Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 46 (10)
GUTENBERG ,
39
minun työmiesruumiilleni puolen päivän loma
yhtämittaisen hermostuttavan työn jälkeen
tuottaa koko lailla virkistystä. Se panee sielun
„jubileeraamaan" ja sydämmen pamppailemaan,
kun edes hetkiseksi saa heittää syrjään nuo
jokapäiväiset leipähuolet. Vaan koska kirjeestä
käy selville, että huhtikuulla tuli olleeksi
seitsemän lepopäivää, enkä minä voi sille mitään,
että Pitkäperjantai on perjantaipäivänä, niin
uskallan tässä tehdä herra maisteri Löfgrenille,
koska hän on valtiopäivämies, pienen
ehdotuksen.
Tarkoitan nim. noita ylimääräisiä lepopäiviä
ja sunnuntaipäiviä yleensä. Eikö voisi
valtiopäivillä tehdä anomusta siihen suuntaan, että
sunnuntai- ja muut lepopäivät määrättäisiin
ainoastaan herrasluokkaa varten, koska ne
työväelle ovat vahingoksi. Työväelle säädettäisiin
koko maata käsittävä yhteinen, isännistölle
sopivalla ajalla vietettävä n. s. ,,kissaviikko",
jommoinen jo on piioilla ja rengillä ynnä muilla
palkollisilla. Tämän kissaviikon aikana saisi
työväki sitten viettää pitkäperjantainsa,
pääsiäisensä, loppiaisensa y. m. ylimääräiset lepopäivät;
tänä aikana sopisi myöskin työväen nuorten
,,naida ja huolia", viettää kuherruskuukautensa
j. n. e.
Tähän suuntaan käyvä anomusehdotus
varmaankin näinä aikoina, jolloin valtiopäivillä niin
kovin paljon on pidetty huolta työväestöstä ja
kallistettu korvaa satojen tuhansien kansalaisten
anomuksille, varmaankin yksimielisesti
hyväksyttäisiin.
Kuten jo pakinoitteni alkupäässä mainitsin, !
saatiin sekä mvöntäviä että kieltäviä vastauksia
yhdistyksen Vapunpäiväloman pyyntöihin. Tästä
huolimatta hankki huvitoimikunta ohjelman ja
jäseniä pyydettiin saapumaan huoneustoon k:lo
5 iltapäivällä. Mutta kuka nyt viitsisi
yhdistykseen saapua! Ainoastaan noin parikymmentä
jäsentä oli kokoontunut ohjelmasta nauttimaan.
Mutta heillä olikin sitä hauskempi, kun lopuksi
pistettiin tanssiksi — naisia oli näet tällä kertaa
mukana — ja laulettiin: „eikös kelpaa
herras-taa" y. m.
Tekisi mieleni melkein ehdottaa, että yhdistys
seuraavalla kertaa viettäisi Vappua ,,Santiagossa".
Jos vielä otettaisiin vettä väkevämpää mukaan,
kokoontuisivat sirjne ainakin ne, jotka tänä
vuonna loistivat poissaolollaan, vaikka heillä
olikin vapaata.
*
Arkkiveisujen ja rosvoromaanien luvatusta
maasta, Tampereelta, olen saanut
käytettäväkseni muutamia numeroita. Kas tässä:
Aamulehden painossa: latojataitureita 5, -oppilaita 24, I
painajia 2 ja painajaoppilaita 3; — Tampereen
Sanomain painossa: latojataituria 5, -oppilaita
11, painajia 2, painajaoppilaita 4; —
Sampo-painossa: ei yhtään latojataituria, 10 oppilasta,
2 painajaa, 6 painajaoppilasta ja 2 aputyömiestä,
nim. 1 latomossa ja 1 painon puolella; — Tam- I
pereen Uutisten painossa: latojataitureita 2 ja
oppilaita 11, painajia 1 ja painajaoppilaita 2;
— Jansson ja kumpp. painossa on vastaavat
numerot jokseenkin samat, vaikka syy kuuluu
olevan se, että sinne on otettu osa niitä
oppilaita, jotka tariffiriidan aikana sanoivat itsensä
irti Aamulehden painosta, vaan joita ei riidan
sovittua enää otettu takaisin. Jansson ja kumpp.
painoon ei sentään otettu noista 40
lakonrik-kojakoululaisesta ainoatakaan.
