Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
G xj T E N 13 E k q.
N:o 40 (4)
puolueettomalla rauhallisella keinolla horjuu,
sille ei voi mitään niin mielellään kuin
tahtoisikin. Kotvan kirvelee mieltä parjausten paino,
vaan entistä enemmän varttuu usko siihen, että
ainoa apu hädän hetkellä on liitossamme ja
täten edistyy asia ja aate jota poisjuurittaa
tahdottiin.
Ei heikkene hellät tunteet isänmaata kohtaan
eikä ruostu rakkaus synnyinseutuun, mutta juopa
kansaluokkien välillä laajenee, ,,yläluokka" ja
„alaluokka" yhä enemmän toisistaan erkanee
ja täten särkyy se kokonaisuus jota kansojen
pitäisi pyhänä säilyttää.
Niin se on käynyt muualla ja niin tulee
käymään meillä, kuka on siitä edesvastauksessa,
tuomitkoon Hän joka tarkastaa tilimme sittenkun
meidät tästä elämästä ,,irtisanotaan".
—ikä—.
Ollaanko selvillä asemasta?
Me kirjaltajat olemme sentään vähän heikkoja,
vaikka muu työväestö otaksuu että meissä sitä
mahtia löytyy. Mutta viimeinen ehdoton
antautuminen on selvänä todistuksena horjuvasta
kannastamme. Pelättiin peikkoja, joita ei ollut
olemassa. Nähtiin aaveita keskellä päivää.
Tariffi-asiamme omituinen loppu on vielä liian veres,
voidaksemme tarkemmin määritellä lopputulosta,
mutta kaikessa tapauksessa antauduimme liian
pian. Ei edes ruudin hajua saatu tuta, kuin
jo taistelu oli loppu.
Maamme suuri työväestö odotti jännityksellä
kirjaltajain palkkausasian päättymistä, sillä
luultiin, että he jos ketkään, varmasti voittaisivat.
Olihan heillä yli koko maata toimiva liitto, joka
kaupungissa eri osastot ja suuret rahastot. He
olivat myöskin tähän asti esimerkillään olleet
tienraivaajana muille ammattiliitoille. Ja vielä:
Heidän asiansa päättymisestä riippui monen
muun ammattikunnan palkkausasia.
Mutta kuinka kävi?
Noloina, hämmästyneinä ovat kaikki
työmiehet ja samoin ovat kirjaltajat itsekin. Kysellään
ja ihmetellään! Ja kukaan ei voi täydelleen
selvittää asiaa.
Yleinen mielipide yleisössä — siinä suuressa
työtä tekevässä työmies-yleisössä, joka sekin
lienee luettava yleisöön, eikä ainoastaan
sivistyneet — on se että asia meni myttyyn siitä
syystä, että pelättiin yläluokkaa edustavan
sanomalehdistön valheellisia parjauksia ja
tahdottiin olla isänmaallisia.
Niin isänmaallisia! Näinä aikoina täytyy
kaikkien olla isänmaallisia. Aika on arka,
valtiopäivät vaarassa, ne voitaisiin lopettaa, jos ei
asiakirjoja saataisi painettua. Samat kirjaltajat,
jotka joitakuita kuukausia ennen saivat niin
kauniita kiitoksia suurelta yleisöltä
isänmaallisuudestaan että heidän kassoihinsa lahjoitettiin
rahasummia, samat kirjaltajat olivat nyt syytettynä
epäisänmaallisuudesta ja raskaimman mitan
mukaan. Ja ylioppilaat, maan toivot, riensivät
pelastustyöhön, jaloimpaan, mainehikkaimpaan
kuin mitä heidän, nuorten ylioppilaiden,
elämässä tuskin koskaan enää avautuu —
pelastamaan isänmaa.
Mutta mitä tekivät kirjaltajat? He
ihmettelivät ja katselivat asiain menoa jonkun päivän.
Ja saadakseen asiata rauhallisesti päättymään,
ehdottivat puolueetonta tuomiota:
sovinto-oikeutta. Siihen eivät isännät suostuneet. He
eivät suostuneet työntekijöittensä
palkankoroitus-vaatimukseen, ei myöskään jättämään asiaa
sovinto-oikeuden ratkaistavaksi, vaan uhkasivat
työntekijöitään yli koko maan käsittävällä
työn-sululla. Mikä tavaton jalomielinen uhraus
isänmaan alttarille!
Kuinka silloin olisi käynyt sanomalehtien ja
valtiopäiväin asiakirjain kanssa? Kuinka olisi
käynyt isänmaan?
Voi teitä te fariseukset ja kirjanoppineet!
