Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
finska typogra/förbundets organ
N:0 47 (11)
5uomen >\ir]altajaliiton äänenkannattaja
Juni
1
Kesäkuu
prenumerationspris — Oaushinta
Helt år — Koko vuosikerta .... 5 m.
Halft år — Puoli vuosi......3 „
Postportot inber. — Postimaksu siilien luettuna.
Lösnummer — Irtonaisnumero à 30 p.
Ansvarig redaktör: Vastaava toimittaja:
O. A. Nyman
Adr.: Grtiaviksg. 10. Osote: Ruohol&hdenk. 10.
)\nnonspris — jlmoitushinta
Per petitrad .
Petiiti-riviltä .
\
25
8:de årgången
1900
8:s vuosikerta
Finska Typografförbunöet. Suomen Kirjaltajaiiitto.
Förbundsstyrelsens meddelanden.
Förbundsstyrelsen liar emottagit följande
gåfvor:
Till Reservfonden från Helsingfors afd. 43
ni. 23 p., frän Åbo afd. 61 in. 35 p. och från
Fredrikshamns afd. 2 m. 30 p.
Till ,,Tillfälliga utgiftsfonden" från Åbo
afdelning 4 m.
Till ombud har utsetts i Joensuu afdelning
hr G. A. Ryynänen, adr.: Pohjois Karjalas
tryckeri.
Förbundsstyrelsen.
Tiedonantoja Liittohallitukselta.
Liittohallitus on vastaanottanut seuraavat
lahjoitukset:
Vararahastoon Helsingin os. 43 m. 23 p.,
Turun os. 61 m. 35 p. ja Haminan os. 2 m.
30 p.
„Satunnaisten menojen rahastoon" Turun
osastosta 4 m.
Kontrollnämden.
Asiamieheksi on valittu Joensuun osastossa
hra G. .1. Ryynänen, osote: Pohjois-Karjalan
kirjapaino.
Liittohallitus.
Inträdande medlemmar. Yhtyneitä jäseniä.
Från Helsingfors afdelning: — Helsingin
osastosta: 1281. Ekholm, Karl Arthur. — 1282.
Johansson, Albert Ferdinand. — 1283. Barkholm, Vilhelm
Alexander. — 1284. Helin, Gustaf. — 1285. Sjöroos,
Aksel Ferdinand.
Från Willmanstrauds afdelning: —
Lappeenrannan osastosta: 1286. Nieminen, Antti. — 1287.
Lyytikäinen, Alfred. — 1288. Rapponen, Jalmari.
Från Fredrikshamns afdelning: — Haminan
osastosta: 1289. Jakovletf, Nikolai.
Från Tammerfors afdelning: — Tampereen
osastosta: 1290. Lindholm, Felix. — 1291. Dahlström,
Emmi. — 1292. Sjöblom, Hilja.
Utgående medlemmar. Eronneita jäseniä.
238. Wahlroos, K., 241. Rehn. H., 915. Johansson,
K. R., 935. Wikstedt, .1., 938. Apelt, R., 277.
Nordling-, E., pa egen begäran, omasta pyvniiöstii. — 914.
Söderlund, E. \V., 344. Paidan, H., för bristande
medlemsafgiften ei ole suorittanut jäsenmaksuja. — 992.
Nikander, J. G., 1092. Helminen, Hj., döda, kuolleet.
Eräs epäselvä kohta uudessa
palkkaustariffissa.
Silloin, kun koko maata käsittävää
palk-kaustariffia laadittiin, kiinnitettiin huomio siihen
että palkka työstä tulee olemaan kunkin eri
paikkakunnalla vallitsevan elintarpeitten hinnan
kanssa johdonmukainen. Siksipä maamme
kaupungit, jaettiin viiteen eri luokkaan tahi niin,
että työansiot esim. ensimäisessä luokassa
kohoavat 25 % korkeammaksi kuin viidennessä
luokassa.
Tosin määräys tästä tariffin 2 §:ssä
esiintyy sellaisessa muodossa, eitä sen saattaa
tulkita eri tavalla. Mutta tarkotus luonnollisesti
oli se, että paikalliskorotus lasketaan heti
pohjahintaan, joka näin ollen muodostaa perusteen
tariffin muihinkin korotuksiin nähden. Tämän
asian oikeudelliseen kantaan nähden, olisi
luullut, ettei se olisi ntanut aihetta minkäänlaisiin
väärinselityksiin isäntien puolelta. Mutta niin
ei kumminkaan tapahtunut. He puolestaan
selittivät asian niin, että paikalliskorotus on
laskettava erikoiskorotuksena, riippumatta muista
korotuksista, ainoastaan perushintaan.
Saadakseen tämän määräyksen vääryyden
kustannuksella selvempään muotoon kiirehtivät
isäntä-valiokunnan „lainoppineet" käyttämään tuota
vähemmin lakia laatimaan perehtyneen
työmiehen erehdystä hyväkseen muodostamalla tariffin
loppubäntään pykälän, jossa selvyyden vuoksi
teroitetaan mieleen, että „kaikki korotukset tässä
tariffissa lasketaan ainoastaan perushinnalle".
Kuinka narinpuolisia tällaiset määräykset
ovat, osottanevat seuraavatkin esimerkit. On
työ johon lasketaan 100 °/0:n korotus. Kun
paikalliskorotus lasketaan erikseen perushintaan,
niin palkan ero tästä työstä esim. Naantalissa
ja Helsingissä on ainoastaan 12 ’/2 °/0. Kun
vertaamme tätä ansiota pääkaupungin entiseen
tariffiin, niin tulee kallistuneitten
elantosuhteit-ten vaatima palkanlisäys kohoamaan 0:llaan.
