Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
26
GUTENBERG.
N:o 55 (19)
En tahdo moittia nuorisoa enkä ylioppilaita,
sillä varmaankin he täten sekaantuessaan
taloudelliseen riitakysymykseen, jonka
arvostelemiseen heillä ei ollut mitään edellytyksiä,
olivat täydellisesti vakuutettuina toimeenpiteensä
isänmaallisuudesta. Kuitenkaan en tässä
yhteydessä saa jättää lausumatta paheksumistani
siitä kevytmielisestä julkaisusta, jonka
,,kirjaltaja-ylioppilaat" katsoivat voivansa vakavana
hetkenä päästää ilmoille. Mutta sitä vastoin
pidän harhaan johdettuna sitä sivistyneen
yleisömme mielipidettä, joka sai nuorison
ryhtymään tuollaiseen mielenosoitukseen työnantajain
ja työmiesten välisessä riidassa.
Tiedän etten ole yksinäni mainittua
asianlaitaa valittamassa. Olen kuullut usean sitä
valittavan. Tiedän että minun kanssani vieläkin
useammat paheksuvat sitä seikkaa, että tuosta
,,vapaaehtoisen mustan kaartin" avustuksesta
oikein tekemällä tehtiin suuri isänmaallinen
numero, jonka muisto oli kaikilla mahdollisilla
keinoilla kiinnitettävä ihmisten mieliin.
Sivistyneen yleisömme menettely kirjaltajani
lakkokysymvksessä todistaa ikävällä tavalla sitä
yksipuolisuutta, jolla tämä yleisö arvostelee
isänmaan asioita. Valtiolliselle näkökannalle sen
mieli on erittäin herkkä: poliittiset yllykkeet
synnyttävät yleisössämme helposti kiihkeitä
tunteita ja toimimishalua. Mutta eipä
yhteiskunnallinen näkökanta likimainkaan samassa
määrin vaikuta suuren yleisön mieliin. Ei
ymmärretä edes tämän näkökannan merkitystä. Mutta
meidän täytyy oppia ymmärtämään, että
yhteiskunnallisen näkökannan unohtaminen ja
loukkaaminen koituu lopulta valtiollisestikin
vahingoksi, joskin hetkellisesti katsoen ei aina siltä
näytä.
Viime aikoina on ollut merkkejä siitä, että
yhteiskunnallinen harrastus on meillä
kasvamassa. Mutta osoittaapa se tapa, jolla
kirjal-tajain lakkopuuhaa 011 sivistyneen yleisön
puolelta kohdeltu, että meiltä vielä paljon puuttuu
ennenkuin todenteossa opitaan näkemään
yhteiskunnallisen näkökannan isänmaallista
merkitystä.
»Ylioppilas-kirjaltajalle."
En minä sinua kiroo, en vihaakaan, mutta
sille en itsekään mitään mahda, että halveksin
ja säälin sinua.
Jo silloin — siitä on nyt vuosia — kun
sinä sydänmaan kaupungista läksit valkoista
lakkiasi Helsingistä hakemaan ja minä muiden
työmiesnuorukaisten kanssa sulle ja tovereillesi
eläköötä huusin — muistathan itsekin tuon joka
kevät uudistuvan ylioppilaskanditaattien
lähdön — oli minulla varma usko, että sinä
elämälläsi olisit apuna niille, joita onni ei
koulutielle osoittanut, vaan joiden täytyi leipänsä
eteen työhön tarttua heti kun voimat siksi
varttuivat. Ja kun näin teidän innosta uhkuvat
kasvonne, kun siinä seisoitte junan lähtöä
odotellen, muistui mulle mieleen, miten äiti jo
pikkupoikana ollessani kertoi kaikkea hyvää
teistä, ja aina siitä asti minä kunnioittaen ja
toivoen katsoin valkotakkista nuorukaista
uskoen, että teissä oli maan turva.
Näin sitten nimesi niitten „isänmaallisten"
joukossa, jotka köyhän miehen leipätaistelussa
antoivat johtaa itsensä kuin karjan sille puolelle,
mille paimenet huusivat, tuntematta ja
tietämättä, autoitko todellakin isänmaallista asiaa,
vaiko vaan yksityisen vahvan kukkaron
vahventamista. Silloin sain sinusta sen käsityksen,
jonka tässä alussa ilmaisin.
En minä pelännyt, että työlläsi aikeemme
ehkäisisit — minähän tiesin mitä siihen tarvitaan,
olinhan sitä harjoittanut siitä saakka kun
köyhän isäni käskystä, kolmentoista vuotiaana,
vesissä silmin vaihdoin Ahlmanin alkeiskurssin
vinkkelilläkään ja muutin valoisasta
kouluhuo-neesta pölyisen kirjapainon palvelukseen —
mutta minä niin selvästi näin mitä sinä tekisit,
jos taitaisit, ja siksipä sinua syytän silloin kun
muut sinua isänmaanpelastajaksi kiittävät.