Teidän isänmaanne ei ole tämä tuhatjärvinen,
hallan arka, kylmä, kolkko, harvaan asuttu Suo-
menmaa, jossa karhut kaatavat mökkiläisen
lehmän, jossa sudet raatelevat maantiellä
harhailevien irtolaisten lapsia ja jossa tuhannet
kaupunkilaistyönnehet valittavat asuntojen
kylmyyttä, palkkojen vähyyttä ja vuokrain
suuruutta. Sekö olisi teidän isänmaanne? Ei
suinkaan! — Se on vaan meidän, köyhien
työmiesten isänmaa.
Teidän isänmaanne on paljon pienempi.
Työ-miestenne silmät ovat nyt auenneet näkemään
koko teidän isänmaanne suuruuden. Nyt sekin
seikka on vasta kirjaltajillekin täydelleen
selvinnyt. Ja se isänmaa on niin pieni, että se
mahtuu joka miehen taskuun ja sen nimi on —
rahakukkaro. Siinä oli isäntien isänmaa. Sen
paksuudesta ja sen hoikkuudesta riippuu teidän
isänmaanne rakkaus.
Se että isännät eivät suostuneet jättämään
asiaa sovinto-oikeuden ratkaistavaksi, näyttää
selvän selvästi heidän yksipuolista kantaansa.
Se on suoranainen todistus heidän
epäisän-maallisuudestaan, kun eivät uskaltaneet jättää
asiaansa puolueettomien henkilöiden ratkaistavaksi.
He ovat siis vielä kaukana siitä yleisestä
käsityksestä, johon ulkomaiden työnantajat ovat
päässeet.
Pääkaupungin ja maaseudun sanomalehdet
koroittavat ilmoitushintojaan, kirjapainojen
isännät rakentelevat uusia taloja ja laajentavat
liik-\ keitään. Joka toinen vuosi rakennellaan, joka
toinen vuosi laajennetaan. Osinkoina jaetaan
summia jotka ovat hämmästyttäviä. Kun
vuotuisena nettovoittona jaellaan 40, 50 jopa 60
»/o, niin silloin on todellakin syytä rehennellä
ja ylpeinä huudahdetaan: me suljemme
liikkeemme. Me emme tarvitse teitä työmiehiä, saatte
mennä"!
Ja työmiehet — herkkinä lähimmäisiään
kohtaan, yhteishyvän harrastajina ja hetkellisten
selkkausten välttämiseksi — antoivat myöden.
Se hyöty meille kuitenkin koitui, että
pääsimme selville] omasta asemastamme ja se on
suuri etu vastaisissa taisteluissa.
Kirjaltaja.
Kirjaltajilta huomioon ottamatta
jäänyt kohta.
On jo toista vuotta kulunut siitä kuin täällä
Helsingissä perustettiin uusi kirjapaino pienellä
osakepääomalla ja osakkeen hintana oli vain
10 markkaa. Se oli nykyinen Työväen
kirjapaino joka silloin aloitti liikkeensä. Kirjapaino
otettiin velaksi ja on siitä nyt jo maksettu noin
2/3. Kirjapainon yhteydessä on myöskin
sanomalehti ,.Työmies", joka viime aikoina on saanut
vastaanottaa hyvät ja pahat tuulet ja on
työskennellyt vaihtelevalla menestyksellä.
Kun tämä kirjapainoliike alkoi, katseltiin sitä
outona otuksena. Toiset otaksuivat siitä
tulevan oikean mallipainon, toiset taasen — ja ne
olivat suurena enemmistönä — ylenkatsoivat
koko liikkeen. Tämmöinen oli käsityskanta
kirjaltajissakin. Ja niitä kirjaltajia, jotka menivät
työskentelemään Työväen kirjapainoon, pidettiin
joko hulluina eli myöskin semmoisina, jotka
tahtoivat vetää muita, kirjapainoliikettä
käsittämättömiä työmiehiä nenästä. Työväen
kirjapainoa pidettiin myöskin jonkinlaisena
äärimmäisyyden työpaikkana, josta tulivat ne
kirjaltajat työtä etsimään, jotka eivät muualta enää
saaneet, ja katsoivat nämäkin henkilöt
jonkil-laisella ylenkatseella koko painoa.
Tästä käsityskannasta ollaan nyt vähitellen
päästy ja Työväen kirjapainossa on jo varma
vakaantunut työväestö, joka tosin ei ole suuri,
mutta tarkoitustaan vastaava. Ei muu haittaa
kuin kirjapainon pienuus, sillä työtä on
enemmän kuin mitä voidaan tehdä.
