Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
38
gutenberg
N:o 46 (10)
syytökseen sovinnollisesta yhteistyöstä isäntien
kanssa, niin saattavat kirjaltajat tästä tuloksesta
yksinomaan kiittää lujaa organisatsiooniansa.
Näytteeksi tästä tahdomme esittää seuraavaa:
Vuonna 1891 oli Saksassa yleinen kirjaltajain
työlakko, jota kesti lähes kolme kuukautta
ilman minkäänlaista voiton mahdollisuutta.
Tämän lakon kautta tyhjenivät kaikki rahastot
(avustusta liiton varoista jaettiin päälle 2
miljoonaa Saksan markkaa) puhumattakaan lakon
tuottamasta moraalisesta tappiosta. Mutta v.
1896 olivat liiton voimat jo varttuneet siksi
suuriksi, että päästiin samallaisten vaatimusten
perille ilman työlakkoa, vaikka isännätkin olivat
lujasti jäijestäytyneet.
Siitä, että sovinto-oikeuksien asiain
ratkaisut ovat puolueettomia, todistavat seuraavat
numerot: l4l:stä tapauksesta, jotka viime vuonna
alistettiin sovinto-oikeuksien päätettäviksi,
ratkaistiin 78:ssa tapauksessa työmiesten sekä 10:ssä
tapauksessa isäntien eduksi; loput olivat
sellaisia tapauksia, joissa kumpikin puolue oli
väärässä.
Tämän tariffitoimiston johdosta on
esiintynyt se harvinaisuus, että isännätkin
agiteeraa-vat tariffin käytäntöönpanemista kaikissa
kirjapainoissa Saksassa. He ovat huomanneet, mikä
suuri hyöty heillekin on yhtenäisestä
palkkaus-tariffista, sillä tämä on paras keino kaikkea
likakilpailua vastaan. Niin isäntien kuin
työmiesten paikanvälitystoimistoista saavat sellaiset
kirjaltajat etusijassa työtä, jotka voivat näyttää
toteen, että he ovat joutuneet paikattomiksi
tariffiriitaisuuksien takia.
*
Ammattiopetuksesta Saksassa pidetään
tarkkaa huolta siihen nähden, että siellä on useita
ammattikouluja. Ensiksi mainittakoon kuntien
ylläpitämät koulut, joissa kukin
kirjapaino-op-pilas on velvoitettuna käymään. Oppikurssi
kestää kolme vuotta ja annetaan opetusta
piirustuksessa, matematiikassa, saksan-,
ranskan-ja englanninkielissä sekä ensimmäiset alkeet
latinassa ja kreikassa. Faktorien
velvollisuutena on valvoa, että kukin oppilas käy koulua.
Berlinissä on tätäpaitsi vielä yksi
ammattikoulu pääasiallisesti opinkäyneille kirjaltajille,
jota myöskin kaupunki ylläpitää. Tämä on
saanut alkunsa ,,Typographische Gesellschaft in
Berliniin vaikutuksesta ja muodostaa osaston
,,Erste Berliner Handverkerschule"’niin. Koulu
on ollut toiminnassa vasta kolme vuotta, vaan
on kuitenkin jo ennättänyt saavuttaa maineen
ensimäisenä ammattikouluna Saksassa, jota ei
saata ihmetelläkään, kun sen on onnistunut
saada opettajiksi sellaisia tunnettuja
ammattimiehiä, kuin C. Kiilbe, faktori Woelmerin
kir-jasinvalimossa, G. Jahn, faktori Gronaussin
kirjasinvalimossa ja P. Pilzhut, faktori Gursch’in
kirjasinvalimossa. Opetus on järjestetty
kolmeen eri luokkaan, A, B ja G. Valmistavassa
luokassa A, joka kestää puoli vuotta, annetaan
oppia yleisissä ammattitiedoissa, väreissä ja —
sopusointuisuudessa, kiriasinlajittelussa ja
tyyliopissa, joissa oppilaan tulee piirtää kirjasimia,
liikekortteja, laskublanketteja y. m. sekä esittää
ne eri väreissä. B-luokka — joka edellyttää,
että oppilas jo on suorittanut A-luokan aineet
— käsittää kaikellaisten aksidenssien piirustusta
ja tulee oppilaan itse sommittaa ne sekä valita
niihin värit. Opettaja pitää tavallisesti lyhyen
esitelmän ja tähän vedoten tulee oppilaan omasta
mielikuvituksestaan laatia sommittelu, joka
vastaa esitelmän sisältöä. B-luokkaa, joka on
koulun pääluokka, saattaa käydä kuinka monta
vuotta tahansa, sillä aineet ovat aina uusia.
