Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 45 (9)
GUTENBERG
karosta vähentyneitä ansioila ylimääräiseen
„kan-natusrahastoon".
Viimeaikoina, kun kaikissa ammateissa, joissa
yötyötä harjoitetaan, on ryhdytty toimenpiteisiin
yötyön poistamiseksi, niin on meilläkin, —
jotka siitä enemmän kuin kutkaan muut saamme
kärsiä, — sitä suurempi syy ryhtyä
toimenpiteisiin tämän kalvavan madon hävittämiseksi.
Yhdymme siis alustajan toivomukseen sekä
ehdotamme Helsingin osaston toimikuntaa aluksi
esittämään tämän kysymyksen Helsingin osastolle.
Organisatsioonimme pahin
vihollinen — juoppous.
Niin arkaluontoiselta kuin tuntuneekin,
katsomme kuitenkin velvollisuudeksemme parilla
sanalla koettaa selvitellä erästä — meitä
kirjaltajia kipeästi koskevaa epäkohtaa. Tämä on
juoppouden takia hävitetystä työajasta.
Että oppilasolojen paremmalle kannalle
järjestäminen suureksi osaksi on riippunut sekä
tulee riippumaan siitä, missä määrin
opinsuo-rittaneet täyttävät työvelvollisuuksiaan, pitäisi
olla täydellisesti selvillä kaikilla kirjaltajilla.
Vaan kuinka me hoidamme näitä
velvollisuuk-siamme? Varta vasten ottaessamme selvää
eräänkin tilinsaannin jälkeisenä päivänä
työvelvollisuuksien laiminlyöneitten kirjaltajain
lukumäärästä, tulimme siihen katkeran katkeraan
kokemukseen, että noin 70 pääkaupungin
kirjaltajaa hävittivät työpäivänsä kapakassa. Se
tahtoo sanoa: joka neljäs opinkäynyt kirjaltaja.
Ja tällaista esiintyy aikana, jolloin
kirjapainoissa vallitsee kiireellisin työaika. Onhan
kokemus todistanut, että mitä runsaammin
kirjapainoissa on työtä sekä mitä varmempia ollaan
siitä, että jos yhdestä kirjapainosta juoppouden
takia annetaankin ero, niin toisessa
kirjapainossa on työpaikka varma, sitä enemmin —
juopotellaan. Vaan kun ne ajat koittavat,
jolloin työt ovat vähissä sekä paikansaanti
epävarma, niin tuskiinpa silloin tiedetään
,,vapaapäivien" pitäjiä löytyvänkään.
Vastustaissaan oppilasmäärän rajoitusta
kirjapainoissa, ovat isännät pitäneet juoppoutta
kir-jaltajistossa pahimpana syynä. Jos tahdomme
olla totuuden miehiä, niin täytynee myöntää, että
tässä heidän väitteessään on hyvinkin paljo totta.
Väittelyssä eräänkin sanomalehdentoimittajan
kanssa oppilasasioista, saimme seuraavan
vastauksen: ,,Kirjapainossani on kuusi laituria sekä
kuusi oppilasta. Tilin jälkeisenä päivänä
hävittävät neljä taitureista työaikansa kapakassa. Jos
vähennän oppilasmäärää, niin on mahdotonta
saada lehteä ilmestymään". Teroitamme
juopottelijoiden muistoon tätäkin lausetta.
Palkkojen kehnouttakaan emme saata suuresti moittia
siksi, että tässä painossa maksetaan tariffin
mukainen, kohtalainen palkka.
Niin runsaasti, kuin töitä viime aikoina on
löytynytkin sekä vielä toistaiseksi saattaa löytyä,
niin on kuitenkin ennustettu, että seistään
huonojen tahi työttömien aikojen kynnyksellä. Ja
että näihin ennustuksiin on kiinnitettävä
huomiota, osottanee jo useissa muissa ammateissa
vallitseva työnpuule.
Synkemmältä, kuin konsanaan ennen,
näyttää kirjaltajien vastainen toimeentulo.
Oppilaitten luvun maamme kirjapainoissa saattaa
aivan varmaan asettaa opinsuorittaneiden
rinnalle. Sanomalehdet ovat epävarmalla
kannalla. Milloin tahansa saattaa tulla määräys
siitä, että entisten lisäksi puolet Suomen
sanomalehdistöä lakkautetaan. Kirjaltajat mitä
julkeimmalla tavalla leimatut epäisänmaallisiksi,
joten yleisölläkään ei ole armopaloja toivossa.
