Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
58
GUTENBERG.
N:o 55 (19)
kaa kohden. Laskuperusteena on
aakkosjärjes-telmä. Työajan pituus on 9 tuntia,
lukuunottamatta konelatojia, joitten erityisestä tariffista
vielä puhumme. Työttömyyden sattuessa
maksetaan laskulatojille odotusrahoja viimeisen
vii-• den viikon keskiansion mukaan ja on työnantaja
myöskin oikeutettu ottamaan korvausta
työmie-hiltä hävitetystä työajasta. Taitoa eri kielissä
vaaditaan itävaltalaiselta latojalta siihen nähden,
että miltei kaikkialla puhutaan vähintäin kahta
kieltä, toisin paikoin kolmea; esim. Triestissä
saksaa, italiaa ja slaavilaista kieltä; Bukowinassa
saksan-, rumeenian- ja rutheeniankieliä. Muista
kielistä maksetaan vakituisella palkalla oleville
latojille 3 kronea viikossa lisäpalkkiota.
Konepainajilla ei ole erityistä tariffia, vaan
ovat he velvoitetut hoitamaan kahta konetta
15 °/0:n palkanlisävksellä pikapainimesta sekä
10 °/0:n korotuksella diigelipainimesta, silloin
kuin nämä kaksi konetta samalla kertaa ovat
käynnissä. Rotatsioonikoneen painajina on
käytettävä opinsuorittaneita painajia ja riippuu
näiden palkat sopimuksesta.
Kuten yleensä katolisissa maissa, niin on
Itävallassakin lukemattomia juhlapäiviä ja
pikku-pyhiä. Tariffi ei kuitenkaan myönnä juhlimisia
noille pikkukaupungeissa tuon tuostakin
esiintyville paikallisille suojeluspyhimyksille,
ainoastaan eri maakuntien suojelushaltioille suodaan
tämä kunnia, vaan onhan sitä siinäkin
yltäkyllin.
Irtisanomisaika on 14 päivää. Kun kirjaltaja
työttömyyden takia sanotaan irti paikastaan, niin
on hänellä 1—3:teen luokkaan tämän kahden
viikon aikana kunakin päivänä vapautta 1—2
tuntia sekä 4—6:teen luokkaan 3 — 5 tuntia
toisen työpaikan kuulustelun varalle, ilman
pois-vetoa palkasta. Laskulatojalle maksetaan tästä
ajasta korvausta paikallisen alimman vakit.
palkan mukaan.
Oppilasolojen paremmalle kannalle
asettamisessa, josta me täällä viime talvena taistelimme,
vaan jonka työnantajat kaikessa isällisyvdessään
kynsin hampain pitivät omana asianaan, ovat
itävaltalaiset onnistuneet paremmin. Monien,
kumpaakin puolta hyödyttävien määräysten
joukossa, on myös korkein oppilasmäärä
opinkäy-neihin verrattuna järjestetty seuraavasti: 1—2
taituria kohti 1 oppilas, 3—8 2 oppilasta sekä
9:stä laskien jokaista 3 taituria kohden 1
oppilas. Oppilaspaljous lasketaan edellisenä vuonna
kirjapainoissa työskentelevien taiturien
keskimääräisen tuloksen mukaan, lukuunottamatta
yksinomaan sanomalehdissä työskenteleviä
taituria sekä rotatsioonikonepainajia. Mitähän
meidän lapsirakkaat opetusisämme maaseudulla
tällaisesta järjestyksestä sanonevat? — Oppiin
pyrkivältä vaaditaan lääkärintodistus sekä
tarpeelliset koulutiedot.
Kuhunkin maakuntaan asetetaan
sovinlo-oi-keus, johon kuuluu niin monta isäntää kuin
kirjaltajaakin. Silloin kuin sovinto-oikeudet
eivät pääse yksimielisyyteen, niin lykätään asiat
koko maata käsittävän tariffilautakunnan
ratkaistavaksi, ja on tämän lautakunnan
velvollisuutena myös valmistella muita tariffiin kuuluvia
asioita.
Tämän 48 sivua 8:o käsittävän tariffin
yksityiskohtien perusteellisempi selvittely kävisi liian
pitkäksi; mainitsemme vain, että paljo siellä on
sellaista, jota meiltä puuttuu. Sanomalehdillä
on useissa suuremmissa kaupungeissa
erikoistariffinsa.
Kuten mainitsimme, on konelatojilla eri
tariffinsa, johonka kannattaa lähemmin tutustua.
