Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
gutenberg.
N:o 55 (19)
men i vårt yrke är det absolut omöjligt, ty
hvilka vore följderna ifall typograferna inte
hade sin tariff? Jo, att vi vid sämre tider
skulle få arbeta för hungerlöner! Hvad
beskyllningarna om fredligt samarbete med
principalerna angår, så ha typograferna för detta
resultat att tacka uteslutande sin starka
organisation. Som prof därpå må anföras följande:
År 1891 var i Tyskland en allmän
typograf-sträjk, som räckte nästan 3 månader utan att
arbetarne kunde genomföra en enda af sina
fordringar. Genom denna sträjk tömdes
kassorna fullständigt (som understöd utbetalade
förbundet öfver 2 miljoner Bmk) utan att tala
om den moraliska värkan af nederlaget. Men
år 1896 hade förbundets styrka redan vuxit
så, att nästan samma fordringar kunde
genomföras utan sträjk, och detta trots att
principalerna också äro starkt organiserade.
Alt skiljedomstolarne döma opartiskt, därom
vittna nog följande siffror: af 141 fall, som
under föregående år hänskjutits till
skiljedomstolarnes afgörande, blefvo 78 afgjorda till
förmån för arbetarne, 10 till förmän för
principalerna och resten voro sådana fall i hvilka
båda parterna hade orätt.
Iföljd af denna tariffinstitution har i
Tyskland förekommit någonting, som man inte ofta
får se, nämligen att principalerna agitera för
tariffens införande i alla tryckerier. De ha
insett, hvilken stor nytta cle själfva ha af en
gemensam tariff, ty den är ju det bästa medel
mot all smutskonkurrens. I både
principaler-nes och arbetarnes platsförmedlingsbyråer bli
de konditionslösa först sysselsatta, hvilka kunna
uppvisa att de blifvit utan arbete i följd af
ta-rifftvistigheter.
För fackundervisningen är det väl sörjt i
Tyskland genom flere fackskolor. Först äro
att nämna de af kommunen underhållna, hvilka
hvarje boktryckerielev är förpliktad att besöka.
Bärokursen omfattar tre år och undervisning
meddelas i teckning och matematik, tyska,
franska och engelska samt de första grunderna i
latin och grekiska. Faktorerna måste tillse att
hvarje elev besöker skolan.
I Berlin finnes dessutom ännu en fackskola
hufvudsakligen för utlärda typografer, hvilken
också underhålles af staden. Den är grundad
på initiativ af „Typographische Gesellschaft in
Berlin" och bildar en afdelning af „Erste
Berliner Handwerkersehule". Skolan har varit i
värksamhet endast tre år, men har redan
hunnit skaffa sig rykte som första
tvpograffaeksko-lan i Tyskland, hvilket inte är att undra öfver,
då den som lärare har sådana erkändt
framstående fackmän, som C. Kulbe, faktor vid
Woelmers stilgjuteri, G. Jalin, faktor vid
Gro-nau’s stilgjuteri och P. Filzhut, faktor vid
Gursch’s stilgjuteri. Undervisningen är fördelad
på tre klasser, A, B och C. I den
förberedande klassen A, som omfattar första halfåret,
meddelas undervisning i allmän facklära,
färglära och — harmoni, bokutstyrsel och stillära,
hvarvid eleverna ha att teckna bokstilar,
affärskort, räkningar o. s. v. samt färglägga dem.
Klassen B, som förutsätta att eleven redan
besökt klassen A, omfattar teckning af
acci-denser af alla slag och måste eleven redan
kunna själf komponera och välja färgerna.
Läraren håller vanligen ett litet föredrag och i
anslutning därtill måste hvarje elev efter egen
idé göra utkast som motsvarar föredragets
innehåll. Klassen B, som är skolans hufvudklass,
kan man besöka huru många år som hälst,
ty uppgifterna äro ständigt nya. I klassen C
meddelas undervisning i maskinlära,
illustrationstryck och tillriktning af klichéer,
kännedom om olika papperssorter, kalkylering af
trycksaker o. s. v. Gemensam för alla dessa
klasser är klassen för teckning, i hvilken
undervisningen handhafves af en framstående
konstnär. Teckningen är afpassad efter yrkets
behof: stilar, ornamenter, blommor, lefvande
växter o. s. v., alt i färger för att gifva eleven
tillfälle, att öfva sig i färgernas användande.