Kaikki ne työt taas, joitten korotus nousee
päälle 100 %:n, ovat nykyisen tariffin
määräysten mukaan suoritettavat alle entisen tariffin
hintojen. Tällaisia esimerkkejä löytyy
useampiakin.
Että tämä epäkohta kaipaa pikaisinta
korjausta, on luonnollista. Ehdotamme siis
Helsingin osaston toimikuntaa esittämään tämän
kysymyksen lähimmässä tilaisuudessa.
l:sta ledamotens, hr A. Karjalainen, Simelii
tryk-keri, Helsingfors.
2:rlra ledamotens, herr M. Molodkin, Uusi
Auras tryckeri, Åbo.
3:dje ledamotens, herr Edv. Renström,
Tampereen Sanomats tryckeri, Tammerfors.
En oklar punkt i den nya
tariffen.
Dà den bela landet omfattande tariffen var
under dryftande, fästes afseende därvid, att
arbetslönen å de skilda orter stå i konsekvens
med existersvilkoren. Därför indelades landets
städer i fem särskilda klasser, eller så, att
arbetslönen t. ex. å första klassen stiger med 25°/0
i jämförelse med klass 5.
Visserligen framträder bestämmelsen härom
i § 2 af den nya tariffen i sådan form, att den
kan tolkas på olika sätt. Men tanken var
naturligtvis den, att den lokala förhöjningen
in-beräknas till grundpriset, som sådan utgör den
rätta grunden för tariffens andra bestämmelser.
I anseende till sakens rättsliga natur, var man
öfvertygad därom, att detta ej kunde gifva
anledning till misstolkning från principalerna. Men
så skedde dock ej. Principalerna förklarade
saken så, att den lokala förhöjningen bör
räknas som en särskild procent — oberoende af
andra i tariffen ingående förhöjningar — endast
till grundpriset. För att på orättvisans
bekostnad förtydliga denna tvetydiga bestämmelse,
skyndade principaldelegationons ,,lagfarna" att
anlita denna af arbetarne genom mindre
lag-skipningsförmåga föranledda misstag genom att
I i tariffens slutända ännu ytterligare skärpa
minnet med en sålydande bestämmelse: ,,Alla
förhöjningar å denna tariff räknas endast å
grundpriset". Huru orättvis en sådan bestämmelse
är, torde äfven följande exemplen förtydliga.
Vi ha ett arbete med en förhöjning af 100 %.
Då den lokala förhöjningen ingår endast å
grundpriset, så utgör skilnaden å arbetsförtjänsten t.
ex. i Nådendal och Helsingfors endast 12 r/2
°/0. Då vi åter jämföra denna förhöjning med
hufvudstadens gamla tariff, så kommer
förhöjningen å den nya tariffen att stiga till 0. Alla
dessa arbeten, å hvilka förhöjningen utgår med
öfver 100 %, måste utarbetas under gamla
tariffens prisbestämmefser. Dylika exempel finnas
många.
Att detta missförhållande i den nva tariffen
tarfvar en snar omredigering, är själffallet klart.
Vi anmoda därför Helsingfors afdelnings
besly-relse snarast möjligt upptaga denna fråga under
afgörande.
Taloudellinen taistelu.
Kun vähittäisvalmistus kansojen kehittyessä
historian välttämättömyyden mukaisesti oli
käynyt riittämättömäksi, niin ilmaantui
yksityispää-oman kilpailujärjestelmään liittyneet
tuotantotavat. Ja laivakulun kukoistukseen päästyä sekä
kansojen keskinäisen välitysliikenteen
vilkastuessa syntyi yhä uusia tarpeita.
Suuret tavaramäärät tuotteita kaikenlaatuisia
oli lähetettävä kaikille maailman haaroille, ja
tavarainvalmistajille näytti käyvän yhä
mahdottomammaksi tyydyttää kaikkien tilaajien
vaatimuksia. Sellaisissa oloissa pidettiin kapitalistisen
suurituotannon ilmaantuminen edistysakeleena.
Mutta valitettavasti ei kukaan silloin saattanut,
aavistaa mikä ahnas hirviö tästä uudesta
tuotantotavasta oli aikain kuluessa koituva:
muutoin olisi kaiketi ryhdytty jo alussa rajoittamaan
sen toimintaa.
Lisääntyneet tarpeet ja keinottelu synnyttivät
pitkän jakson uusia teknillisiä keksinnöltä,
joidenka avulla joukkotuotantoa joudutettiin. Mutta
kauampa kesti ennenkuin vähävaraiset
huonia-i sivat tämän järjestelmän turmiollisuuden. Vasta
sitte kun ylituotanto, liikepulat ja laajalle
levinnyt työnpuute ilmaantuivat, alkoi kansassa
kuulua tyytymättömyyden nurinaa. Ja kun
kilpailun kiihtyessä koko linjalla alettiin
harrastamaan työnpalkkaehtojen huonontamista, jotta
sijotetuista pääomista saataisiin mitä suurin voitto,
ja sitte kun jotenkin yleisesti tunnustettiin,
että työvoimaa alettiin pitää vain
kauppatavarana, niin koitui tuosta tyytymättömyyden
nurinasta jäljestetty vastalause, joka on saanul
näkyväisen muodon pääasiallisesti
ammattikunnissa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