C-luokassa annetaan oppia koneopissa, kuvain
painamisessa sekä niiden paikkaamisessa (tili—
rikta), eri paperilajien tuntemisessa,
painotuotteiden kalkyleerauksessa j. n. e. Yhteinen
oppiaine kaikilla luokilla on piirustus, jonka opetus
on etevän taiteilijan huolenpidon alaisena.
Piirustus on sovellutettu ammatin vaatimuksiin
nähden, kuten kirjasinten, ornamenttien,
kukkien elävien kasvien y. m. piirustusta, kaikki
väreissä, joten oppilaalla on tilaisuus
tutustua eri värien käyttämiseen. Koulun
pääasiallisena tarkoitusperänä on kehittää
omintakeisesti piirustamaan sekä sommittelemaan
aksidensseja ja on se tässä täydellisesti
onnistunut yllämainitun kouluohjelman sekä
opettajain asianharrastuksen ja taitavuuden avulla.
Opetusaika on sunnuntaiaamupäivin sekä
muutamina viikon arki-iltoina klo 7—9. Todisteeksi
siitä, että koulu jo on saavuttanut korkean
maineen, mainittakoon, että siinä on useita
oppilaita ulkomailta sekä saksalaisia muilta
paikkakunnilta. Viime talvena oli siellä muutamia
norjalaisia, ruotsalaisia, ranskalaisia ja
unkarilaisia sekä allekirjoittanut Suomesta. Saan
kiitoksella mainita, että opettajat ovat erinomaisen
hyväntahtoisia ulkomaalaisia kohtaan. Kun minä
esim. kävin koulun johtajan, hra O. Jenssen’in
luona ilmoittamassa itseäni, avasi hän paksun
kirjan, johon oli merkitty kaikki hänen
ulkomaalaiset tuttavansa. Suomesta luetteli hän
koko joukon arkitehtejä ja insinöörejä, jotka
olivat käyneet hänen luonaan, sekä kysyi
minulta josko tunsin heitä ja kuinka he voivat,
jotain josta minusta luonnollisesti oli ,,keine
Ahnung".
*
Parisista olisi paljo kerrottavaa, vaan sen
teen seuraavalla kerralla. Tällä kertaa
mainitsen vain, että kirjapaino-olot täällä ovat
täydel-sesti toisellaiset kuin Saksassa ja Suomessa.
Ja elämään Parisissa erittäin nyt
maailmannäyttelyn aikana — siihen on aihetta tutustua!
Vaan toistaiseksi au revoir!
Hj. H.
f4y begrafningshjälpkassa.
S:t P:burg, 1900.
För att motarbeta det ständigt återkommande
tiggeriet med listor vid dödsfall inom
typo-graferne härstädes, och då som vanligt äfven
här en allmännare anslutning till både
sjuk-och begrafningshjelpkassor som finnas, icke
anlitas i det omfång som nödigt vore, samt
äfven därför att den begrafningshjelp dessa
kassor utbetala, är beramad på den längre eller
kortare tid man varit medlem i kassan, ofta
nog ej förslår för de dyra omkostnaderna en
begrafning härstädes kostar, stiftades för par
månader sedan en ny uteslutande begrafnings- j
hjelpkassa för typografer.
Kassan är fotad på så sätt: medlemmarnes
antal får ej öfverstiga 1000. Hvarje medlem
erlägger en inträdesafgift af 1 rub., är han
gift kan hans hustru äfven bli medlem i kassan !
på samma vilkor. Någon läkareattest är ej
af nöden, endast åldersgränsen får ej
öfverstiga 50 år. Vid dödsfall utbetalar kassan till ;
sterbhuset eller den efterblifne 200 rub. Denna
summa uttaxeras sedan af medlemmarne i
kassan med 25 kop. pr man, aldrig mera. Som
synes blir ett litet öfverskott vid uttaxeringen
eller 5 kop. pr man. Detta öfverskott samlas
till en reservfond för att vid större epidemier
eller dylikt finnes att tillgå, då uttaxeringens
belopp icke så prompt inflyter. Som stränghet
är af nöden vid indrifningen af uttaxerat bidrag
vid dödsfall, får medlem endast en veckas
anstånd med betalningen af sin del, i motsatt
fall blir han genast utesluten.
Att anslutningen till denna kassa skulle
blifva stor kunde man förutse och var
medlemmarnes antal efter ett par veckor fullt
tecknade. Numera lär redan omkr. 200 à 300
vänta på vakanser att blifva medlemmar. Tills
dato ha 2 dödsfall inträffat och är det säkert
glädjande för familjemodern, som förlorat sitt
och barnens stöd, att erhålla ett så pass stort
kapital som 200 rub. till begrafning och hjelp
för den första, största nöden.
