Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 41 (11]
gutenberg
27
epäilläkään ettei kirjaltajat voittaisi, sillä asia
on selvä, jota ei voi vääräksi väittää. Ainoa
este mikä on oikeudella olemassa tässä asiassa,
on se, ettei kummallakaan puolella ole
ainoatakaan todistajaa asian selville saamiseksi, vaan
siitä pulasta voitolle pääsee se puoli, jonka
puolella useampi pulidistusvala tehdään ja jos
niin saattaa olla, on varma voitto kirjaltajilla.
Kuvaelmia.
Mitalilla palkittiin tilaisuutta varten pidetyissä
kemuissa ylioppilastalolla ne
akateemilliset,,isänmaan pelastajat", jotka täkäläisessä
Kauppa-kirjapainossa ,,työskentelivät" lakkopettureina.
Puheita näissä ulosoppikalaaseissa pitivät
toimittajat A. Lille ja E. Erkko, ylistämällä
mainiten tämän säätyläisnuorison ansioksi sen, että
kirjaltajat peruuttivat lakkonsa!? Ja nuoriso
huusi amen!
Nyt, kuten niin usein ennenkin, eivät puheet
jääneet vaikuttamatta näissä kulttuuri kukissa.
Pyhän innostuksen valtaamina kantoi tämä
valiojoukko ,,opettajaansa" tuolissa ympäri salia ja
lopuksi pantiin tanssiksi. Näin kertoivat
valta-lehdet.
Ikuisesti olette siis „tekoreerattu" Te
kapitalismin kätyrit, Te, joilla oli otsaa ryhtyä
polkemaan oman kansanne työväestöä. Tekonne
hävettää kaikkia oikeinajattelevia maamme
rajojen ulkopuolellakin. Nevan toisella puolella
on maineenne kulkemassa, puhumattakaan siitä
että se yhä enemmän on leventänyt sitä
juopaa, joka jo ennestään löytyy työväestön ja
ylioppilasnuorison välillä.
Valtiopäiviä ei aina istuta. Miettikää siis jo
ajoissa keinoja, minkä nojalla ensikerralla voitte
ryhtyä arkkiviisunne ja juomalaulunne
painattamiseen. Isänmaallisuutta ei voida pitäää
ainaisena keppihevosena eikä työväestöä leimata
epäisänmaalliseksi muuta kuin yhden kerran.
Uusi syötti on tarpeen ja siitä kai pitävät
sanomalehdet silloinkin huolen ettei yleisö
luottamustaan saa jakaa muuten kuin
sanomaleh-tiemme määräysten mukaan.
Meidän puolestamme saatte kernaasti
tuuditella itsiänne siinä luulossa että kirjaltajat muka
teidän tulostanne ottivat perävtyäkseen.
Tarkoin tuntien kirjaltajien luotlamusmiesten
politiikan, voimme kuitenkin lausua, että pahasti
erehdytte, hyvät nuorukaiset, ja mukananne
vielä vanhat sanomalehtimiehelkin, joiden olisi
luullut olevan siksi perehtyneitä ammattiimme,
jotta eivät mokomia jaarittelisi. Todelliset syyt
kyllä selviävät myöhemmin.
Kemuilkaa ja riemuitkaa, — kokosihan kansa
sanomalehtimiehille noin 150,000 markkaa —
me ehkä tulemme pitämään huolen siitä, jotta
saatte tilaisuuden viettää vuosijuhlaannekin.
Synti ja vahinko suuri, ettei näin urhokasta
joukkoa löytynyt Viaporin antaumisaikoina.
*
Kiitokseksi siitä, että Helsingin
Kirjaltajayhdis-tys puolsi ent. yliopp. Nvlander’in oppiajan
lyhentämistä yhdellä vuodella, on mainittu
henkilö katsonut arvolleen sopivaksi erota
yhdis-tyksestämme ja ruveta uuden kirjallajakunnan
— koulupoikien — mestariksi. Yllämainitussa
juhlassa — jota sivumennen sanoen muutamat
faktoritkin katsoivat tarpeelliseksi läsnäolollaan
kunnioittaa — annettiin N:lle kultamitali.
Löytyy hulluudellakin huippunsa.
*
Vanhan tavan mukaan jatkui
,,promotsioo-nia" hamaan aamunkoittoon asti. Ohjelman
viime numero suoritettiin ,,vapailla liikkeillä"
ja „sauvaharjoituksiIla" muutamien
uusmaalaisten ja pohjalaisten kesken. Seurauksena oli
„silmäin paha pullistus", lisäksi vielä „lyyry"
siellä, toinen täällä.