Teit ehken sen tietämättäsi, vaan siltä ei ole
vastuunalaisuutesi vähempi. Näithän sieltä
lasien läpi, lemmenlauluja latoessasi, kalpeita
kasvoja ja aikaiseen koukistuneita hartioita ja
tiesithän viereisessä huoneessa olevain
kanssa-ihmistesi keski-ijän, joka ei korkealle kohoa,
ja sittenkin sinä sen teit. Tiesit että kylvit
katkeruutta kansaluokkien välille ja eroitit sitä
jota yhdistää pitäisi ja näin minun ja monen
muun työmiehen usko sinun puhtaisiin
ihan-teihisi auttamattomasti horjuu. En voi sille
mitään, etten usko sinua samaksi, kuin ennen, ja
etten valkolakkista enään samalla
kunnioituksella katsele.
2*/3 1900. —ikä—.
Työlakko Viipurin Sanomain
kirjapainossa.
Viime kuun 15 p:nä lakkasivat Viipurin
Sanomain kirjapainossa työskentelevät
kirjaltajat työstä sentähden ettei isännistö peruuttanut
heidän irtisanomistaan ilman ehtoja. Lakon
perusteellisista syistä ovat kirjaltajat jättäneet
Viipurin osastolle selityskirjeen, jonka
oikeudenmukaisuuden he sitoutuvat valallaan
vahvistamaan, jos niin vaaditaan. Selityskirja on näin
kuuluva: <
Viipurin Sanomain kirjapainossa tapahtuneen
työlakon johdosta saamme allekirjoittaneet yhdistyksen
tietoon saattaa senraavan selityskirjeen:
Viipurin Kirjaltajayhdistvksclle.
Kirjaltaja-liiton Viipurin osasto kokouksessaan
helmikuun 27 p:nä 1900 päätti m. m. sanoa kaikki
jäsenet irti työpaikoistaan sen johdosta, kun
isännistö ei ollut suostunut Kirjaltaja-liiton tekemään
palkkaustariffiin. Irtisanominen tapahtui maaliskuun
1 p:nä. Sen jälkeen on kumminkin Liittohallitus
suostunut isäntien ehdottamaan palkkaustariffiin ja
samnlla kehoittanut peruuttamaan irtisanomisensa
samassa järjestyksessä kuu irtisanominenkin tehtiin.
Sitä kehoitusta noudattaen ovat Viipurin Sanomain
kirjaltajat jättäneet faktori Valkoselle tohtori Lylylle
annettavaksi jokaisen allekirjoittaman kirjallisen
peruutuksen ja samalla pyytäneet vastausta, jos se
hyväksytään eli ei. — Nyt. kun tohtori Lyly ei ollut
saatavissa, pyysi faktori Valkonen vastauksen
antamisen saada jäädä seuraavaksi päiväksi, sillä hän ei
voinut sanoa sinne eikä tänne; siihen myönnyttiin.
— Tämän kuun 15 p:nä illalla tuli tohtori Lyly ja
kutsui kaikki työväestönsä latomahuoneeseen ja
ilmoitti että „hän hyväksyy kaikki takaisin työhön
sillä ehdolla että suostutte noudattamaan seuraavaa
työjärjestystä" (samaa joka oli Viipurin sanomain 16
p. maalisk. olevassa numerossa) ja jonka hän luki
julki ja samalla vaati vastinetta, jos siihen
suostutaan eli ci. — Vaan kun emme voineet
umpimähkään sanoa mitään, niin pyysimme saada sitä
lähemmin tarkastaa, johon tolit. Lyly suostui ja sanoi:
„kun teidän ulossanomisaika loppuu tänään, niin
pitää saada vastaus annetuksi viimeistään huomenna
ennen puoltapäivää sekä, että ne henkilöt jotka
suostuvat, saavat jäädä, vaan ne jotka eivät suostu ovat
vapaat, ilman uutta irtisanomista lähtemään, vaan
jos vastaus viipyy yli määrätystä ajasta, siinä
suhteessa tulee 14 päivän irtisanominen". Kysymykseen
josko nuo säännöt ovat saaneet isäntävaliokunnan
vahvistuksen, vastasi tohtori Lyly, että ne ovat täällä
laaditut ja että hän tulee niille kyllä vahvistuksen
hankkimaan". Samalla hän ilmoitti, „että hän tulee
tekemään kontrahteja oppilasten kanssa ja
työjärjestys tulee pysymään sellaisena kuin se nyt on
julki-luettu".
Edellä sanotusta asiasta pidettiin kokous samana
iltana ja päätettiin autaa vastaukseksi, että
rupeamme työhön entisillä ehdoilla huhtikuun 1 päivään
saakka ja siitä eteenpäin noudattamalla
isäntävaliokunnan tekemää painettua palkkaustariffia sekä että vanha
työjärjestys pysyy voimassa niin kauan kuin
isäntä-valiokunta on unden vahvistanut. Tähän ei tohtori
Lyly voinut suostua ja sentähden katsoimme
soveliaaksi lähteä pois. Mitään vahvistusta takaisin
jäämisestä ei myöskään tohtori Lyly meille antanut.