Skolans hufvudsakliga uppgift är att bibringa
deltagarne kunskap i själfständig komponering
och teckning af accidenser och har denna
uppgift blifvit löst på ett tillfredsställande sätt
genom ofvanstående program och lärarnes
hängifvenhet och ifver för saken
Undervisningstiden är delad på söndag förrn, och några
kvällar i veckan fr. 7—9. — Som bevis på
att skolan redan har ett stort anseende är, att
den besökes af flere utlänningar samt tyskar
från andra orter. I vinter voro där några
norrmän, svenskar, fransmän och ungrare samt
undertecknad från Finland. Jag nämner med
tacksamhet att lärarne äro synnerligen
förekommande mot utlänningar. När jag t. ex.
var hos direktorn, herr O. Jessen, för att
anmäla mig, slog han upp en tjock bok, i
hvilken voro upptagna alla hans utländska
bekantskaper. Från Finland räknade ban upp en
hel massa arkitekter och ingeniörer, hvilka
besökt honom, samt frågte om jag känner dem
och huru fle må, något om hvilket jag
naturligtvis hade „keine Ahnung".
Om Paris vore det naturligtvis mycket att
berätta, men det skall jag göra nästa gång.
Nu nämner jag bara att tryckeriförhållandena
här äro fullständigt annorlunda än i Tyskland
och Finland. Och Pariserlifvet isynnerhet nu
under världsutställningen — det är nog värdt
att se på! Men tils vidare au revoir!
Hj. H.
Yötyö pois I
Kirjaltajain ja työnantajain välinen tariffiriita
on nyt ainakin näennäisesti siirtynyt
päiväjärjestyksestä. Multa vaikkapa haavat ovatkin
aivan verekset, on kuitenkin mielestäni syytä jo
nyt ottaa puheeksi kirjaltajain työolot.
Tarkoitan yötyötä.
Tämän kirjoittaja ei voi muuta kuin
vilpittömästi valittaa sitä seikkaa, että
tariffikysymyk-sen yhteydessä ei yötyön poistamiskysymykselle
annettu sen ansaitsemaa merkitystä. Se seikka
mielestäni suuressa määrin riisti taistelulta sen
siveellisessä suhteessa tärkeän merkityksen.
Vaikka tariffiehdotus olisi kokonaisuudessaan
läpi saatu, ei kirjaltajain ihmisoikeudet olisi
suuresti voittaneet — ellei tahdota nimenomaan
väittää, että ihminen elääkseen tarvitsee
yksinomaan lihavan leivän. Kirjaltajain osanotto
yhteiskunnallisiin harrastuksiin olisi edelleenkin
käynyt mahdottomaksi myöhäisen työajan takia.
Olen myöskin vakuutettu, että suuren yleisön
myötätuntoisuus olisi kiistan aikana asettunut
paljon enemmän kirjaltajain puolelle, jos
kysymyksessä olisi ollut kirjaltajain ihmisoikeudet,
selvä vaatimus siitä, että näitä oikeuksia ei
myödä rahasta enimmän maksavalle, s. o.
myö-häisimpään työtä teettävälle.
Tältä kannalta asiata katsoen, rohkenen
ehdottaa, että yötyön poistamiskysymys otetaan
heti esille. Olen vakuutettu, että suuri yleisö
tässä asiassa on asettuva kirjaltajain puolelle.
Ja tuskinpa nekään sanomalehdet, joilla oli
kylliksi otsaa leimata äskeistä tariffiriitaa
epäisänmaalliseksi, viitsivät ruveta yötyön poistamista
vastustamaan; — jos he taasen sen tekevät,
ymmärtää suuri yleisö antaa sellaiselle
„peri-aatteellisuudelle" oikean arvonsa.
Yksityispiireissä olen tämän mielipiteeni jo
ennen kirjaltajille esittänyt, tahdoin tässä sen
julkisesti tehdä.
Ei kirjaltaja, vaan kyllä yötyön uhri.
Se lämmin myötätuntoisuus, jonka
ammattimme ulkopuolella oleva arvoisa lähettäjä on
omistanut asiallemme, ei saata olla
synnyttämättä vastakaikua kirjaltajistossa.
Jo siihen aikaan, kun tätä nykyään
käytäntöön otettua tariffia alettiin hommata, kyti
kunkin kirjaltajan mielessä toivo, että vielä
koettaisi se hetki, jolloin ammattimme enin
terveyttä turmeleva yötyö muutettaisiin kokonaan
päivätyöksi tahi, toisin sanoen, että aamulla
ilmestyvät sanomalehdet muutettaisiin
iltalehdiksi. Katsoen kuitenkin niihin suuriin
vastuksiin, joita olemme saaneet kokea
pienempienkin parannusten tavotteluissa, emme näin
ollen vielä ole rohkenneet esittää niin suurien
mullistuksien toimeenpanoa, kuin yötyön
kokonaan poistaminen ammatistamme.