. *
Työlakkojen ystävä en ole, vaan kernaasti
olisin suonut että ainakin parisen viikkoa
oltaisiin streikaltu, jotta keltanokkien ,,klyyvari"
olisi ehtinyt mustua ja sormien päät kovettua,
niin ehkäpä olisivat kiltisti luikkineet
kirjojensa ääreen. Kahdessa viikossa olisivat nämä
kisällit perinpohjin ehtineet sekoittaa
suurim-mankin painon kirjakevarastot, ja silloin
tietysti olisi kannattanut maksaa pikkuisen
enemmän niille, jotka olisivat painon uudestaan
kuntoon panneet. Nyt he eivät vielä ehtineet
sekoittaa enemmän kuin neljän painon kirjakkeet
— toisista painoista näet vietiin täydet kastit
Kauppakirjapainoon — niin että oli mahdoton
niitä selvittää muuten kuin „tyykaamalla".
Erilaiset ovat käsitteet: työmies jos sekoittaa
kastit, saa sen maksaa joko rahalla eli
pahimmassa tapauksessa paikkansa
menettämisellä, ,,parempain" lapsia tästä työstä
kestitään ja mitaleitaan.
*
,,Aftonpostenin" seinällä löytyvä lasikaappi
on pitemmän aikaa seissyt tyhjänä. Lehden
oma ilmoituskortti siinä kellehtii
kuukausmää-riä, samoin eräs sotakartla, vaan nämät kun
yleisöä näennäisesti eivät huvittaneet, on sijalle
pantu kokoelma Kauppakirjapainon „sekalia".
Tästä ei tietysti ole muuta sanottavaa kuin
hyvää, sillä parempaa ,,kaakinpuuta" tuskin voisi
toivoakaan. Toivomuksena kuitenkin
lausuttakoon että ,,panoraamaa" useammin
muutettaisiin, vai eikö kaikkia ikuistettukaan?
Kunnia sille kelle kunnia tulee.
*
Karsain silmin katselevat muutamat johtajat
painoissa löytyviä vararahastomme
säästölaati-koita, pitäen niitä jonkinlaisina ,,helvetin
koneina". Niinpä tässä tuonnoin, kun kirtaltajat
Tilgmannin painossa yhdistyksen päätöksen
mukaan kävivät itsensä irtisanomassa, tapahtui se
naurettava kohtaus, että mainitun painon
faktori rupesi purkamaan vihaansa tuohon
kuol-leesen esineeseen, joka hänen mielestään oli
alku ja juuri kaikkeen pahuuteen, ja jota siis
piti rankaista. Sanottu ja tehty: laatikko
irrotettiin seinästä ja sillen hyvällä vauhdilla
nurkkaan!!
Isännän suostumus laatikon esilläpidosta oli
kyllä saatu, vaan kuitenkin joutui se tuon
lyhytnäköisen faktorin vihan esineeksi. Muuten tämä
ei ole ensi kertaa kuin mainittu henkilö
osoittaa vihamielisyyttä organisatsiooniamme kohtaan.
*
Koska lakkopetturit meillä ovat lokaan
tallanneet kansainvälisen kirjaltajavaakunan, olen
toistaiseksi päättänyt olla sitä käyttämättä.
Toivon näet että saamme tilaisuuden ja aikaa sen
uudelleen kiilloittamiseen.
Samoista syistä kartan Aleksanterikadulla
löytyvää ,,Kauppa- ja kurituslaitosta" pahemmin
kuin paiseruttoa. Laitos olisi hetimiten
desin-fisioitava jos mieli ,,keltakuumetta" ehkäistä.
Hinnasta mistään en siellä työhön rupea.
Hiskias.
Ur ett privatbref.
Då nu förbundstariffen i sin helhet ej gick
igenom i anledning af tidningarnes oerhörda
tryck på allmänheten, som i dessa tider är
synnerligen nervös, och då den studerande
ungdomen ställde sig i principalernas tjänst,
hvilket äfven är ett tidens tecken på hvilken
ståndpunkt eller hvilka idéer studenterna nu för
tiden förfäkta; d. v. s. att äfven de börja hysa
så pass reaktionära åsikter, som att ställa sig i
kapitalets tjänst, ja, då är det ej att förundra
sig öfver om förbundsstyrelsen ansåg sig
tvungen att antaga principalförslaget.
