Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
finska Cypografjörbundets organ
N:0 44 (8)
5uomen kirjaltajaliiton äänenkannattaja
April
15
Huhtikuu
prenumerationspris — Tilaushinta
Helt år — Koko vuosikerta .... 5 m.
Halft år - Puoli vuosi......3 „
Postportot inbèr. — Postimaksu siihen luettuna.
Lösnummer — Irtonaisnumero à 30 p.
Ansvarig redaktör: Vastaava toimittaja:
O. A. Nvjman
Adr.: Gräsviksg. 10. Osote: Ruoholahdenk. 10.
)\nnonspris — jlmoitushinta
Per petitrad.......^
Petilti-riviltä .
25 p.
8:de årgången
1900
8:s vuosikerta
Finska Typopfförtnindet. Suomen Kirjaltajaliitto.
Tiedonantoja Liittohallitukselta,
Asiamieheksi on valittu Turun osastossa hra
K. O. Aho, osote: Uuden Auran kirjapaino.
Liittohallitus.
Förbundsstyrelsens meddelanden.
Till ombud har utsetts i Åbo afdelning hr
K. O. Aho, adress: Uusi Auras tryckeri.
Förbundsstyrelsen.
Ilmoitettuja jäseniä. Anmälda medlemmar.
Wiipurin osastosta: — Från Wiborgs afdelning:
Hellsberg, Nestor, kivip., stentr., 7, 77.
Yhtyneitä jäseniä. Inträdande medlemmar.
Helsingin osastosta: — Från Helsingfors
afdelning: 1265. Holmström. Juho. — 1266. Lehikainen,
Adam. 1267. Leväluoma. Johan Gustaf. — 1268.
Palenius, Gustaf Sigfrid. — 1269. Wahlstein, Johan
Petter.
2urun osastosta: — Från Åbo afdelning :o1210.
Sandberg, Evert Fredrik Waldemar. — 1271. Åberg,
Otto Albert.
Oulun osastosta: — Från Uleåborgs afdelning:
1272. Pesonen, Antti Eemeli.
Porvoon osastosta: — Från Borgå afdelning: 1273.
Sandsten, Anders Edvin.
Wiipurin osastosta: — Från Wiborgs afdelning:
1274. Jakovleff, Nikolai.
Haminan osastosta: ■— Från Fredrikshamns
afdelning: 1275. Tiilikainen, Oskar Henrik.
Muuttaneita jäseniä. Afilyttade medlemmar.
684. Uskela, K., Tampereelta Kristiinaan, från
Tammerfors till Kristinestad. - 951. Tolvanen, A.
J., — 1019. Juselius, G. A.. 950. Heinikainen. E.
B.. — 954. Nym alm, A. W., — 1021. Vento, J., —
533. Sorjonen, A., Wiipurista Helsinkiin.
Eronneita jäseniä. Utgående medlemmar.
507. Roth, .T. G. — 677. Wansen, F., kuolleet,
aflidne. — 462. Helin, Ida .1. — 463. Sylvander, Julia
A. — 1023. Niskanen. Hj., eronneet ammatista,
utträdt ur vrket. — 56. Ahlstedt, J. R. - 110.
Chydenius, A: — 111. Chydenius, W. — 113. Sigell, J.
— 276. Lindstedt, O., omasta pyynnöstään, pä egen
begäran. — 16. Cajander, G. H. — 122. Viander, F.
— 145. Wilén, F. W. — 159. Lundgren, G. — 185.
Henriksson, Aina. — 225. Grankvist, W. — 392.
Niskanen, V. H. — 497. Littonen, M. — 629.
Wickström, K. W. — 814. Nyman, A. VV. — 820.
Nyman, A. A. — 870. Lundgren, E. F. — 918.
Ljungqvist, E. A. — 922. Holm, J. E. — 936. Lönnberg,
F. — 967. Niska, M. - 993. Flinck, W. W. — 1011.
Nyholm, J. A. — 1049. Holmqvist, K. R. Hj. —
1105. Partia, F. Hj., eivät ole suorittaneet
jäsenmaksujaan, hafva ej erlagt sina medlemsafgifter.
Adresser.
Förbundsstyrelsen.
Ordförandens, hr ,7. A. Kosk, Helsingfors
Centraltryckeri.
Kassaförvaltarens, hr Fr. Saastamoinen, Simeli
tryckeri.