Omat voimat mitättömän pienet. Tällainen on
se synkkä tulevaisuuden kuva, joka tätä nykyä
astuu kunkin vastaisuuttaan huolehtivan
kirjaltajan eteen.
Emme tosin tahdo sanoa, että juoppous
yksinomaan olisi vaikuttimena tähän ammatissamme
vallitsevaan oppilastulvaan, vaan sitäkään emme
kuitenkaan saata kieltää, että tämän epäkohdan
poistaminen suurimmassa määrässä riippuu siitä,
missä määrin hoidamme omia
työvelvollisuuk-siamme. Tiedämme myös senkin, että suuri
osa maamme isäntiä pitävät tätä pelkkänä
tekosyynä vastustaessaan parannuksia tässä
suhteessa. Nämä ovat niitä isäntiä, jotka
kylmäverisesti eivät lainkaan pidä väliä siitä josko
noilla käsittämättömillä lapsukaisilla on
lainkaan toivoa elääkseen siitä ammatista johonka
nämä työnantajat heidät kauniilla lupauksilla
houkuttelevat itsekkäisen, keinoista
välinpitämättömän voitonhimonsa tyydyttämiseksi. Tosin
löytyy niitäkin työnantajia, jotka puolustavat
asiaamme. Tätä todistanee parhaiten se, että
viimeksi täällä pidetyssä isäntien kokouksessa
noin neljäs osa kokouksen jäseniä puolustivat
korkeinta oppilasmäärää kirjapainoissa, ja
esiintyi näitten joukossa vielä kolme
vastalauseen-tekijääkin tämän asian hylkäämisen johdosta.
Nyt seuraa kysymys siitä: olemmeko me
kirjaltajat tarpeeksi pontevasti omasta puolestamme
edistäneet tätä asiaa ? Tähän saatamme antaa
sekä myöntävän että kieltävän vastauksen. Sillä
mitäpä merkitystä on sillä, jos yksi osa
kir-jaltajistoa vaikka kuinka uutterasti työskentelee
tämän rakennuksen pystyttämiseksi, kun
kuitenkin toiset toverimme kaikessa
välinpitämättömyydessään tekevät parastaan hajottaakseen
sitä? Vanhastaan tietty on se, että repiä on
helpompi kuin rakentaa. Niin kauan, kuin
juoppouden aikaansaama työvelvollisuuden
laiminlyönti kirjapainoissa esiintyy siksi suuressa
määrässä kuin nykyään, niin kauan ei meillä
myöskään ole toiveita oppilasmäärän
rajoituksista kirjapainoissa. Tämä on katkera totuus.
Sillä velvollisuuksiemme laiminlyönnillä ei meillä
myöskään ole oikeuksia.
Koska kokemuksesta tiedämme, ettei
näilläkään riveillä ole suurtakaan vaikutusta
juoppouden vähenemiseksi keskuudestamme, niin
seuraa kysymys siitä: onko oikein, että nekin
kirjaltajat, jotka painoissa vallitsevina
kiireellisinä työaikoina täyttävät velvollisuutensa,
saavat samalla mitalla kärsiä työnpuutetta heidän
toveriensa juoppouden tuottaman ammattilaisten
paljouden takia? Niin suotavaa kuin olisikin,
että tällaisten heikkojen toveriemme synnit
olisivat anteeksi annettavat sekä yhteisesti
kärsittävät, niin luulemme kuitenkin että anteeksi
antaminenkin silloin menee liian pitkälle, jos
tuo kunnollinen latoja tämän takia saa kokea
työttömyyttä, joka nykyisessä tariffissa
merkitsee samaa kuin — olla ilman työpaikkaa.
Omasta puolesta emme tahdo ehdottaa
minkäänlaisia pakkokeinoja tämän ammattiamme
pahimmin polkevan epäkohdan poistamiseksi.
Jätämme parannuspuuhat vain kunkin, niin
työntekijän kuin työnantajan omantunnonasiaksi.
Fria ord. Vapaita sanoja.
Till red. a† Gutenberg.