Ainoastaan opinsuorittaneita latojia käytetään
konelatouksessa sekä on oppiaika tässä 12
viikkoa. Palkka tältä ajalta on sanomalehdissä
olevan alimman palkkamääräyksen mukainen 15
u/o korotuksella, jonka jälkeen se kohoaa 40:ksi
°/c:ksi. Työaika on 8 tuntia, eikä konelatojaa
voida velvoittaa ylityöhön; tätä vastoin on hän
velvoitettu latomaan seuraavan alimman määrän:
ensimäisen kymmenen viikon kuluessa:
,,Lino-typellä" 5,000 kirjasinta, „Monolinellä" 4,000
ja ,,Typographilla" 3,500 kirjasinta tunnissa;
puolen vuoden kuluttua suhteellisesti: 5,500,
4,600 ja 4,100 kirjasinta. Tätä täyttääkseen
on latojalla oikeus vaatia sileätä latousta
vähintäin 20 ciseron leveydelle sekä painettua tahi
kirjoituskoneella valmistettua käsikirjoitusta.
Vastoin yleistä tariffia on konelatojatariffi
hyväksytty ainoastaan kahdeksi vuodeksi.
»Minä rupeen faktoriksil"
Löytyy paljon nuoria herroja, lyseolaisia,
ylioppilaita, taloudenhoitajia, näyttelijöitä,
konttoristeja, opettajia y. m., jotka kernaasti
ryhtyisivät johonkin ammattiin, kun vaan saisivat
semmoisen tehtävän, ettei se liiaksi rasittaisi
ruumista saaden samalla herroiksi elellä ja
her-raspalkan. Semmoiset herrasmiehet omaavat
kyllä jotenkin paljon yleissivistystä, taitaavat
useampia kieliä, ovat kirjanpitoon perehtyneitä,
osaavat esiintyä ja kykenevät edustamaan
isän-nistöjään — kaikki ominaisuuksia, jotka ovat
tärkeitä ja välttämättömiä — mutta eivät vielä
riitä, kun ammattitaitoa ei ole.
Erittäinkin näkyy kirjapainojen johtajan
toimet olevan hyvin haluttuja paikkoja ja moni
herrasmies kaikessa yksinkertaisuudessaan on
ihan julkisesti hakenut faktorin paikkoja. He
eivät huomaa, eivätkä näy käsittävän että
kirjapainon johtajan toimessa tarvitaan
välttämät-tömästi myöskin ammattitaitoa. Heidän
mieleensä ei juolahda eivätkä he myöskään tahdo
alentaa itseään niin paljoa, että
opettelisivat käytännöllisesti ammattia sen määräajan
mitä vaaditaan. Mitä vielä! —
Elinkeino-lakimme säätää että jokaisella Suomen
kansalaisella on täysi oikeus harjoittaa mitä
ammattia hän haluaa ja se säädös on vaikuttanut että
räätäli voi ruveta suutariksi, nokikolari
leipuriksi, teurastaja nahkuriksi j. n. e.
Kirjapaino-työ on myöskin ammatti ja tulee siis
itsekulla-kin kansalaisella olla oikeus ryhtyä sitä
ammattia harjoittamaan, tarvitsematta edeltäpäin
käydä mitään erityistä oppia". Näin lausui eräs
ylioppilas, ollen pahoillaan siitä ettei
kirjapainojen johlajatoimeen kelpaa muut kuin
opin-käyneet ammattimiehet.
— ,,Olette kovin takapajulla, ammattinne ei
tule edistymään, kun pidätte sen kahlehdittuna.
Ne, jotka nyt ovat johtajinanne, eivät
ammatistaan ole innostuneita, eivätkä siitä pidä.
Antakaa johtotoimet semmoisille, jotka halusta
siihen ryhtyvät ja saalte nähdä että edistylte paljon
enemmän", — lisäsi hän vielä, lausuen lopuksi:
— ,,Minä ainakin antaudun
kirjapainoamma-tin alalle ja rupean faktoriksi!"
Joku vuosi sitten oli Helsingin kirjaltajain
yhdistyksessä ratkaistavana kysymys: Kuinka monta
vuotta tulee oppilaan olla opissa, jos hän on
suorittanut ylioppilastutkinnon.
Tämän kysymyksen suhteen oltiin eri mieltä.
Toiset tahtoivat lyhentää oppiajan kolmeen
vuoteen, toiset taas neljään. Oli myös semmoisia,
jotka olisivat lyhentäneet sen kahteen vuoteen ja
semmoisiakin löytyi, jotka vaativat että
kirjaltajan ammattiin pyrkivän ylioppilaan tulee olla
viisi vuotta opissa niinkuin muittenkin. Näin
eriäviä olivat mielipiteet. Päätökseksi tuli, että
neljä vuotta katsottiin kylliksi
ylioppilassivistyk-sen saavuttaneelle oppilaalle.
Henkilö, jonka johdosta asia silloin niin
päätettiin, oli ylioppilas, ja on jo kavunut
johtajaksi. Hän on puolestaan edistänyt
ammattitaitoa siten, että opetti muutamia nuoria
ylioppilas-herroja ja -naisia viime talvena latojiksi
siltä varalta, jos itse ammattilatojat tekisivät
työlakon. Ammattimme on siis koko lailla
edistynyt,’ja faktorin kokelaita on paljon.