Kun näitä numeroita lähemmin tarkastaa, ei
ollenkaan ihmettele, että siellä joskus täytyy
kehilöt ennen painamista liimata. Minun
mielestäni ovat Tampereen paino-olot sillä kannalla,
että niihin täytyisi kovin kourin käydä käsiksi.
Tällaisen ,,konkurenssin" luulisi jo aiheuttavan
isäntäyhdistyksenkin jonkunlaisiin
toimenpiteisiin.
*
Vaikka ilmat ovatkin vielä kaikkea muuta
vaan ei lämpimät, rupeaa ruumiissa tuntumaan
jonkunlaisia kesäloman oireita. Kun vaan
sattuisi isännillä olemaan sopivaa aikaa, menisin
pokkuroimaan parin viikon kesälomaa itselleni.
Näin lyhyen loman ei luulisi sentään olevan
työmiehellekään vahingoksi.
Eräs tuttavani vaimonsa kanssa ja
allekirjoittanut saimme jo viime syksynä kutsun käydä
kesälomaa viettämään eräällä suurella maatilalla,
jossa m. m. sanottiin olevan sata emälammasta
ja kai toinen mokoma pässiä. Talven pitkään
laihtuukin sentään koko lailla, niin että näin
keväällä on enää jäleilä vain luu ja nahka.
Pahka.
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
J. J:n.
(Forts. fr. n:o 9).
Den första som i praktiken genomförde ett
system för stilarnas gjutning var Alois Auer,
styresman för Wiens statstryckeri på 1840-talet.
Han indelade bokstäfverna, ligaturerna,
siffrorna och tecknen i frakturen i följande 12
grupper:
1. i j 1 , . ; : ! ’
2. c e f k & s t z ] )
3. r x ? -
4. aäbdghoöpqsvy
5. nuü fi fi sist sgtz 1234567890 „*§†
6. L U C ck ff 11 ss
7. A Ä E X Z
8. CFHIKTmw
9. B D G O Ö S V ch
10. N P R Y
11. Q
12. M W —
För antikvan uppstälde ban följande 8 grupper:
1. , . ; : ! "
2. I f i j l t ] )
3. r s - ?
4. J a c eoxz 1 234567890,, *§†
5. F S b d g h k n p q u v y ff fi fl
6. A B C D E G II K L N O P Q R T U
V Y Z
7. M X rn w æ æ &
8. W Æ (E —
Äfven vid andra stilsorter införde han en
bestämd gruppering. Hans kursiv hade liksom
antikvan 8 tjocklekar, helfet fraktur 8, helfet
antikva och kursiv samt halffet antikva
hvardera 12, vanlig götisk 8, Gutenberg-götisk 8,
tysk skrifstil samt engelsk dito (Anglaise)
hvardera 16 olika tjocklekar.
Ehuruväl denna gruppindelning af stilarne
användes rätt mycket i slutet af 50- till början
af 70-talet såväl i Tyskland som Österrike,
förmådde den dock icke befästa sin ställning.
Det var först Delcambres och Sörensens
genialiska apparater för förenkling af sättningen,
som kom den typografiska världen att mer rikta
sin uppmärksamhet på möjligheten af, att på
mekanisk väg förenkla sättningen.
Hädanefter arbetade uppfinnarna rastlöst på
den en gång inslagna vägen. Snillrika hufvuden
sökte lösa problemet — men utan framgång.
Under det att otaliga banbrytande
uppfinningar under tiden sågo dagen inom andra grenar
af yrket, medan problem löstes, som satte
maskinerna i stånd, att haspla ur sig flere tusen
exemplar pr timme, under det att
gjutmaski-nerna blefvo allt mer själfverkande, ville det
dock icke lyckas att på mekanisk väg få
sät-tarens bandarbete utfördt. Hvad var det då
för oöfverstigligt hinder som trotsade alla
bemödanden och gjorde alla de apparater som
sågo dagen, hur sinnrika de än voro, odugliga?