Alunpitäin ei tähän liikkeeseen kuulunut
montaa kirjaltajaa, mutta nyt jälkeenpäin on
moni siihen yhtynyt ja ostanut itselleen
osakkeita. Samoin on tehnyt Työväen kirjapainon
| oma työväestökin. He ovat nyt kaikki liikkeen
osakkaita ja siis samalla myöskin isäntiä ja
voivat sanallaan vaikuttaa liikkeen johtoon.
Kirjaltajien tulisi huomata ettei se ole
ainoastaan Työväen kirjapaino, joka tässä on
kysymyksessä, vaan että se on koko
työväenkysymys. Sillä tämän kirjapainon
menestyksestä riippuu vastastaisten, samallaisilla
perusteilla alotettavien kirjapainojen kohtalo. Se on
siis puhtaasti myöskin ammatillista puolta kuin
on huomioon otettava ruvetessa tämmöisten
kirjapainojen osakkaiksi. Ja kun
ristiriitaisuuksia syntyy kokouksissa, erittäinkin itse
kirjapainon ja niiden yhteydessä olevien
sanomalehtien asioissa, on välttämätöntä että löytyy
silloin useampia ammattihenkilöitä, jotka voivat
arvostella asioita oikealta kannalta.
Työmiehet toisissa ammateissa — kuten esim.
räätälit, suutarit, puusepät ja monet muut ovat
jo tämän asian aikoja sitten oivaltaneet ja
perustaneet keskinäisiä liikkeitä jo hyvällä
menestyksellä. Tässä suhteessa ovat kirjaltajat
suuresti muita työmiehiä jalella.
Tämmöinen suuri kaupunki kuin tämä
Helsinki jo on, elättää kyllä monta kirjapainoa,
vaikka niitä tulee uusiakin. Mutta koska meillä
nyt jo on tämmöinen pieni kirjapaino, johon
kaikilla työmiehillä on tilaisuus päästä
osakkaaksi, kehoitamme erittäinkin kirjaltajia
ostamaan vielä saatavissa olevia nykyisen Työväen
kirjapainon osakkeita ja siten vaikuttamaan sen
johtoon ja edistämään sen vaurastumista. Sitä
vaatii meidän kirjaltajien oma etu.
K. E.
Från Wasa.
Wasa Typografförenings årsmöte ägde rum
den 11 sistl. februari. 1 tur att afgå ur
bestyreisen voro hrr Hj. Huima, G. Liljeström och
W. Renlund. Hr Huima återvaldes enhälligt
till ordförande; hrr E. Enqvist och W. Renlund
invaldes i bestyreisen. Strax härpå afflyttade
den sistnämnde till H:fors, där han tillträdde
en tryckareplats vid Weilin & Göös’ tryckeri,
och i hvars ställe sedermera invaldes hr A.
Henriksson, som äfven, på grund af Wasa
Nyheters indragning, omedelbart härefter flyttade
till Åbo. Herr Huima åter tillträdde i slutet
af mars faktorsplatsen vid Jakobstads Tidnings
tryckeri. I anledning af den sistnämndes
bort-flyttning samlades medlemmarne i
föreningslokalen den 22 mars på aftonen för att aftacka
hr Huima för godt arbete till föreningens fromma,
och hvarvid som minne från föreningen
öfver-räcktes till den afgående ordföranden en prydlig
fruktskål med blomvas. Herr Huima tackade,
rörd öfver den honom visade vänligheten och
gåfvan, och tillönskade föreningen ali framgång,
betonande att sådan blott vinnes genom
enighet och godt samförstånd medlemmarne
emellan. Tal. var öfvertygad om, att om samma
goda anda som hittills får råda, hvilken under
de senaste tiderna så hårdt satts på prof,
synnerligast genom tidningspressens å orten
gräns-och sanningslösa skymfliga utfall mot
typograferna, och i hvilka skandalösa utfall sagda
press, nedrigt nog, ville gifva den från
typografernas sida så lojalt och manligt förda
tariffstriden en förrädisk karaktär och en innebörd
helt annan än frågan gällde och således lätt
förvilla en annars dessa tider så upprörd och
bekymmerfull allmänhet, helt främmande för
de typografiska förhållandena här och
annanstädes i landet, hvilket — inom parentes sagdt —
för herrar redaktörer gick mycket lätt för sig,
enär alla de svaromål som afgafs från
typografernas sida envist nekades plats i
tidningarnas spalter, och således fick läsarena blott
veta hvad dessa redaktörer ville säga för att
få allmänheten hatiskt stämd mot typograferna,
för vinnande af egna egoistiska mål och
gynnande af principalernas affärsintressen, skall
föreningen nog växa till i styrka och fasthet
till ett framtida värn i konkurrensens kamp.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