Vid genomläsandet af senaste nummer af
Gut. (15 april) känner jag mig manad att
härmedelst offentligt tacka sign. —ikä— för den
varma, till hjertat gående, all hätskhet mot
den andra parten uteslutna, artikel, som bär
öfverskriften ,,Lakkotunnelmia".
Så värdigt skall man tala till en ovärdig
motståndare. Månne den senare icke finner
sig träffad på någon punkt af sitt samvete af dessa
sanna ord. Frågan är dock den: Har ban
samvete? Med den saken tycks det vara temligen
illa beställt. Man kan ju icke ha mycket samvete,
då man beskyller en hel, till tusental
uppgående kår, för fosterlandsförräderi; men jag
hoppas dock, att en liten gnista däraf likväl
glimmar, som säger dem att de begått en
jär-ning, som aldrig borde blifvit gjord och som
aldrig glömmes, aldrig kan försonas. Det var det i
ovärdigaste af Finlands boktryckare och
tidningar, som någonsin blifvit gjort i något land.
Man kan gå i blind partiyra till handlingar
någon gång, hvilka ej alltid kunna försvaras
från rättslig synpunkt, men dock hafva
förmildrande omständigheter. Men att gå så långt
som boktryckarena och deras tidningar ha
gjort, kan ej på något sätt urskuldas, hvarken
från rättslig eller mänsklig synpunkt. Här var
den krassaste egoism, i sin värsta form,
rådande, som ej skydde något medel för att nå
sitt mål. Och medlet det träffade, träffade så
blodigt, att det aldrig läks.
Ännu en gång får jag tacka sign. —ikä—
som jag beklagligtvis icke har äran känna, för
de ord han så värdigt uttalat. Tillika skulle
jag anhålla att red. af Gut. skulle öfversatta
artikeln till svenska, då den troligen skulle bli
äfven känd utom landets gränser.
Veteran.
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
J. J:n.
(Forts. fr. n:o ß).
Vid tryckeriet „Mecur" i Wien, hvarest mest
förekom tabellarbeten och lottlistor, användes
under en tid de Weiss’ska siffertyperna, men
motsvarade ej fullt de förhoppningar man ställt
på dem. Om äfven vid sättning de tvåledade
siffersammanställningarna förenklade densamma,
tog afläggningen så mycket mer tid i anspråk.
Sättarna klagade dessutom öfver den stora af
120 fack bestående kastyta, som de skulle
beherrska. Den långa sträcka handen
alltsomoftast hade att tillryggalägga stod icke i
proportion till de flere grepp, som sättaren med
vanliga siffror hade alt göra.
Detta är och förblir en af de största
invändningarna mot Weiss’ system, den alltför stora
kastvtan, denna må nu vara aldrig så praktiskt
uppdelad. Att använda den, utan vid hvarje
fack påklistrad lapp om innehållet, gick nu
naturligtvis inte.
Trots dess vidlyftighet, är det dock det bästa
af alla ännu uppfunna logotypsystem och enligt
min mening, kommer det icke att försvinna,
utan att lämna spår efter sig.
I England skänkte man hans system*) vida
mer uppmärksamhet än hemma i Österrike
eller Tyskland. I London grundades år 1896
ett förelag, som endast skall använda det
Weiss’ska systemet vid sältning.
I början af 1880-talet sökte Fabricii
efterträdare hrr Plesse & Liihrs införa följande
logotyper: ab, an, ar, ei, el, en, er, et, ig, in, ion,
lich, sch, und, ung och zu. Ungefär samtidigt
föreslogs i det framstående engelska
fackorganet „Printers Register", a.tt i den engelska
kasten införa 21 logotyper, utgörande de oftast
förekommande för- och ändstafvelserna. Med
ett fullständigt utarbetadt logotypiesystem
uppträdde en herr C. A. Franke, förut känd som
författare af en handbok i typografi. Den af
honom föreslagna kasten innehöll 301 fack.
Intet af dessa system kom till någon vidare
användning. Under slutet af sjuttiotalet
trycktes en längre lid den franska tidningen „Soleil"
från logotyper, hvilket system, som därvid kom
till användning, är dock obekant.
I Paris uttog en sättare mr. Leopold George
år1 1886 patent på ett förenklingssystem med
dithörande kast, som han benämde snabbsätt-
*) Detta inrättades af uppfinnaren för såväl tyska
som engelska och franska språken.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