Efter mycket funderande kom man till det re-
sultat, att den bristfällighet eller brist pä
system, som var utmärkande för det dåtida
stil-materielet gjorde det till en omöjlighet att på
mekanisk väg lösa utslutningsproblemet. Man
enades om den åsigten att endast fullt
systematiskt stilmateriel, d v. s. där tjockleken å
hvarje typ var bestämd med matematisk
noggrannhet kunde komma i fråga vid lösningen
af sättmaskinsproblemet.
De första sättmaskinskonstruktörer, som vid
sina försök använde typer af samma tjocklek
voro C. G. Fischer (Westfalen) och A. v.
Langen (Dusseldorf). De använde nämligen, vid
sin 1879 patenterade sättnings- och
afläggnings-maskin ,,Gutenberger", stilar som voro gjutna
i 8 olika valörer. Och härmed hafva vi
kommit in i det tidsskede, då fordringarna på
systematisk bredd alltmer började göra sig gällande.
Redan i slutet af 80-talet hade man i
Amerika, som icke blott i fråga om konstruktionen
af sinnrika tryckmaskiner uppnått glänsande
resultat, ulan äfven gått som banbrytare inom
den moderna arbetstekniken, kommit på det
klara med, att hvad som saknades trots allt
var system för stilen. Här var det L. B.
Benton, Waldo & C:o i Milwankee som 1887 gjöto
de första stilarna på systematisk bredd, en
fraktur i 8 olika valörer. ,,Self spacing types"
(själfutslutande stil) som den kallades fann snarl
stor utbredning och på världsutställningen i
Chicago 1893 väckte den berättigad
uppmärksamhet bland de få värkliga fackmän som från
skilda delar af världen träffade samman
därstädes. Uppfinnarna utgingo därifrån att den
vanliga bredden å sidor och tidningskolumner
utgör ett visst antal cicero m, hvarför denna
bokstaf borde tagas som basis för
själfutslutande stil. Det minsta rum en stil intar är en
noggrant bestämd bråkdel af cicero m. Denna
bråkdel kallas måttenheten. All stil jämte
ut-slutning och kvadrater är en bestämd
mångfald af denna enhet. Enheten kan vara 1/6,
’A» V8> Vb» eNer Vin s- v- cicer0 m- I
följd häraf kan ingen sats framställas, som icke
med ett visst antal enheter noga utfyller raden.
Upprepade försök med denna nya stil hafva
bevisat, att en arbetare med vanlig flinkhet
vinner ung. 25 %, då utslutningen tager
betydligt mindre tid i anspråk än förut.
I Europa liar den själfutslutande stilen
införts af de båda bekanta stilgjuterifirmorna
Benjamin Krebs Naehf. och J. G. Schelter &
Giesecke och det är väl att hoppas, att denna
stil, som efter allt att döma har framtiden för
sig, snart måtte komma till allmännare
användning äfven hos oss.
Af sättmaskinskonstruktörer hafva Wentcher
i Berlin 1886, den amerikanska typografen J.
E. Munsön 1885 samt Paul Cox 1894 vid sina
maskiner användt ofvannämda system och
därmed uppnått goda resultat. Äfven vid
Thorne-sättrnaskinerna har man på senare tiden börjat
införa systematiska typer på Bourgeois- och
Garamondkägel.
Glädjande nog tyckes alltså den af enstaka
sättmaskinskonstruktörer uttalade förhoppningen
att införande af systematisk stil skulle föra
sättmaskinsproblemet ett stort steg närmare
sin lösning, hafva fallit i god jord.
Vid omnämnandet af försöken, att få en
gemensam tjocklek för de enskilda bokstäfverna
komma vi osökt in på kapitlet om
skrifma-skinstilen, som i början just bland
boktryckarna väckte så många motståndare. Medges
måste ju, att det för en typograf ser något
främmande ut, när han framför sig har ett
tryckt ark, där de använda typerna hafva
samma tjocklek, så att t. ex. i blir otympligt
bredt för att kunna ta samma plats som det
hopträngda W; eller M blifvit hopklämdt, för
att ej ta mer plats än 1.
Motståndet mot skrifmaskinstilen har varit
mycket starkt, men synes nu till stor del vara
brutet, att döma efter den stora mängd
affärs-cirkulär, som nu sättes med denna stil och
vanligtvis tryckas med blå färg, för att komma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:09 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1900/0039.html