Alla bref adresseras till ordföranden och
pän-ningeförsändelser till kassaförvaltaren.
Paikanvälitystoimisto.
Herra A. J. Jakobsson, Annankatu 24, 2:nen
kerros. Tavataan klo 4—5. j. pp.
Ltakkotunnelmia.
Oletko koskaan tuntenut voimaa jonka
yksimielisyys oikeana pitämäsi asian ajamisessa
yksilöä painaa? Oletko saanut sentakia kärsiä
pilkkaa, halveksimista, vihaa, kiukkua, valheellisia
juoruja, harhaan johdettua yleisen mielipiteen
painoa, tuon yleisen mielipiteen, joka ei useinkaan
tunne eikä tiedä mille huutaa: ,,ristiin naulitse,
ristiin naulitse!" — kunhan vaan saa huutaa?
Et ole ehken milloinkaan saanut kuulla
kanssaihmisiltäsi nimitystä isänmaanvihollinen, tämän
köyhän ja kuitenkin rakkaan isänmaan, jota sinä
rakastat, jota minä ja kaikki rakastamme ja jossa
jokaisella soisimme niin hyvän olla, vaan jossa
ei kuitenkaan kaikilla ihmisillä ole samasta
asiasta yksi ja sama mielipide?
Vai et ole? No minä kerron.
Kokous on alkanut. Vakavina istuvat miehet.
Ei nyt hymyä huuli, silmistä vaan loistaa
surui-nen katse ikäänkuin ikävöiden, vaikka jokainen
tietää mitä on tulossa.
— Liittohallituksen siitä tänne ilmoiteltua,
— alkaa puheenjohtaja, — ettei sovintoa
isäntien valtuutettujen ja vahvistetun liittohallituksen
välillä ole aikaan saatu, jätetään osaston
päätettäväksi vaaditaanko paikkojen irtisanomista vai
koko tariffipuuhan siirtämistä tuonnemmaksi.
Onko ketään joka haluaa käyttää puheenvuoroa
asiassa?
Nousee silloin ylös yksi niitä kaikkein
mal-tillisimpia. Hän, jonka mielessä sovinnontoive
on viimeiseen asti vireillä pysynyt ja vapisevalla
äänellä, mutta kuitenkin varmana asiastaan
ehdottaa hän tuota viimeistä keinoa, paikkojen
irtisanomista. Näkee selvään kuinka paljon se on
hänelle maksanut, mitkä taistelut hän on itsensä
kanssa taistellut, ennenkuin tätä ehdottamaan
ryhtyi.
Ja päätös tulee yksimielinen, luja,
järkähtämätön, ei kuulu ainoatakaan ääntä vastaan.
Tuntuu kuin tällä hetkellä toinen toistaan
like-nisi, unohtuu pikkuvihat, persoonalliset riidat ja
väiltelyt, unohtuu kaikki muu paitse se että nyt
on oltava toinen toiselle tukena ja kestettävä,
kestettävä paljon.
Saapi sitten loppu sunnuntaille. Raskaalla
mielellä ikäänkuin olisi päätettävä elämästä ja
kuolemasta astutaan työhön. Ei kevytmielisinä
vaan varmana tekomme oikeudesta ja sen
seurauksista käydään käsiksi ainoaan jälellä olevaan
keinoon. Mutta ennenkun ehtii kunnolle kastin
ääreen, saa miehet yksitellen kutsun konttooriin,
jossa johtaja tarjoaa kontrahtia ja tuon
tunnetun tariffin hyväksymistä.
En voi suostua — vastaavat he järjestään,
tyyninä, vakavina ja alottavat työnsä kuin ei
mitään olisi tapahtunut. Ja jokaisen kasvoista
näkyy, että näin se olikin parempi, ellei parempi
niin ainakin yhtä hyvä. Se minkä piti tapahtua,
se tapahtui, päästiinhän puolella vaivalla kun se
siltä puolen tehtiin.
Tulee sitten posti pääkaupungista. Lehdet
anastetaan kilvalla, luetaan, heitetään nurkkaan
ensi kiivaudessa ja kun tyynnytään, oietaan esille
uudestaan. Nyt ei enää kiivastuta; sydän
kivettyy, paatuu lukiessa. Joka palstalla on
parjausta, joka riviltä ja rivin välistä loistaa
silmiin ansaitsematon syytös isänmaanetujen
uhraamisesta omien etujen vuoksi.