Jos olot meillä olisivat semmoiset kun ne
ovat semmoisissa maissa, joissa valtion ja
kunnan virkoihin ja muihin yhteiskunnallisiin
luottamustoimiin kelpaa kaikki henkilöt, jotka
täysin omistavat toimeen tarvittavat tiedot, vaikka
eivät olekkaan saaneet yliopistollista sivistystä,
eivätkä ole suorittaneet koneellisia tutkintoja.
Mutta koska nyt on niin, että kouluja käyneillä
ja kun tutkinnon suorittaneilla on etuoikeutettu
oikeus hyvin palkattuihin yleisiin virkoihin -—
vaikka eivät omaakkaan muita jo nykyjään
tarvittavia yleiskansallisia ominaisuuksia — jota
oikeutta muilla kansalaisilla ei ole, niin ei ole
myöskään oikein että pyritään toimiin, joihin ei
omata tarpeellisia alustavia tietoja.
Kirjanpainajain ammatti näkyy juuri olevan
niitä, joka eniten tämmöisiä herrasmiehiä
miellyttää, ja kernaasti he tahtosivat olla
ammattiinkin täysin perehtyneitä, mutta eivät viitsi
käydä tarvittavaa oppia.
Syrjästä katsoen tuntuu faktorien toimi kovin
helpolta ja mukavalta ja sen takia saattaakin
moni itseään uskotella toivomuksella:
„Minä rupean faktoriksi. Se on helppo
tehtävä". — Niin ruvetkaa vaan te herrat
kaikel-laiset, kyllä työtä teillekkin riittää!
Kirjaltaja.
Kansainvälisen
Sihteerinviras-ton tiedonantoja.
Painotuotteiden vaihto.
Itävallan Kirjaltajain ja kirjakevalajain
yhdistysten liittohallitus on lähettänyt
Sihteerinviras-toon kysymyksen, voitaisiinko tämän välityksellä
saada sihteerinvirastoon kuuluvien liittojen
kesken toimeen säännöllinen painotuotteiden
(vuosikertomusten, kokouspöytäkirjain,
erityiskertomusten, tariffien y. m.) vaihto. Me olemmekin
’ aina samanlaisiin pyyntöihin vastanneet
lähettämällä niistä kappaleista, joita on
Sihteerinvi-raston käytettäviksi saapunut, ja ilmoitamme
täten, että vastedeskin mielellämme sellaisiin
pyyntöihin vastaamme sillä edellytyksellä, että
jokaiselle liittohallitukselle ja
liitonäänenkannal-tajain toimituksille voitaisiin lähettää aina kaksi
kappaletta kutakin eri painotuotetta. Mutta
voidaksemme tätä toivomusta täyttää, olisi kuitenkin
välttämätöntä, että Sihteerinvirastoon
lähetettäisiin vähintäin 85—90 kpl. kutakin vaihdettavaa
painotuotetta. Me pyydämme siis asianomaisia
Liittohallituksia noudattamaan tätä kehoitusta,
joka on omansa toiselta puolelta vaikuttamaan
agiteeraavaisesti ja toiselta puolen lähentämään
liittoja toisiinsa.
Kansainvälinen Kongressi.
Olemme jo usein olleet tilaisuudessa
huomaamaan, että kansainvälisen kongressin
kokoonkutsumisesta vallitsee sangen erehdyttäviä
käsityksiä, muun muassa se mielipide, että jokaisella
liitolla olisi muka oikeus mielivaltaisesti kutsua
Kansainvälinen kongressi kokoon. Tämä on
aiheuttanut meitä muistuttamaan aisianomaisille
liitoille Kansainvälisen
Kirjaltaja-Sihteerinviras-ton ohjesääntöjen 26:ta pykälää, joka kuuluu:
,,Pykälä 26. Kansainväliset kongressit
voidaan kutsua kokoon, jos Sihteerinviiasto kolmen
kansan liittojen pyynnöstä ja liittojen enemmistön
suostumuksesta on sen kokoonkutsuttavaksi
päättänyt tahi jos edellinen kongressi on siitä
nimenomaisen päätöksen tehnyt".
IIl:s Kansainväl. KirjaItajakcngressi, joka
pidettiin elokuussa v. 1896, ei tehnyt mitään
päätöstä seuraavan kongressin paikasta eikä ajasta,
mutta sensijaan päätettiin Saksan Kirjaltajaliiton
edustajain esityksestä tehdä mainittuun 26
pykälään seuraava muutos, että liittojen suostumus
olisi hankittava ainoastaan yhden liiton
pyynnöstä. Koska siis jo useissakin liitoissa on
keskusteltu Kansainväl. kongressin kokoontumisesta,
niin odotamme edes yhden liiton asianmukaista
esitystä siitä, onko sellainen kongressi kutsuttava
vuodeksi 1900 talli vuodeksi 1902 sekä samalla
keskustelukysymyksiä kongressia varten.
Niinikään odotamme ehdotuksia tulevan kongressin
paikasta ja kokoontumisajasta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