Tarkoitus tällä kertaa oli ainoastaan saada
yötyö rajoitetuksi siinä määrin että
sanomalehden latoja edes osaksi joutuisi tilaisuuteen
nauttimaan lepoa luonnon määräämänä aikana,
vaan tässäkään emme onnistuneet. Se
menettelytapa, jolla isännät vastustivat viimeisiä
pa-rannusvaatimuksiamme, on takeena siitä, että
tämänkin inhimillisen yrityksen onnistuminen
tulee riippumaan suurista voimainponnistuksista.
Sillä niin ikävältä kuin tuntuukin, näyttää siltä,
kuin sovinnolliselle yhteistoiminnalle isännistön
puolelta ei annettaisi suurtakaan arvoa.
Koska yötyön niin henkisestä kuin
ruumiillisesta turmiollisuudesta jo ennenkin on
selvitetty tässä lehdessä, niin tahdomme tällä kertaa
kiinnittää huomion nimim. K. B:n viime vuoden
Työrniehessä n:o 187 esittämiin tilastollisiin
numeroihin, jotka osaltaan puhuvat selvää kieltä
kohtalomme kovuudesta.
,,Helsingin kirjapainoissa työskentelevien
yö-työmiesten keski-ikä on ainoastaan 27,5 vuotta,
joista vanhin on 41 vuotta. Eri sanomalehtien
kesken jakautui suhdeluku seuraavasti:
U. Suomettaren kirjapaino, keski-ikä 26 v.,
vanhin työmies 41 v.
Päivälehden kirjapaino, k.-ikä 27 v., vanh.
t 40 v.
Nya Pressenin kirjapaino, k.-ikä 27 v\, vanh.
t. 40 V:
Hufvudstadsbladetin kirjapaino, k.-ikä 30 v.,
vanh. t. 40 v.
Yleinen heikkous on myöskin sangen suuri
kirjaltajien keskuudessa, kuten näkyy
asevel-vollisuustarkastuksissa hyljätyistä nuorukaisista.
Vuosina 1886-89 ja 1891—97 eli kaikkiaan
11 vuotena hyljättiin tuhannesta asevelvollisesta
yleisen heikkouden tähden eniten räätäleitä
355,0 ja sitten kirjaltajia 308,2. Keuhkotaudin
tähden räätäleitä 31,2 ja kirjaltajia 30,8.
Tässäkin tilastossa nousee hyljättyjen
kirjaltajien lukumäärä melkein ensimmäisten
joukkoon, joka ei olekkaan mikään ihme, jos kerta
keski-ikä tulee jäämään 27,5 vuoteen yötyössä
työskenteleville kirjaltajille".
Kun tässä koetamme aikaansaada parannuksia,
niin vetoavat vastustajamme aina siihen
,,suureen yleisöön", jonka muka vaatimuksia ei
saata välttää. Tämä on pelkkä veruke. Sillä
varma on, että jos sanomalehdet jättäisivät
yleisön ratkaistavaksi kysymyksen: voiko se
lukuhalunsa tyydyttää, jos sen lähimäisille
tuomiota tuottava sekä ennenaikaiseen kuoloon
vievä yötyö poistettaisiin muuttamalla
aamulehdet iltalehdiksi, ettei yleisö
kuolemantuomiota tässä langettaisi.
On myös väitetty sitäkin, että kilpailu
sanomalehtien kesken on siksi suuri, että tämän
yrityksen toteuttaminen tuottaisi vaikeuksia.
Tämäkin väite on kaikkea merkitystä vailla.
Sillä niin pian kun yritystämme edes osa
sanomalehden omistajia kannattavat, niin ei löydy
ainoatakaan kirjaltajaa, joka silloin ryhtyy
vastustajain kätyriksi. Siksi varmalla pohjalla on
liittomme.
Mitä taas tulee asian taloudelliseen kantaan,
niin ei ainakaan tällä kertaa saata moittia sitä,
että kirjaltajain vaatimukset olisivat muka siksi
suuret, että ne „tuottaisivat surmaniskun
sanomalehdistölle maassamme", sillä jotain
merkitystä on pantava myös sillekin, kun tämän
aikeen toteuttamisella esim. pääkaupungin
sanomalehtien isännät saisivat pistää noin 10—
15,000 markkaa vuosittain työmiehen kuk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
