö on korottanut
ryypynhintaa kahdella pennillä.
Joku pyytää puheenvuoroa.
Puheenj.: hra H–-
Herra H,: Eräs puhuja täällä juuri kiven
kovaan kehoitti panemaan vastalausetta, vaan nvt
äänestäessä hän ei ilostakaan kättänsä.
Veli Alpiini: Ette suinkaan te h—ssä vaadi,
että minun pitäisi panna vastalause omaa
tekoani vastaan!
Sihteeri ehdottaa lopuksi, että keskustelu
pidettäisiin vastauksena kysymykseen.
Puheenj.: Pidetäänkö siis keskustelu
vastauksena kys–-?
Jonkunlaista heikkoa ääntä kuuluu nurkasta,
jonka voi pitää hyväksymisen merkkinä.
Porttikäytävässä tapasin vielä veli Gaijuksen,
jolle tuumasin: jos oli vetelä liittohallituksen
pannukakku, niin kyllä tämä ...
— Tämä oli vielä sitäkin vetelämpi, vastasi
veli Caijus, ja läksi omalle taholleen.
Jos joku tahtoisi tietää kuka tämän
,,pannukakun" on kyhännyt, niin tuskinpa se kukaan
muu voi olla kuin Mooses.
Studentmoral.
I hvilken form våra Apollos (kanske rättare:
Bacchi) söner behandla den nutida
fosterländska frågan, torde följande karaktärsbild ur den
vidt utspridda sträjkbrytarefcidningen
,,Student-Typografen" utvisa.
„ Våra cafeer och restauranter.
Bet klagas högljudt öfver brist pä manuskript,
ock eftersom man ansätter mig med yrkanden pä
att jag skall skrifva något, far jag väl lof att raspa
ihop något slags goja. Lyckligtvis har en af mina
medredaktörcr påbörjat en bit om våra kvogar
(hvilken lian visserligen äter släpt innan den blef färdig),
och sålunda har jag tack vave honom fatt eu idé
och en smula material. Visserligen Bi min
erfarenhet mahända en smula för ringa för att göra mig
kompetent att behandla ett så vidlyftigt ämne, men
dà ingen lämpligare person för tillfället fins till hunds,
får jag skildra våra kafeer och krogar och afgifva
utlåtanden om dem.
Pa konditori-kaféernas område dominerar Fazer
fortsättningsvis, trots den otrefliga lokalen, tv läget
är rätt beqvämt. Vägen dit frän Esplanaden är inte
lång och inan behöfver inte klättra upp för någon
trappa. Dessutom äro några sorters bakelser
tämligen ätliga, i synnerhet de som pä senare tider
upp-dukit. Också glacen går ned utan plågor, men
detsamma kan cj siigas om den s. k. saften med vatten,
hvilken utmärker sig genom sin brist på saft. Ja.
det blefve för mycket att uppräkna alla de varor,
som hos Fazer serveras. Jag inskränker mig till att
konstatera, att de flesta utan svårighet kunna
förtäras; en del äro t. o. m. rätt goda. Men ’ett
beklagligt faktum är, att uppassarepojkarna äro illa dres-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