Äfven vi typografer äro särdeles belåtna med
denna kassa, genom hvilken de eviga listorna
åtminstone till största delen försvinna. Att de
alldeles skulle upphöra är ej möjligt åtminstone
så länge som medlemmarnes antal i kassan
endast får vara 1000. Man har härvid vid
bestämmandet af detta fixa medlemsantal, utgått från
den synpunkt, att då företaget ännu är nytt
och anslutningen till kassan därigenom stor,
man skulle endast antaga ett visst antal
medlemmar för att framdeles kunna beräkna
såväl dödsfallen som uteslutna medlemmar med
större säkerhet, och sedan man vunnit ett
någorlunda säkert statistiskt material, utvidga
kassans värksamhet till en större medlemskrets.
Månne icke äfven H:fors vore af behof af
en dylik kassa? Sä mycket jag vet, är äfven
medlemsantalet i sjuk- och
begrafningshjelp-kassan derstädes ingalunda så stor som nödigt
vore, och mången måste ganska säkert hjelpas
till grafven af kollegerna. Det vore kanske
därför skäl att tänka på saken, och om man
finner den praktisk, skrida till verkställandet af
densamma. Frågan kunde ju dryftas vid
något föreningsmöte.
Skulle några vidare upplysningar än de jag
har framstält önskas, står jag gerna till tjenst
att delgifva dem. I. A. L.
Pääkaupungin pakinoita.
(Vappu. — Numeroita. — Kesä.)
Helsingissä vietettiin Vappua monella eri
tavalla. „Maan toivot" pitivät rotanjahtia
Unioninkadulla ja mellastivat Siltasaaren sirkuksessa,
keskeyttäen siten seniltaisen näytännön, joka
olkoon heidän kunniakseen mainittu. Tässäkin
tapauksessa kai ,,nuoriso ymmärsi asian oikein".
Helsingin Kirjaltajainyhdistys oli taasen
saanut päähänsä tuon onnettoman ajatuksen:
viettää Vappua työväen yleisenä juhlapäivänä.
Toimikunta lähetti kirjapainojen isännille
pyyntö-kirjeen, että kussakin painossa myönnettäisiin
väestölle puoli päivää vapaata. Muutamilta
isänniltä saapuikin myöntävä vastaus, muutamat
taas kielsivät, mainiten etupäässä syyksi
kiireellisen työajan.
Osakeyhtiö Kauppakirjapainon isännöitsijä
lähetti suusanallisen vastauksen, ettei hän tahdo
olla yhdistyksen kanssa missään tekemisessä,
vaan sopii väestönsä kanssa miten parhaaksi
näkee. No, eihän tuosta nyt niin kovin paljon
olisi sanottavaa, jos hän sopisi, vaan minä olen
hänen sopimisestaan valitettavasti saanut hieman
toisen käsityksen. Ellen erehdy, ei siitä ole
pitkäkään aika, jolloin me Fennia-hotellin
,jemmassa" katselimme toistamme silmästä silmään.
Silloin hänen oli pakko olla yhdistyksen kanssa
tekemisessä. Ja toivokaamme, että vielä joskus
saamme uudistaa näin alotettua tuttavuutta!
U. Suomettaren aina kohtelijas päätoimittaja
suvaitsi kunnioittaa yhdistystä näin kuuluvalla
kirjeellä:
Helsingin Kirjaltajain Yhdistykselle.
Koska tällä Huhtikuulla tulee olleeksi
seitsemän lepopäivää, ei minun käsittääkseni ole
mitään syytä kohta seuraavan kuukauden
ensimmäisestä päivästä tehdä ylimääräistä
huvittelu-päivää. Kiireimpänä työkautena sellainen ajan
tuhlaus on sulaksi vahingoksi työväelle sekä
isännistölle, ja jälkimmäisen on myöskin
velvollisuus pitää huolta siitä, ettei tilattuja töitä
tarpeettomasti viivytetä. Kun en missään
tapauksessa voisi myöntää lomaa
sanomalehden-lato-jille, koska minun on vastaaminen siitä, että
Uusi Suometar määräaikoina ilmestyy, en katso
soveliaaksi tehdä poikkeusta muun työväen
hyväksi.
Näistä syistä täytyy minun antaa
kysymykseenne kieltävä vastaus.
Kunnioittaen
V. Löfgren.
No, minä nyt en juuri voi niin tarkalleen
sanoa, kuinka „sulaksi vahingoksi" puolen
päivän huvittelu on herrasmiehille, mutta ainakin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:09 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1900/0038.html