Hufvudstadsbladetin alakerrassa keittää Boulot kuuluisaa
lipeälään muun kirvelevän lisäksi ja
vapaamielisessä Päivälehdessä ajaa ,,asianomainen" omaa
asiataan. Ja paraneeko asia sillä ? Ei parane.
Nyt vasta rivit liittyvät, nyt kun ruostepilkut
vastustajain kiivistä kiiluvat ja puhtaiksi luullut
aseet paljastuvat.
— Ei vaikka henki menisi, — kuiskaavat
miehet, — nyt ei enää anneta perään.
Haukkukoot, parjatkoot, me emme tee sitä, me
koetamme. Kun he kerran tahtovat niin menköön
niin, varmaankin he soisivat meidät
sellaisiksi kuin yleisölle uskottelevat.
Päivät kuluvat. Tulee uusia posteja,
kirjoittavat oman paikkakunnan lehdet miten
räikeim-min osaavat, vaan nyt jo totutaan siihenkin.
Jokainen uusi parjaus vierittää kiven muuriin
rauhallisen ratkaisun torjumiseksi. Kiivaimmat
melkein katuvat kun tuli sovintoa tarjotuksikaan,
eihän sitä haluta kuitenkaan.
Tuttava tulee kadulla vastaan. Hänkin on
saanut osån yleistä mielipidettä aivoihinsa, vaikkei
tiedä tariffista suuntiakaan. Hän ei tervehdi
— olisihan se väärin toivottaa ,,hyvää päivää"
sellaiselle, jonka luullaan vetävän yhtä köyttä
valliollisten vastustajaiinme kanssa. Veri
kiehahtaa poskiin, sisässä tuntuu viimeinenkin
rauhan ajatus kuoleutuvan, tuntee tulevansa
voimakkaammaksi kuta enemmän väärin tuomitaan.
Entistä ylemmä nostaa päätä, yhä lujemmaksi
varttuu varma tunto asian oikeudesta, ja vaikka
koko maailma vastustaisi, ei sittenkään perään
annettaisi ennen sorruttaisi!
Toveri kertoo että samalla kuin hänet on
sanottu irti paikastansa, on asuntokin käsketty
tyhjentää neljäntoista vuorokauden kuluttua —
palkkaan on näet kuulunut vapaa asunto. Ei
sekään auta. Vaimo ja lapset toimiletaan
toiseen kaupunkiin ja asia on sillä korjattu, multa
hyvä väli isännän kanssa ei ole entisellään,
tu-leneeko siksi koskaan. Sillä katsos, tällaiset
haavat kirvelevät kauvan, vuosia, kenties koko
elämän ajan.
Näin kehittyy voima ja yhteistunne jokaisessa,
näin herää paha luontokin, joka päätettiin
piilossa pitää eikä vastustajalle voi enää antaa sitä
kunniaa jonka soisi. Tällä tavoin mieliä
koetellaan, mutta samalla karaistaan, ja siitä joka
alussa epäili, tulee nyt innokkain. Nyt ei
pe-loita eikä kauhistuta kamalinkaan nimitys jonka
osakseen saa. ,,Isänmaanvihollinen", ei sekään,
— tietää sen saavansa ansaitsemattomasti ja
siksi se kilpistyykin takaisin kuin terästä vasten
ammuttu nuoli.
Näetkös, riita synnyttää riitaa ja pahat sanat
ja pistopuheet eivät mielestä hevillä haihdu. Ne
itävät ja kasvavat ja niiden hedelmät ovat
katkerat kuin myrkky.
Määräpäivät lähenevät loppuaan ja mielet
pinnistyvät molemmin puolin kireälle kuin
soittimen kielet. Silloin saapui tieto että on
myönnytty, annettu perään tällä kertaa, sovinto tehty
heidän toiveittensa mukaan ja parjausten
palkaksi tarjottu rauhan kättä kirvelevällä
sydäm-mellä. Osoitettu, että vaikka kaikki
mahdollisuus kunnialliseen sovintoon syrjään sysättiin,
me sitä sittenkin tahdoimme ja jätetty heidän
omantuntonsa tuomittavaksi, kuka riidassa riidan
vuoksi taisteli ja kuka asian arkuuden
paremmin käsitti.
Mutta tulevaisuuden varalle jää mieliin monta
kokemusta. Usko olosuhteittensa parantamiseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