Ja kaiken muun lisäksi on pidättänyt palkkamme,
jonka katsoi oikeudekseen korvaamaan sitä vahinkoa,
joka on seurauksena työstä poistumisestamme".
(16 allekirjoitusta).
Kuten ylläolevasta selityskirjasta näkyy, ei
lakon syyksi voi sanoa mitään erityisempää
vaatimusta niin hyvin isännistön kuin
kirjalta-jainkaan puolelta, joten lakko olisi voitu
välttää jos molemmin puolin hyvää tahtoa siihen
olisi ollut. Kirjaltajain vaatimus näyttää
vieläkin vähemmälle kuin isännistön, kun heidän
vaatimuksensa oli ainoastaan ylössanomisen
peruutus ilman minkäänlaisia ehtoja.
Järjestyssäännöt olisi myöskin hyväksytty jos ne olisi
esitetty vaikkapa tuntia myöhemmin kuin
peruutus tapahtui, vaan isännistöllä lienee ollut
aika liian kallista uhratakseen sitä sovinnon ja
selvyyden vuoksi. Olkoonpa aika miten
kallista hyvänsä, niin pääasia on kumminkin se,
ettei yksi virsta väärää polkua tuota koskaan
niin suurta vahinkoa kuin puoli virstaa
vaarallista matkaa, se sananlasku on aina pitänyt
paikkansa ja pitää tässäkin asiassa sekä on
hyvänä oppaana vastaisuuden varalle.
Asiaa lähemmin tarkastaessa huomaa
selvästi, ettei isännistö paljon painoa asettanut
sovinnollisuuden vaakaan, koska työmiesten
tekemä sovitusehdotus hyljättiin ensiksi sillä
perusteella, ettei kirjapainonomistaja matkalle
lähtiessään jättänyt työnjohtajalle sovintovaltaa
asiassa. Kun työstä luopuminen tapahtui 15
päivän illalla, niin jo 17 päivän aamuna lähetti
kirjaltajat puolestaan osaston puheenjohtajan
isännistön luo sopimaan asiaa, että työtä olisi
voitu jälleen jatkaa, vaan se tarjous oli aivan
turha ; faktori sanoi: ettei hänellä ole siihen valtaa.
Seuraavana päivänä saapui liittohallituksen
sovitteleva jäsen paikkakunnalle. Nyt
koetettiin uudelleen saada sovintoa asiassa. Pitkän
keskustelun jälkeen lupasi tohtori Lyly antaa
vastauksen. Iltapäivällä saatiinkin odotettu
vastaus, jossa ehdotettiin sovintolautakunnan
ratkaistavaksi, ,,josko työmiesten menettely työstä
luopuessaan on ollut oikeutettu ja suurenko
korvauksen he ovat velvolliset minulle
suorittamaan työstä luopumisesta". Tähän
ehdotukseen eivät työmiehet voineet suostua; vaan
katsoivat paremmaksi ,,vastata laillisen
tuomioistuimen edessä jos Herra Tohtori näkee syytä
siihen olevan". Tähän ei taas isännistö
puolestaan suostunut.
Kompromissiehdotuksen rauettua tehtiin vielä
useita muita ehdotuksia isännistön ja
kirjaltajain puolelta vaan kummallista kyllä ei
sovinnollisuutta saatu niin pitkälle venytetyksi, jotta
työhön olisi voitu jälleen ryhtyä. Ensimmäiset
i erotodistukset annettiin 19 p:nä, mutta ne kun
eivät oikeuttaneet saamaan toista työpaikkaa
muualta, niin jäivät kirjaltajat odottavalle
kannalle ja toivoivat sovinnon vieläkin palaavan
riitapuolien väliä yhdistämään. Tämä toivo ei
kumminkaan antanut toivottua tulosta, sen
verran kuitenkin saatiin sovinnollisuutta, että 21
p:nä annettiin uudet todistukset, joilla voi
hakea toista työpaikkaa vaikka niihin vieläkin
kirjoitettiin herjauslause, jonka laillinen oikeus
kun asia siihen alistetaan, tullee lopullisesti
pois pyyhkimään ja tuomitsemaan
maksettavaksi pidätetyt palkat ja kaiken sen vahingon,
mitä todistusten kautta on voinut tapahtua.
Kun sovintoa riitapuolten välillä ei
saavutettu, päättivät kirjaltajat viimein tehdä lopun
sovintoehdotuksista ja annettiin jokaiselle vapaa
valta hakea työtä, jos tahtovat, samasta
paikasta mistä äsken olivat eronneet, ja ne kun
tahtovat muuttaa muualle, saivat erota työstä
luopuneiden ryhmästä. Näin päättyi viimein
tämä lakko, jossa monen monta sovintoehdotusta
tehtiin, vaan ilman toivottua tulosta.
Asia alistetaan lopullista päätöstä varten
oikeuden ratkaistavaksi. Vaan tuskin tarvinnee
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