Jag minnes tider då studenter och
typografer höllo samman då det var fråga om att hålla
kattserenader för gemena censorer och profes-
sorer. Då fönster inkastades med
kopparslantar och andra projektiler. Och sedan när
räfsten kom för studenterna, de vanligen skylde
på ,,tryckarena". Tryckarena fingo vandra till
polisen och fingo böter eller tillrättavisningar
om man kunde öfverbevisa dem, hvilket dock
i allmänhet sällan hände; men de egentliga
upptågsmakarne, studenterna gingo vanligen med
mycket lindriga straff från saken. Och huru
många gånger ha ej tryckarena hjälpt
studenterna när de varit i klämman på nattliga
ströftåg, då det vankades stryk af valkiga händer;
ty det gällde för oss alltid: studenterna skola
vi hjälpa. Allt detta ha de glömt. De göra ej
mera upptåg och ströfva ej mera omkring om
nätterna, och göra de det numera någon gång,
så inskränker sig roligheten till att
transportera främmande slädar från ena stället till det
andra. Nå ja, det är också ett nöje.
Nu ställa de sig vid kasten och lära sig sätta,
kantänka. Det är fosterländskt att om möjligt
kunna kväsa arbetaren, om han begär alt få
ordnade förhållanden införda och någon liten
förhöjning på sin knappa inkomst. Det är
storartadt patriotiskt, att minska brödbiten på
hungrande barn och deras föräldrar. De tänka:
hvad rör oss det packet! Principalerna ha sagt:
tryckeriarbetarne äro väl betalda, och hvad de
sagt, del är sannt. Vi måste hjälpa
principalerna eller gå de under, de kunna ej mera
uppföra åt sig palatser! Och tänk våra namn
komma i tidningarna, vi bli odödliga, hvilket
härligt perspektiv!
Ja, odödliga skola de bli! Jag föreslår att
Tvp. föreningen äfven skall trycka deras namn
med temmeligen fet stil på ett plakat med
öfver-skriften: ,,Följande individer voro sträjkbrytare
år 1900". Och den taflan skall hänga på
föreningens vägg i tid och evighet.
Det löjliga i delta studentupplåg var, att de
värkligen trodde sig hälst till någon del kunna
ersätta oss. Efter en par veckors lärotid skulle
de sätta tidningar! Det hade varit ett sannt
nöje att se dem stå vid kasten 12 à 14
limmar och få i timmen ihopknogat en 20 rader,
af hvilka hälften vid uthäfningar ur
vinkelhaken faller på golfvet eller i kasten. Och
afläg-ningen sedan. Det skulle blifvit sköna kaster.
De sättare, som sedan skulle följa efter dem,
hade troligen mera än en gång välsignadt dem
med icke alltför milda uttryck. För resten hade
bela sätteriet blifvit en svibelhög på ett par
dagar. Skada att försöket blef om intet. Jag
skulle bra gärna ha önskat experimentets
utförande, så att principalerna nästa gång äfven
hade reda på hvad följden blir af sådana
,,volontärer".
Att hela demonstrationen var tillställd
endast för att smutskasta oss i allmänhetens ögon,
ligger i öppen dag. Man beskylde oss, snart
sagt, för landsförrädare och att vi skulle gå
vissa herrars ärender. Skamlöst! Hvarför? Jo,
hufvudpunkten i bela striden var elevfrågan.
Man kunde ej smälta tanken på att äfven vi,
skulle ha ett ord att säga om elevmängden inom
tryckerierna. Hällre än att härvidlag gifva
något efter och utöfva rättvisa, så måste bela
kåren skymfas och smutskastas, ty det är
mycket lätt att skymfa och föra allmänheten
bakom ljuset, då man har hela landets
tidningspress i sin hand, än för motparten, att bevisa
sin rätt inför samma allmänhet, då icke en
gång en skiljedomstol antogs, ehuru från vår
sida af hela landet kända, högt uppburna män
voro villiga att däri deltaga. Det kan man kalla
feghet. Och det bevisar äfven att saken är
mycket sjuk på principalsidan.
Dock öfver allt detta kunna vi trösta oss
med att: „gömdt är icke glömdt" eller på tyska:
,,Aufgeschoben ist nicht Aufgelioben".
Hufvudsaken är nu att föröka förbundets reservfond.
Glöm ej Jnvalid/onden!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:09 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1900/0027.html
